Valonkaipuuta

Ikäänkuin tänä kesänä ei olisi saanut valoa tarpeekseen. Ihminen kaipaa valoa...

"Suloinen on valo, ja silmille tekee hyvää nähdä aurinkoa."

Saar. 11:7

"...niinkuin huomenhohde  auringon noustessa pilvettömänä aamuna,
 kun maa kirkkaassa valossa vihannoi sateen jälkeen." 

2 Sam. 23:4

Tuollaisia aamuja...


Mutta vaikka nyt emme saisi valosta kylliksemme, niin kerran sitä on tarpeeksi:

"Ja hän näytti minulle elämän veden virran, joka kirkkaana kuin kristalli juoksi Jumalan ja Karitsan valtaistuimesta. Keskellä sen katua ja virran molemmilla puolilla oli elämän puu, joka kantoi kahdettoista hedelmät, antaen joka kuukausi hedelmänsä, ja puun lehdet ovat kansojen tervehtymiseksi. Eikä mitään kirousta ole enää oleva. Ja Jumalan ja Karitsan valtaistuin on siellä oleva, ja hänen palvelijansa palvelevat häntä ja näkevät hänen kasvonsa, ja hänen nimensä on heidän otsissansa.

Eikä yötä ole enää oleva, eivätkä he tarvitse lampun valoa eikä auringon valoa, sillä Herra Jumala on valaiseva heitä, ja he hallitsevat aina ja iankaikkisesti." Ilm. 22:1-5

Luvattuun maahan

"Silloin Joosua siunasi Kaalebin, Jefunnen pojan, ja antoi hänelle perintöosaksi Hebronin. Niin Hebron tuli kenissiläisen Kaalebin, Jefunnen pojan, perintöosaksi, niinkuin se on tänäkin päivänä, 

sentähden että hän oli uskollisesti seurannut Herraa, Israelin Jumalaa." Joos. 14:13-14

Mutta mitä tapahtui kauan ennen tätä?  Kansa oli Paaranin erämaassa. He olivat kotimatkalla, matkalla siihen maahan, jonka Jumala antoi heidän esi-isälleen Aabrahamille perinnöksi. Nyt Mooses lähettää vakoilijoita tuohon heidän luvattuun maahansa, sillä Jumala itse käski häntä sanoen: "Lähetä miehiä vakoilemaan Kanaanin maata, jonka minä annan israelilaisille; lähettäkää mies kustakin isien sukukunnasta, ainoastaan niitä, jotka ovat ruhtinaita heidän keskuudessaan."  4. Mooseksen kirjan luvussa 13 on nimiluettelo lähteneistä. Nimiä on 12 ja kenties muistat nimistä sellaiset kuin  Kaalebin ja Joosuan? Joosua-nimeä ei luettelosta muuten löydy. Siihenkin löytyy selitys vähän myöhempää: "Mutta Mooses kutsui Hoosean, Nuunin pojan, Joosuaksi."

Ja niin lähtivät vakoilijat katsomaan maata ja saivat ohjeekseen myös "...Ja olkaa rohkealla mielellä ja ottakaa mukaanne sen maan hedelmiä." Ja niin he tulivat myöskin Hebroniin. He viipyivät reissullaan neljäkymmentä päivää ja ottivat mukaan valtavan rypäletertun, jota monen miehen täytyi kantaa sekä muita hedelmiä. Mitä he sitten olivat matkallaan nähneet?  "Me menimme siihen maahan, jonne meidät lähetit. Ja se tosiaankin vuotaa maitoa ja mettä, ja tällaisia ovat sen hedelmät." Sitten he kertoivat sen maan kaupungeista ja niiden asukkaista: "Mutta kansa joka siinä maassa asuu, on voimallista, ja kaupungit ovat lujasti varustettuja ja hyvin suuria..." "Näimmepä siellä jättiläisiäkin, Anakin jättiläisheimon jälkeläisiä, ja me olimme mielestämme kuin heinäsirkkoja; sellaisia me heistäkin olimme." Ja vakoilijoiden pääsanoma oli tämä: "Emme me kykene käymään sen kansan kimppuun, sillä se on meitä voimakkaampi." Kaaleb yritti tyynnytellä näitä puheita ja rohkaista väkeä: "...sillä varmasti me sen voitamme."

Mutta  vakoilijoiden epäuskoisten puheiden tähden alkoi kansa valittaa ja puhua paluusta Egyptiin. "Mutta Joosua, Nuunin poika, ja Kaaleb, Jefunnen poika jotka olivat olleet mukana maata vakoilemassa, repäisivät vaatteensa ja puhuivat..." kansalle näin: 'Maa, jossa kävimme vakoilemassa, on ylen ihana maa. Jos Herra on meille suosiollinen, niin hän vie meidät siihen maahan ja antaa sen meille.... Älkää vain kapinoiko Herraa  vastaan älkääkä peljätkö sen maan kansaa...". Mutta auttoiko tämä puhe? Mitä teki kansa? Se aikoi kivittää Joosuan ja Kaalebin! Mikä sen esti? "Mutta Herran kirkkaus ilmestyi kaikille israelilaisille ilmestysmajassa."

Ja sitten alkoi pitkä mutka matkassa luvattuun maahan, sillä kansa sai vaeltaa vielä neljäkymmentä vuotta tämän jälkeen erämaassa... vaikka he olivat olleet jo aivan luvatun maan porteilla!

Mutta kun he sen ajan kuluttua tulivat sinne jälleen, oli Kaaleb yhä voimissaan ja hän sai omakseen Hebronin, kuten oli toivonutkin. Ja Joosuastahan oli tullut kansan johtaja Mooseksen jälkeen.

Oikeutta ja armoa

Pyörittelin aamulla mielessäni sanaa oikeudenmukainen. Sehän kuulostaa ihan hyvältä sanalta. Mutta kun erottaa sen sisältävät sanat erilleen; oikeuden...  mukainen, se kuulostaakin jo vähän tukalammalta. Kuin oikeuden päätökseltä. Noustuani ylös, luin eräästä hartauskirjasta tämän jakeen:

"Sillä vuoret väistykööt ja kukkulat horjukoot, mutta minun ARMONI ei sinusta väisty, 

eikä minun RAUHANLIITTONI horju, sanoo Herra, sinun 

ARMAHTAJASI." 

Jes: 54:10

Armoa voi saada osakseen se, joka ei sitä ansaitse... Jumala oli, ja yhä on, meitä kohtaan armollinen. Meitä kohtaan, jotka olisimme ansainneet Jumalan rangaistuksen ihan Aadamin ja Eevan ajoista asti syntiin syyllisinä. Mutta me saimme armon. Jumala rakasti meitä niin paljon, että lähetti rakkaan poikansa Jeesuksen tänne ihmisen osaan ja Hän lunasti meidät ikuisen kuoleman kirouksesta. Hän täytti kaikki vaatimukset edestämme. Rauhanliitto on voimassa. Se on tarjolla jokaiselle, joka sen haluaa vastaanottaa. Sotatila on päättynyt Jumalan ja ihmisen välillä...  Meidän ei enää tarvitse pelätä astua Hänen eteensä.

"Niin tulkaa, käykäämme oikeutta keskenämme, sanoo Herra.

 Vaikka teidän syntinne ovat veriruskeat, tulevat ne lumivalkeiksi; 

vaikka ne ovat purppuranpunaiset, tulevat ne villanvalkoisiksi."

Jes. 1:18

Rukoukset kuullaan

"Vastaa minulle, Herra, kun huudan sinua! Sinä, Jumala, olet minun auttajani, sinä avaat minulle tien ahdingosta. Ole minulle armollinen ja kuule rukoukseni." Ps 4:2  (v. 1992 käännös)

"Jeesus, kun sinä olet hiljaa etkä vastaa rukouksiini, olen nopeasti suuressa hädässä. Huusinko liian hiljaa avunpyyntöni? Rukoilinko huonosti? Olenko liian vähäinen Kaikkivaltiaan autettavaksi? Olenko tehnyt jotakin niin väärin, ettet kuule?
Kiitos siitä, että todellisuudessa sydämeni ahdinko kuuluu taivaassa huutona silloin, kun hätä on kaikkein suurin. Vaikka en saisi suustani sanaa, sinun taivaasi täyttyy avunpyynnöstäni. Sinäkö et kuulisi? Sinunko kätesi ei osaisi auttaa oikealla hetkellä? Sinäkö et tietäisi tietä eteenpäin? Sinä olet minun Jumalani. Koska olet Jumalani, sinä autat varmasti omaasi, eihän kunniasi muuta sallisikaan. Minä siis odotan armollisuuteesi luottaen, miten minua autat. Tavalla tai toisella sen kuitenkin teet, kun aika on."

Sana tälle päivälle kirjasta Joka päivä armon suojassa/Juha Vähäsarja/Kustannus Oy Arkki 2008

---
Kuvan otin uimarannalla. Oletan tuon olevan lokinpoikanen. Se oli yksinään rannalla, mutta kun menin "liian" lähelle sitä, alkoivat lokit kirkua ja lennellä yläpuolella.  Nokkansa aukaisi ääntelyyn myöskin tuo yksinäinen rannallaolija.

Sauvansa päähän nojaten

"Uskon kautta siunasi Jaakob kuollessaan kumpaisenkin Joosefin pojista ja rukoili sauvansa päähän nojaten." Hebr. 11:21


Kesän matkalla näin jossain ohiajaessamme erään tien pielessä seisomassa vanhan miehen. Hän seisoi siinä kävelysauvoihinsa nojaten. Entisaikaan oli vanhemmilla ihmisillä varsinkin kävelykepit. Ja sitä vanhempaan aikaan matkalaisilla matkasauvat. Jäin miettimään sen tarkoitusta. Tuskin sitä vain "muodin" vuoksi ja huviksi mukana kanniskeltiin. Tietysti siihen ainakin tukeuduttiin. Kenties sillä saattoi hätistellä elukoita, vähän kasvillisuutta ja muita esteitä työnnellä syrjemmälle tarvittaessa. Mene ja tiedä, mutta varmasti siihen ainakin nojattiin: "...rukoili sauvansa päähän nojaten."

On koitunutkin parhaaksi

Satuin tänä aamuna lukemaan Paavalin kirjettä Filippiläisille. Siinä huomioni kiinnittyi tarkemmin sanoihin "on koitunutkin".  Jae kuului näin:

"Mutta minä tahdon, että te, veljet, tietäisitte, että se mitä minulle tapahtunut, on koitunutkin evankeliumin menestykseksi" Fil. 1:12

Paavali oli kahleissä Kristuksen tähden. Mutta monet hänen tutuistaan olivatkin saaneet uutta rohkeutta julistaa Jumalan sanaa sen vuoksi!

Tässä koko Filippiläiskirjeen 1. luku.

Ole rohkealla mielellä

"Olenhan minä sinua käskenyt:

 ole luja ja rohkea;

 älä säikähdy äläkä arkaile, 

sillä Herra, sinun Jumalasi,

 on sinun kanssasi,

 missä ikinä kuljetkin."

 Joos. 1:9

Tuli kiroukseksi edestämme

"Kristus on lunastanut meidät lain kirouksesta, kun hän tuli kiroukseksi meidän edestämme - sillä kirjoitettu on: "Kirotttu on jokainen, joka on puuhun ripustettu." - Gal. 3:13

Ja seuraava jaa kuuluu: "että Aabrahamin siunaus tulisi Jeesuksessa Kristuksessa pakanain osaksi ja me niin uskon kautta saisimme luvatun Hengen." (Jae 14)

Satuin lukemaan toista raamatunkäännöstä käyttäen* 5. Mooseksen kirjasta kohdan 21:23:
"niin älköön hänen ruumiinsa jääkö puuhun yöksi, vaan hautaa hänet samana päivänä, sillä Jumalan kiroama on se, joka on puuhun ripustettu..."

Jeesus oli Mooseksen lain mukaan kirottu - meidän edestämme.  Edellä olevaa jaetta edeltävässä jakeessa sanotaan: "Jos joku on tehnyt itsensä syypääksi rikkomukseen, josta rangaistaan kuolemalla, ja hänet surmataan, ja sinä ripustat hänet puuhun..." (jae 22).

"Sillä Kristus on lain loppu, vanhurskaudeksi jokaiselle, joka uskoo." Room. 10:4

---
Tässä on hyvä selvitys asemastamme Jumalan lapsina: Galatalaiskirje 3. luku

*Jumalan kansan Pyhä Raamattu/Uusi Tie

"Kiitetty olkoon Herra joka päivä"

"Halleluja! Hyvä on veisata kiitosta meidän Jumalallemme. Se on suloista; ylistäminen on soveliasta." Ps 147:1

"Kiitetty olkoon Herra joka päivä. Meitä kantaa Jumala, meidän apumme. Sela" Ps  68:20

"Salattu Jumala"

"Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: 'Mitä minä teen, sitä et nyt käsitä, mutta vastedes sinä sen ymmärrät."  Joh. 13:7

 "Kun emme elämässämme jaksa ollenkaan käsittää, minkä tähden osaksemme tulee niin paljon ruumiillista vaivaa ja henkistä hätää, ja kun tällaisina aikoina näyttää siltä, kuin Jumalan lupauksetkaan eivät enää pitäisi paikkaansa, kun epäusko tahtoo niin sulkea suun, ettei jaksa rukoillakaan, ja kun tyytymättömyys ja napina tahtoo täyttää koko sielun, silloin on tarpeellista muistaa, että Herra on salattu Jumala."

"Me kuvittelemme niin helposti tuntevamme ja ymmärtävämme suuren Jumalamme... Me rakennamme Hänen omista lupauksistaan määrätynlaisen järjestelmän ja odotamme sitten voivamme solmia ja sitoa Hänet tähän järjestelmään. Mutta Herra toimiikin aivan toisin. Hän tekee juuri niin, kuin meidän mielestämme Hänen ei olisi pitänyt tehdä tahi sallia tapahtuvan. Ja tämä panee meidät ymmälle."

"Uskovaisen suurin vaara hädän aikana onkin joutua haaksirikkoon juuri uskonelämässään...
... voi pian kehittyä uhmamieli ja uhmasta paatumus ja paatumuksesta herjaus ja herjauksesta Jumalan pilkka."

"Kun kaikki aprikoimiset sinne ja tänne lakkaavat, ja kun en enää tee mitään kysymyksiä: ' Miksi ja minkä tähden?' vaan heittäydyn semmoisenaan salatun Jumalan huomaan, leväten Hänessä ja odottaen Häntä, silloin alkaa tuskien synnyttämä myrsky tyyntyä sielussani."  

---
"Palasia" Urho Muroman kirjasta Jumala on rakkaus (WSOY 1965).  Kirjoittajan omassa esipuheessa hän sanoo: "Nämä pienet palaset on kirjoitettu eläessäni itse sumusäässä ja pilvisissä päivissä." 

Hämmentävä elämä

"Elämä on niin hämmentävää, että ei ole helppoa uskoa Jumalan hyvyyteen. Huulet yhtyvät lauluun: 'Herraa hyvää kiittäkää'* , mutta sydämen luottamusta rakkauteen, joka peittää alleen kaiken sen mikä painaa ja tekee murheelliseksi, on vaikea tavoittaa. Synti ja elämän karu todellisuus sumentavat näön. Tarvitsemme siksi Pyhän Hengen apua. Tarvitsemme evankeliumin toistuvaa kuulemista ja sydämen vakuuttumista aina uudelleen siitä, että armo on totta ja se kuuluu myös minulle. Tätä Herramme tahtookin vakuuttamalla vakuuttaa..."

Juha Vähäsarja/Joka päivä huolta vailla/Perussanoma

Näet tuon tekstin kokonaisuudessaan tänään tästä:
 http://www.sro.fi/paivan-sana. Muulloin joku muu teksti.

* Psalmista 107.