Rakkauden lähde

Kiitos rakkaudestasi, joka on aivan jotain muuta, kuin mitä me sillä sanalla käsitämme. Me etsimme aina rakkauden kohteesta jotain "tarttumapintaa". Sinä rakastat meitä kokonaan. En osaa sitä Sinun rakkauttasi tietenkään oikein paperille panna, sanoin kuvata, mutta yritän jotain käsitystä rakkautesi suuruusluokasta  saada.

Sitä ei voi laittaa samaan "koriin", ei edes huoneeseen, kuin meidän ihmisten välinen rakkaus, joka etsii aina omaa etuaan, eikä ole niin pyyteetöntä, kuin toivoisimme sen olevan.

Sinä loit meidät. Me ihmisetkin osaamme kiintyä tekemiimme luomuksiin, vaikka ne olisivat viallisiakin. Sinä et tehnyt virhettä luodessasi meidät; minut ja jokaisen muun. Synti kyllä turmeli meidät. Mutta sellaisenakin olemme Sinulle niin rakkaita, että tulit tänne ihmisen osaan ja täytit samalla sen, mitä meiltä puuttuu, otit syyksesi syntimme ja kärsit rangaistuksemme. Korjasit yhteyden.

Niin kovasti rakastit meitä, todella halusit, ja haluat, että olisimme kanssasi aina. Että emme lähtisi koskaan pois. Alussa oli paratiisi... ja yhteys kanssasi aivan rikkumaton. Kunnes tuli synti. Sitä vihaat, mutta sen rikkomaa rakastat - edelleenkin.

"Pelkoa ei rakkaudessa ole, vaan täydellinen rakkaus karkoittaa pelon, sillä pelossa on rangaistusta; ja joka pelkää, se ei ole päässyt täydelliseksi rakkaudessa." 1. Joh. 4:18

Varmaan meistä jokaiselta löytyy pelkoa Sinua kohtaan, koska emme täydellisiä täällä ole. Mutta kerran Sinun luonasi kaikki vajaa lakkaa.