Oikeutta ja armoa

Pyörittelin aamulla mielessäni sanaa oikeudenmukainen. Sehän kuulostaa ihan hyvältä sanalta. Mutta kun erottaa sen sisältävät sanat erilleen; oikeuden...  mukainen, se kuulostaakin jo vähän tukalammalta. Kuin oikeuden päätökseltä. Noustuani ylös, luin eräästä hartauskirjasta tämän jakeen:

"Sillä vuoret väistykööt ja kukkulat horjukoot, mutta minun ARMONI ei sinusta väisty, 

eikä minun RAUHANLIITTONI horju, sanoo Herra, sinun 

ARMAHTAJASI." 

Jes: 54:10

Armoa voi saada osakseen se, joka ei sitä ansaitse... Jumala oli, ja yhä on, meitä kohtaan armollinen. Meitä kohtaan, jotka olisimme ansainneet Jumalan rangaistuksen ihan Aadamin ja Eevan ajoista asti syntiin syyllisinä. Mutta me saimme armon. Jumala rakasti meitä niin paljon, että lähetti rakkaan poikansa Jeesuksen tänne ihmisen osaan ja Hän lunasti meidät ikuisen kuoleman kirouksesta. Hän täytti kaikki vaatimukset edestämme. Rauhanliitto on voimassa. Se on tarjolla jokaiselle, joka sen haluaa vastaanottaa. Sotatila on päättynyt Jumalan ja ihmisen välillä...  Meidän ei enää tarvitse pelätä astua Hänen eteensä.

"Niin tulkaa, käykäämme oikeutta keskenämme, sanoo Herra.

 Vaikka teidän syntinne ovat veriruskeat, tulevat ne lumivalkeiksi; 

vaikka ne ovat purppuranpunaiset, tulevat ne villanvalkoisiksi."

Jes. 1:18