Terveisiä Jumalalta?

Kävi muutama päivä sitten sellainen hassu juttu, kun nuorin selosti minulle puhelinkeskusteluaan kaupungilla olleen isänsä kanssa. Hän sanoi hieman epävarmana, että minä olin saattanut saada joltakin terveisiä. Minä sitten mietin, että kenethän isäntä on kaupungilla tavannut, joka minulle voisi terveisiä lähettää. Jäin sitten miettimään vähän synkeänä, että millaisethan terveiset oikein todella minua nyt ilahduttaisivat... ja päädyin siihen, että jos saisin terveisiä Jumalalta... niin se OLISI TOSI HIENOA!  No, harvemmin sellaista kuitenkaan tapahtuu... mutta ei se mahdotontakaan ole... Kotona sitten kysyin isännältä, oliko joku siis terveisiä minulle sanonut? Vaan eipä ollut. Miten lienee asiat sekoontuneet nuorimman kuunnellessa puhelua.

Mutta sitten... eilen... oli vähän kuin olisin saanutkin ne terveiset Jumalalta. Oli nimittäin laatikossa kirje, jossa eräs viranomaistaho korjasi jonkun vuodentakaisen virheensä... ja sen vuoksi oli maksussa yllättävä rahasumma. Ei mikään suurensuuri, mutta meille suuri. Pakkosäästetty meille ikäänkuin. Siinä se oli minun mielestäni, ne Jumalan terveiset. Jo vuosi sitten Hän oli nähnyt, että näin se menee.