Kulkukelpoiseksi tehty tie

Kuvassa polku kulkee kalliolla.
 Kosteana jäkäläinen kallio on liukas.
Silloin astellaan varovaisesti.

Edessä voi näyttää kamalalta. Tie menee suojattoman näköisten aukeiden ja  pelottavan pimeiden metsien läpi. Kaukana häämöttää korkeita vaaroja. Niitä tuntuu olevan loputtomiin.
Sen aukean reunoilla maisema on lohduton. Joka puolella kaatuneita ja katkenneita puita. Mutta siinä keskellä menee kuljettava tie. Sama kulkukelpoiseksi tehty tie menee siellä pimeässä metsässä. Jossakin ulvoo susi, toisaalla kenties  karhu ärjyy. Mutta ne ovat kiinni kytketyt.

Edessä synkeinä näkyvät vaarat... Ensimmäisenähän niille se aamun aurinko osuu. Kuin myös illan viimeisenä...

---
"Sanallinen kuvani" reitistä, joka on varmistettu, tehty kulkukelpoiseksi, vaikka ei se helpolta näytä eikä tunnu. Päivä kerraallaan, askel kerrallaan, liikoja sivulle vilkuilematta edistyy matka vähitellen.

Se "kuva" sai taannoin alkunsa lukiessani Vähäsarjan kirjasta tätä kohtaa: "Jotta voi suojella edestä, täytyy kulkea edellä. Kun kulkee edellä, joutuu kohtaamaan ensimmäisenä kaiken, mitä vastaan tulee. Juuri näin Jeesus elämässämme tekee. Hän kulkee edellä, ottaa vastaan tulevan ja raivaa suljetultakin näyttävän reitin kuljettavaksi..."  (Joka päivä lupaus kantaa /Juha Vähäsarja). 
Raamatunkohtana kirjassa oli tämä: "Sinä suojaat minua edestä ja takaa, sinä lasket kätesi minun päälleni. Sinä tiedät kaiken. Se on ihmeellistä, siihen ei ymmärrykseni yllä."  Ps. 139:5-6 KR -92

Kiinni kytketyt pedot muistuivat mieleeni eräästä puhuttelevasta kuvasta Kristityn vaelluksen lasten versiossa. Siinä kristitty kulkee kiinni kytkettyjen leijonien ohi...

Maiseman katkenneet ja kaatuneet puut ovat silmillemme näkyvää todellisuutta metsän keskellä asuessa. Samoin aurinko, milloin se säteensä vaaroille heittää.