Sepän työstettävänä

"Niin Jeesus sanoi heille: "Pitäkää usko Jumalaan."  Mark. 11:22

Ahdistuksissa joutuu uskoni koetteelle. Silloin tulee esiin kaikkea "kuonaa", syntiä, todellinen luonto; syntinen luontoni. En voi luottaa "omaan uskooni". Pahuus asuu minussa, mutta Sinä Jeesus kuolit puolestani ja voitit synnin vallan. Siihen haluan luottaa ja siinä riippua kiinni, Sinun voimassasi, sillä omat voimani eivät riitä Sinussa pysymiseen.

"Säilytä se hyvä, mikä sinulle on uskottu, Pyhän Hengen kautta, joka meissä asuu." 2. Tim. 1:14

Seppä sytyttää aamulla ahjon. Hän ottaa käteensä hyllyltä keskeneräisen työn. Nyt on taas aika jatkaa tämän työstämistä. Hän ottaa sen pihteihinsä ja työntää tuleen. Rauta hehkuu kohta aivan punaisena. Sitten on aika ottaa  se tulesta, laittaa alasinta vasten. Nyt iskee pajavasara kuumaa rautaa. Rauta vääntyy, muotoutuu sellaiseksi kuin seppä tahtoo.

"varmasti luottaen siihen, että Hän, joka on alkanut teissä hyvän työn, on sen täyttävä Kristuksen Jeesuksen päivään saakka." Fil. 1:6

---
Tämmöistä kirjoittelin muutama aamu sitten vihkooni. Minulle oli tullut mieleeni herättyäni tuo ylin jae. Olin pohtinut omaa heikkouttani, joka tulee hyvin helposti ilmi, kun joku vaikeus, vaikkapa vain hyvin pienikin on käsillä. Kun sellainen sitten on ohi, sitä ihmettelee, kuinka häilyväinen sitä onkaan...

Työmaa

Työmaa... jossa ei tiedä, mihin jalkansa asettaisi; missä uskaltaisi kulkea. Sen vuoksihan työmailla  asiattomia kielletään olemasta.


"Kristityn kokema voimattomuus on haava ja kipu, 
 mutta samalla se on aina armon pyhä työmaa." 
(Juha Vähäsarja/Joka päivä huolta vailla)


Vastaava Mestari tietää, mitä tehdään ja miten kuljetaan, siellä missä kaikki on kesken ja näyttää sekaiselta ja käsittämättömältä.

"varmasti luottaen siihen, että hän, joka on alkanut teissä hyvän työn, on sen täyttävä Kristuksen Jeesuksen päivään saakka."  Fil. 1:6

Suojelusenkeli

"Katso, minä lähetän enkelin sinun edellesi varjelemaan sinua tiellä ja johdattamaan sinua siihen paikkaan, jonka minä olen valmistanut." 2. Moos. 23:20

Joskus on tarve saada erityistä rohkaisua. Tänä aamuna minua rohkaisi mm. tämä jae.

Rakkauden lähde

Kiitos rakkaudestasi, joka on aivan jotain muuta, kuin mitä me sillä sanalla käsitämme. Me etsimme aina rakkauden kohteesta jotain "tarttumapintaa". Sinä rakastat meitä kokonaan. En osaa sitä Sinun rakkauttasi tietenkään oikein paperille panna, sanoin kuvata, mutta yritän jotain käsitystä rakkautesi suuruusluokasta  saada.

Sitä ei voi laittaa samaan "koriin", ei edes huoneeseen, kuin meidän ihmisten välinen rakkaus, joka etsii aina omaa etuaan, eikä ole niin pyyteetöntä, kuin toivoisimme sen olevan.

Sinä loit meidät. Me ihmisetkin osaamme kiintyä tekemiimme luomuksiin, vaikka ne olisivat viallisiakin. Sinä et tehnyt virhettä luodessasi meidät; minut ja jokaisen muun. Synti kyllä turmeli meidät. Mutta sellaisenakin olemme Sinulle niin rakkaita, että tulit tänne ihmisen osaan ja täytit samalla sen, mitä meiltä puuttuu, otit syyksesi syntimme ja kärsit rangaistuksemme. Korjasit yhteyden.

Niin kovasti rakastit meitä, todella halusit, ja haluat, että olisimme kanssasi aina. Että emme lähtisi koskaan pois. Alussa oli paratiisi... ja yhteys kanssasi aivan rikkumaton. Kunnes tuli synti. Sitä vihaat, mutta sen rikkomaa rakastat - edelleenkin.

"Pelkoa ei rakkaudessa ole, vaan täydellinen rakkaus karkoittaa pelon, sillä pelossa on rangaistusta; ja joka pelkää, se ei ole päässyt täydelliseksi rakkaudessa." 1. Joh. 4:18

Varmaan meistä jokaiselta löytyy pelkoa Sinua kohtaan, koska emme täydellisiä täällä ole. Mutta kerran Sinun luonasi kaikki vajaa lakkaa.

Todet ja vakaat

"Herra, sinä olet minun Jumalani; minä kunnioitan sinua, kiitän sinun nimeäsi, sillä sinä olet tehnyt ihmeitä, sinun aivoituksesi kaukaisilta päiviltä ovat todet ja vakaat."  Jes. 25:1

"Ja sinä päivänä sanotaan: "Katso, tämä on meidän Jumalamme, jota me odotimme meitä pelastamaan; tämä on Herra, jota me odotimme: iloitkaamme ja riemuitkaamme pelastuksesta jonka hän toi." Jes. 25:9

"Mikä sinun on... Mitä pyydät?"

"... kuningas ojensi Esteriä kohti kultavaltikan, joka hänellä oli ... Kuningas sanoi hänelle: "Mikä sinun on, kuningatar Ester, ja mitä pyydät? Se sinulle annetaan, olkoon vaikka puoli valtakuntaa."
Ester vastasi: "Jos kuningas hyväksi näkee..."  ja kutsui sitten kuninkaan sekä Haamanin pitoihin...

Ja kun kuningas oli tullut niihin pitoihin, kysyi hän jälleen: "Mitä pyydät? ...mitä haluat?" Ja jälleen Ester pyysi kuningasta pitoihin, jotka olisivat seuraavana päivänä. Kutsu koski myös pahaa Haamania, jonka vuoksi Esterillä juuri olikin valtava huoli sydämessään. Mutta Haaman on hyvillään. Ja ennen seuraavan päivän pitoja hän suunnitteli pahoja toisten varalle ja itselleen kunnian saamista. Mutta ne suunnitelmat eivät menneet hänen tahtonsa mukaan... 

Ja niin oli kuningas jälleen Esterin luona pidoissa. Ja jälleen hän kysyi: "Mitä pyydät, kuningatar Ester? Se sinulle annetaan. Ja mitä haluat? Se täytetään, olkoon vaikka puoli valtakuntaa."
"Niin kuningatar Ester vastasi ja sanoi: "Jos olen saanut armon sinun silmiesi edessä, kuningas, ja jos kuningas hyväksi näkee, niin annettakoon minulle oma henkeni, kun sitä pyydän, ja kansani, kun sitä haluan..."

Ja Ester sai mitä enimmin toivoi... kun rohkeni pyytää.

Ester: luvut 5-7

---

Jeesuskin kysyi sokealta autettavaltaan, että mitä hän toivoi Jeesuksen hänelle tekevän:

"Ja hänen lähestyessään Jerikoa eräs sokea istui tien vieressä kerjäten. Ja kuullessaan, että siitä kulki kansaa ohi, hän kyseli, mitä se oli..." Ja sitten hän huusi: "Jeesus, Daavidin poika, armahda minua!" 
Hänen huutonsa yritettiin vaimentaa, mutta hän huusi vielä enemmän: "Daavidin poika, armahda minua."
Ja Jeesuksen käskystä  hänet talutettiin hänen eteensä. Ja Jeesus kysyi häneltä: "Mitä tahdot, että minä sinulle tekisin?" Hän vastasi: "Herra, että saisin näköni jälleen."

Ja hän sai vastauksen: "Saa näkösi; sinun uskosi on sinut pelastanut." 

Luukas 18:35-43

Rohkaiseva jae

"Minä käyn sinun edelläsi ja tasoitan kukkulat, minä murran vaskiovet ja rikon rautasalvat. Minä annan sinulle aarteet pimeän peitosta, kalleudet kätköistänsä, tietääksesi, että minä, Herra, olen se, joka sinut nimeltä kutsuin, minä, Israelin Jumala." Jes. 45:2-3

Herra, sinä tiedät, että kiusaaja pelottelee minua jatkuvasti, huutelee tai kuiskuttelee korviini pelottavia asioita, joista useat ovat vieläpä täysin valhetta. Auta minua kuuntelemaan sinun rohkaisevaa ääntäsi ja katsomaan sinuun,  ja  samalla sulkemaan korvani ja silmäni vihollisen juonilta.

---

Minua itseäni rohkaisi tänä aamuna tuo yllä oleva jakeenkohta. Sen tosin luin Suomen Raamattuopiston päivän sanasta uudempana käännöksenä. Siihen liitetty tekstikin oli hyvä. (Kyseinen teksti tänään, muulloin joku muu.)

Hänen eteensä kaikki mikä painaa

"... tuokaa hänen eteensä kaikki mikä sydäntänne painaa!..."
Ps. 62:9 (-92)

"...että virvoituksen ajat tulisivat Herran kasvoista..." Apt. 3:20


Omia asioitani miettiesssä, tuli mieleeni yllä olevat jakeenpätkät. "Kaikki mikä painaa..." On se sitten synti, jokin vaiva tai ahdinko... Hänen eteensä sen saa kantaa.

---

Kun toinen jae olikin uudemmasta, ja toinen vanhemmasta käännöksestä, etsin molempiin jakeisiin luettavaksi molemmat versiot kokonaisuudessaan. Ja jälkimmäiseen jakeeseen myös sitä edeltävän jakeen.


"Luottakaa aina Jumalaan, tuokaa hänen eteensä kaikki mikä sydäntänne painaa! Jumala on turvamme. (Sela) " Ps. 62:9  (1992)

"Turvatkaa häneen joka aika, te kansa; vuodattakaa hänen eteensä sydämenne. Jumala on meidän turvamme. Sela." Ps. 62:9 (1933/1938)

....
Satuin lukemaan  myös Psalmia 95 "Kehotus kiittämään ja tottelemaan Herraa."  Sopii vaikka tähän väliin luettavaksi. 
...

"Tehkää siis parannus ja kääntykää, että teidän syntinne pyyhittäisiin pois, että virvoituksen ajat tulisivat Herran kasvoista ja hän lähettäisi hänet, joka on teille edeltämäärätty, Kristuksen Jeesuksen." Apt. 3:19-20 (1933/1938)

"Katukaa siis syntejänne, jotta ne pyyhittäisiin pois, kääntykää, jotta Herra antaisi tulla virvoituksen ajan ja lähettäisi Jeesuksen, teille ennalta valitsemansa Voidellun." Apt. 3:19-20 (1992)

Aabraham vaelsi kuin muukalainen

"Ja Herra sanoi Abramille: 'Lähde maastasi, suvustasi, ja isäsi kodista siihen maahan, jonka minä sinulle osoitan. Niin minä teen sinusta suuren kansan, siunaan sinut ja teen sinun nimesi suureksi, ja sinä olet tuleva siunaukseksi. Ja minä siunaan niitä, jotka sinua siunaavat, ja kiroan ne, jotka sinua kiroavat, ja sinussa tulevat siunatuiksi kaikki sukukunnat maan päällä.'

Niin Abram lähti, niinkuin Herra oli hänelle puhunut..."  1 Moos. 12:1-4

Abram lienee ollut vähän erilainen. Hänhän kuunteli Jumalan puhetta ja myös toimi sen mukaan. Se jää arvailujen varaan, oliko hänellä ollut jo ennen Jumalan puhetta olemassa kaipuu kauas, väljemmille sijoille, omille maille? Ainakin hän oli valmis lähtemään, ilman vastaväitteitä, kun Herra siihen kehotti.

Mitä mahtoi Abram ajatella, kun sai tuon Jumalan lähtökehotuksen ja  siihen liittyvät lupaukset? Ihminen katsoo aina asioita omasta rajoittuneesta mielestään, omien "silmälasiensa" läpi. Ja yleensä ihmisen kuvitelmat ja Jumalan suunnitelma eivät näytä samalta. Mistäpä tiedämme vaikka Abram olisi ajatellut noista lupauksen sanoista, oman päätelmänsä tehnyt, että ehkä hänestä tulee vaikkapa joku hallitsija, kuningas? Me tiedämme, näin hyvin paljon jälkikäteen, mitä tuo lupaus merkitsi, mutta Abramille se ehkä ei ollut silloin yhtä selvä.

No, hän totteli ja lähti. "Mooren tammen" lähellä ilmestyi hänelle Herra ja sanoi: " Sinun jälkeläisillesi minä annan tämän maan." 1 Moos. 12:7. "Sinun jälkeläisillesi..." Ja Abram rakensi sinne alttarin ja jatkoi matkaa. Matkallaan hän "huusi avuksi Herran nimeä."  ja rakensi alttarin toiseenkin paikkaan.

Ei liene helppoa ollut hänen kulkunsa luvatussa maassa, sillä sinne tuli jopa nälänhätä. Ja hänen piti lähteä sitä pakoon Egyptiin. Siellähän oli aivan omanlaisensa seikkailut ja vastukset. Sillä reissulla  hänelle kuitenkin kertyi lisää omaisuutta ja Herra piti huolta hänestä ja hänen vaimostaan, vaikka tapahtumat siellä olivat heille varmasti hyvin stressaavia.

Abramista sanotaan, että "hän vaelsi, kulkien levähdyspaikasta toiseen..." aina sinne asti missä hän oli jo aiemminkin ollut. Paikkaan, jossa oli alttari, ja "Abram huusi siinä avuksi Herran nimeä."

Tuli sitten sitten ero sukulaispojastakin, myöskin sotaa. Mutta tuli myöskin siunausta: Melkisedek, Saalemin kuninkas tuli ja siunasi Abramin. Hän varmaankin näki Abramissa jotain enemmän kuin muut...

Mutta kaiken keskellä, lasta heille ei ollut kuulunut. Erään kerran Abram tuskastuneena sanookin: "Oi Herra, Herra, mitä sinä minulle annat? Minä lähden täältä lapsetonna ja omaisuuteni haltijaksi tulee Damaskolainen mies, Elieser." Silloin Jumala käski hänen katsoa taivaalle ja lukea tähdet. Niin paljon tulisi hänellä oleman jälkeläisiä...

"Ja Aabraham  toivoi, vaikka toivoa ei ollut, ja uskoi tulevansa monen kansan isäksi, tämän sanan mukaan: "Niin on sinun jälkeläistesi luku oleva." Room. 4:18

Jeesuksestakin odotettiin maallisessa mielessä jotain. Hänen toivottiin olevan sellainen vapauttaja, joka karistaisi Rooman kahleet kansan yltä. Sellaista eivät tarkoittaneet  hänestä lausutut suuret lupaukset. Ne näyttivät vähäsiltä toteutumisensa puolesta ihmisten silmissä, mutta olivat paljon enemmän kuin yksikään ihminen saattoi kuvitella!

Jumala suunnittelee ja tekee. Emmekä me sitä käsitä.

"Mitä hyötyä siitä sitten on?"

Noin kysyi minulta joskus nuorimmainen. Hänelle kun oli silloin tarkoitus hankkia uusi uimapuku ja hänellä oli jo mieluinen mallikin katsottuna. Piakkoin heillä oli tuloillaan leirikoulu ja siellä uimamahdollisuus, mutta se oli ulkona. Minä en silloin sattuneesta (mielestäni jäätävästä) syystä ollut  halukas antamaan lupaa uimiseen. Silloin oli nimittäin kylmä toukokuu. Ja hän sitten kysymään, että "Mitä hyötyä siitä  sitten on?"  Siitä uudesta uimapuvusta siis. Niinpä... mitä hyötyä... kun koko kesän uimiset ja lämpimät säät olivat kuitenkin odotettavissa edessäpäin. Ja täytyy sanoa, etten mitenkään levollisesti tuohon kysymykseen silloin vastannut, vaan vastaukseni oli senluontoinen, että se sulki enemmät napinat - sillä kertaa. Toinen neito jatkoi tosin samasta aiheesta myöhemmin, että uimalupa olisi saatava...

Jäin vaan tuon keskustelun jälkeen sitäkin miettimään, että ollaan mekin varmaan Jumalan lapsina hyvin usein tuollaisia...  Kysytään samalla tavalla; "Mitä hyötyä siitä sitten on?", kun emme malttaisi yhtään odottaa!

"Odota Herraa. Ole luja, ja vahva olkoon sinun sydämesi. 

Odota Herraa." Ps 27:14

---
Kyllä he sen uimalupansakin saivat... Ja ihan nytkin olen itse saanut kokea, kuinka vaikeaa on odottaa, joskus ihan pientä ja "olemattomankin" tuntuistakin asiaa, vaikka vain vähän aikaa!

Ei mitään "kilpahuudantaa"

Välillä tulee miettineeksi omia huolenaiheitaan siltäkin kannalta, että onhan niitä toisilla paljon isompia murheita, että miksi Jumala minun pieniä valituksen aiheitani kuuntelisi?  Sitten mieleeni tuli, ettei tämä ole mikään kilpailu, jossa pitäisi pystyä hyvin perustelemaan se oma avun tarve. Ja parhaat perustelut sitten palkittaisiin avulla... Ei se niin ole. Kyllä Jumala pystyy ja haluaa kuulla ne pienemmätkin huolenaiheet samalla, kun  kuuntelee niitä valtavia murheita. Eikä Hänen kätensä ole sillä tavoin rajoittunut, että vain yhden  asia kerrallaan hoituisi.

Jos Hänen apunsa viipyykin meidän mielestämme aivan liian kauan, niin  monia kehotuksia Raamatussa on, että emme hellittäisi. Muistathan Jeesuksen kertomuksen "väärästä tuomarista"? Jopa tuo väärämielinen tuomari auttoi leskivaimoa, kun tämä sitkeästi pyysi.

"Eikö sitten Jumala toimittaisi oikeutta valituillensa, jotka häntä yötä päivää avuksi huutavat, ja viivyttäisikö hän heiltä apuansa? Minä sanon teille: hän toimittaa heille oikeuden pian. Kuitenkin, kun Ihmisen Poika tulee, löytäneekö hän uskoa maan päältä?"  Luuk. 18:7-8

---

Luukas 18/Koivuniemen Raamattuhaku: Kertomus väärästä tuomarista.

Isännän mietteistä kuultuna sain tuon väärän tuomarin vertauksen tähän mukaan esimerkkinä hellittämättömästä rukouksesta:)  Ollapa sitä sitkeyttä itselläkin...

Hän, odotettu Kuninkaamme, saapuu!

Vieras valloittaja oli tullut. Säälimättä oli ajanut kaupungista asukkaat pois. Nyt kaupungin asukkaat odottivat  lähistöllä apua saapuvaksi. He olivat lähettäneet sanan omalle Herralleen, kuninkaalleen, että tämä tulisi ja auttaisi heitä. He uskoivat, että tämä heidän avukseen rientäisikin.

"Niin, sinun tuomioittesi tiellä me odotamme, sinua, Herra; 

sinun nimeäsi ja muistoasi sielu ikävöitsee. 

Minun sieluni ikävöitsee sinua yöllä, 

minun henkeni sisimmässäni etsii sinua varhain..."

Jes. 26:8-9

"Ja sinä päivänä sanotaan:
"Katso, tämä on meidän Jumalamme, jota me odotimme meitä pelastamaan; 

tämä on Herra, jota me odotimme: iloitkaamme ja riemuitkaamme pelastuksesta jonka hän toi." 

Jes 25:9

Ja kuningas tuli ja voitti valloittajan, vapautti kansansa, toi rauhan - heille, jotka luottivat häneen.

"Vakaamieliselle sinä talletat rauhan,

rauhan, sillä hän turvaa sinuun."

Jes. 26:3

"Sillä hän on kukistanut korkealla asuvaiset, ylhäisen kaupungin,

hän painoi sen alas, painoi maan tasalle, syöksi sen tomuun asti. 

Sitä tallaa jalka, kurjan jalat, vaivaisten askeleet."

Jes. 26:5-6 

"Hän hävittää kuoleman ainiaaksi, ja Herra, Herra pyyhkii kyyneleet kaikkien kasvoilta

ja ottaa pois kansansa häväistyksen kaikesta maasta.

Sillä Herra on puhunut."

Jes. 25:8

---

Jos olisin osannut, olisin piirtänyt kuvan tiellä odottelevasta väkijoukosta, joka auttajaansa odottaa. Ja jos olisi ollut mahdollista, niin olisi ääniviesti siitä valtavasta ilon huudosta, jonka väkijoukko riemuiten huutaa, kun näkee Herransa, Kuninkaansa, Pelastajansa saapuvan... (Jes. 25:9).

"...Katso,

tämä on meidän Jumalamme,

jota me odotimme meitä pelastamaan,

tämä on Herra, jota me odotimme:

iloitkaamme ja riemuitkaamme pelastuksesta jonka hän toi."

Hänen eteensä kaikki

"Luottakaa aina Jumalaan, 
tuokaa hänen eteensä kaikki mikä sydäntänne painaa! 
Jumala on turvamme." Ps. 62:9  (1992)

(Puhu sitten, tai kirjoita, Hänelle, mitä mielessäsi on...)

(Ja minä kirjoitin...)

No, tässä näitä nyt oli... Varmaan jäi poiskin jotain, mitä olisi pitänyt laittaa. Mutta, tiedäthän Sinä! Kiitos, että sain tuoda Sinun eteesi nämä. Katso meidän ja hätämme puoleen. "Lue haavat ja kyyneleet". Toimi hyväksemme. Anna meille luottamus Sinuun. Anna iloa ja kiitollista mieltä.

---
Minuun "kolahti" aamulla tuo jae.

Hän ei ole hylännyt meitä

"Sillä ei Herra hylkää iankaikkisesti; vaan jos hän on murheelliseksi saattanut, hän osoittaa laupeutta suuressa armossansa." Val. 3:31-32