Pimeässä... aarrekammiossa!

"Herra avaa sinulle rikkaan aarrekammionsa, taivaan..." 5 Moos. 28:12

Tunnen olevani kovin kaukana mistään aarrekammioista. Tai sitten en vain näe.

"Minä annan sinulle aarteet pimeän peitosta, kalleudet kätköistänsä, tietääksesi, että minä, Herra, olen se, joka sinut nimeltä kutsuin, minä, Israelin Jumala." Jes. 45:3

Jospa sitä onkin jo jossain kätkössä... Kun tulee kirkkaasta valosta pimeään tilaan, sokaistuu ensin täysin...

Näin kuvana mielessäni (kuin elokuvassa) tilanteen, jossa pimeän kaivoskäytävän ovi tempaistaan auki ja valoa alkaa tulvia pimeään, hämyiseen ja kenties hämähäkinverkkojen "koristamaan" tilaan.

Pari ihmistä astuu sisään ja heidän mukanaan oppaana toimiva kolmas. Ensinmainitut alkavat hätäisesti sytytellä lamppujaan jotain nähdäkseen. Silti tuntuu pimeältä. Kunnes silmä tottuu. Ja alkaa kätkettyjen aarteiden etsintä.

"...aarteet pimeän peitosta, kalleudet kätköistänsä...".

-----

Olin tänä aamuna taas ahdistunut ja peloissani. Minä "onnistun" tulemaan siihen jamaan sellaisistakin asioista, jotka muille voivat olla ihan tavallista arkipäivää. Kaipasin siis rohkaisua ja ennen uloslähtöä kävin vielä Wislöffin rukouskirjasta katsomassa päivän tekstin. Siinä oli siis tuo mainittu jae rikkaasta aarrekammiosta. Siitä oli sitten Wislöffillä ajatuksena mm. että kuinka uskossa saa käydä siellä aarrekammion jokaisessa huoneessa ja kuinka Jumala iloitsee siitä, että otamme itsellemmekin runsaasti aarteita. Kun olin saattanut koululaisen matkaan (toinen onkin kotona flunssassa) mietin itsekseni noita mietteitä, joita tuolla alussa kirjoitin, että olen etäällä kaikista aarrekammioista... 

...mutta jospa sitä onkin siinä  aarrekammion ovella jo, vaikka ei mitään vielä näekään...