Sanoja rukouksesta

Jostain juohduin lukemaan kohtia rukouksesta. Halusin tietää, että mitä siitä oikein eri raamatunkohdissa sanotaankaan. Niitä oli helppo löytää, koska minulla on sellainen Gideonien pieni punainen Uusi Testamentti ja psalmit, jonka äitini minulle joskus vuosia sitten pyynnöstäni hankki. Siinä on kirjan alkulehdillä valmiiksi etsitty raamatunpaikkoja eri aiheisiin. Niistä oli helppo katsoa
kohta "rukouksesta."

Ensimmäinen oli Matt. 6:5-15. Siinä Jeesus opettaa mm. Isä meidän -rukouksen. Hän opettaa myös, etttei meitä meidän monisanaisuutemme tähden kuulla.

Sitten oli Matt. 18:19-20: "Vielä minä sanon teille: jos kaksi teistä maan päällä keskenään sopii mistä asiasta tahansa, että he sitä anovat, niin he saavat sen minun Isältäni, joka on taivaissa. Sillä missä kaksi tahi kolme on kokoontunut minun nimeeni, siinä minä olen heidän keskellänsä."

Seuraavana oli vuorossa Luuk. 11:1-13. Siinä Jeesus opettaa Isä meidän -rukousen lisäksi hellittämättömyyttä rukouksessa. Hän kertoo ystävästä, joka tulee toisen luo öiseen aikaan pyytämään leipää vierastaan varten. Toinen ei aio enää nousta sitä antamaan. Toinen kuitenkin jatkaa pyytämistä, ja niin toinen lopulta sitä leipää antaakin. "Niinpä minäkin sanon teille: anokaa, niin teille annetaan; etsikää, niin te löydätte; kolkuttakaa, niin teille avataan. Sillä jokainen anova saa, etsivä löytää, ja kolkuttavalle avataan."  Vielä siinä oli siitäkin, että jopa mekin, jotka olemme pahoja, osaamme antaa lapsillemme hyviä lahjoja, "kuinka paljoa ennemmin taivaallinen Isä antaa Pyhän Hengen niille, jotka sitä häneltä anovat!"

Vielä pysytään Luukkaassa, 18:1-14. Siinä väärämielinen tuomari ei suostu auttamaan leskeä. Menee pitkä aika ja leski vain sitkeästi käy aina uudestaan pyytämässä.  Lopulta tuomari  auttaa, koska leski on osoittautunut todella sitkeäksi eikä ole merkkiäkään siitä, että hän lopettaisi ruinaamistaan. Tuomari alkaa jo vähän pelätä häntä, ja siksi auttaa hänet oikeuteensa! Ja sitten Jeesus sanoo: "Kuulkaa, mitä tuo väärä tuomari sanoo! Eikö sitten Jumala toimittaisi oikeutta valituillensa, jotka häntä yötä päivää avuksi huutavat, ja viivyttäisikö hän heiltä apuansa? Minä sanon teille: hän toimittaa heille oikeuden pian. Kuitenkin, kun Ihmisen Poika tuleee, löytäneekö hän uskoa maan päältä?"
Ja sitten Jeesus kertoo toisen kertomuksen. Siinä itseensä ihastunut fariseus ja kovin syntiseksi itsensä tunteva publikaani menivät pyhäkköön rukoilemaan. Fariseus esitteli hyvyyttään ja ansioitaan. Toisella rukoilijalla ei ollut tuotavana Herran eteen mitään. Hän pyysi vain: "Jumala, ole minulle syntiselle armollinen."  Ja Jeesus sanoi hänen menneen kotiinsa vanhurskaampana, kuin se toinen....

Luuk.23:39-43.  Vielä ristilläkin riippuessaan, hänellä on sanottaavaa rukouksesta - vaikka juuri sitä sanaa ei siinä käytetä. Hänelle sanoi eräs: "Jeesus, muista minua, kun tulet valtakuntaasi."  Sekin rukous kuultiin - ja varmaan paljon isommin, kuin pyytäjä oli osannut olettaakaan!

Ja sitten oli merkitty rukouksesta vielä näitäkin kohtia: Joh.17, 1 Joh. 5:14-15, Ps. 4, 6, 20, 22, 25, 42, 51. Riittääpä noissa tutkimista. En ole itsekään kaikkia vielä lukenut. Ja tietenkin Raamatusta löytyy paljon muitakin kohtia, joiden aiheena on rukous, vaikka käytetään jotain muuta sanaa siitä. Itseäni puhutteli näissä jotenkin nuo, että hellittämättä tulisi rukoilla, paljoja sanoja ei toisaalta tarvita siihen, eikä rukoustamme kuulla minkään "onnistumisemme" tähden!

Hän haluaa kuulla, mitä meillä on sydämellämme:) 

Vaikka Hän sen tietääkin jo.

Siunattua päivää sinulle!