Ei mitään "kilpahuudantaa"

Välillä tulee miettineeksi omia huolenaiheitaan siltäkin kannalta, että onhan niitä toisilla paljon isompia murheita, että miksi Jumala minun pieniä valituksen aiheitani kuuntelisi?  Sitten mieleeni tuli, ettei tämä ole mikään kilpailu, jossa pitäisi pystyä hyvin perustelemaan se oma avun tarve. Ja parhaat perustelut sitten palkittaisiin avulla... Ei se niin ole. Kyllä Jumala pystyy ja haluaa kuulla ne pienemmätkin huolenaiheet samalla, kun  kuuntelee niitä valtavia murheita. Eikä Hänen kätensä ole sillä tavoin rajoittunut, että vain yhden  asia kerrallaan hoituisi.

Jos Hänen apunsa viipyykin meidän mielestämme aivan liian kauan, niin  monia kehotuksia Raamatussa on, että emme hellittäisi. Muistathan Jeesuksen kertomuksen "väärästä tuomarista"? Jopa tuo väärämielinen tuomari auttoi leskivaimoa, kun tämä sitkeästi pyysi.

"Eikö sitten Jumala toimittaisi oikeutta valituillensa, jotka häntä yötä päivää avuksi huutavat, ja viivyttäisikö hän heiltä apuansa? Minä sanon teille: hän toimittaa heille oikeuden pian. Kuitenkin, kun Ihmisen Poika tulee, löytäneekö hän uskoa maan päältä?"  Luuk. 18:7-8

---

Luukas 18/Koivuniemen Raamattuhaku: Kertomus väärästä tuomarista.

Isännän mietteistä kuultuna sain tuon väärän tuomarin vertauksen tähän mukaan esimerkkinä hellittämättömästä rukouksesta:)  Ollapa sitä sitkeyttä itselläkin...