Juuri tähän päivään

"Sinun turvasi on ikiaikojen Jumala, sinua kannattavat iankaikkiset käsivarret." 5. Moos. 33:27

"...Iankaikkiset käsivarret lohduttavat ja vahvistavat minua. Ne antavat minulle rohkeutta ja voimaa käydä elämäntaisteluun ja kohdata päivän haasteet..." Fredrik Wislöff/Rukouskirjani

"Älkää siis murehtiko huomisesta päivästä, sillä huominen päivä pitää murheen itsestään. Riittää kullekin päivälle oma vaivansa." Matt. 6:34

"...Herra, opeta minulle taito kohdata päivä kerrallaan. Tänään sinä huolehdit minusta ja annat kaiken mitä tarvitsen. Tulevaisuus on sinun kädessäsi. Suurin osa siitä, mitä pelkään, ei tapahdu koskaan. Sinä annat minulle voimia juuri täksi päiväksi..." Fredrik Wislöff/Rukouskirjani

Tällaisia luin hartauskirjasta tänä aamuna. Ne olivat tälle päivälle merkitty. Ja otin ne halukkaasti vastaan kuin janoinen maa...

Joka päivä asettaa omat haasteensa, mutta niiden lisäksi yritän aina kantaa niitäkin, jotka eivät tälle päivälle kuulu; joko tulevia uumoilen, tai menneisyyden haamuja mukanani laahaan. Ei ihme, jos tarvii rohkaisua.

Mutta havahduin kiittämään eilen eräänä hetkenä elämän lahjastakin. Hävettää ihan, että miten harvoin sitä edes ajattelee. Eilen kuitenkin satuin lukemaan uutisista miehestä, joka katosi vuosi sitten marraskuussa Virossa. Nyt hänet oli löydetty kuolleena. Rikosta ei kuitenkaan asiassa epäilty. Jutussa oli muutama asia, jotka kiinnittivät erityisesti huomioni ja tekivät siitä enemmän sellaisen, että sitä jäi pohtimaan. Tuo porilainen mies oli ollut siellä Viron reissussaan marraskuussa. Me olimme viime vuoden marraskuussa laivamatkalla Ruotsissa.  Hänen syntymävuotensakin mainittiin ja se oli sama kuin minulla. Ajattelin siinä, että hän ei sitten täyttänyt 55 vuotta... Itselläni oli tuo merkkipäivä eilen, mutta se kului kovin arkisissa merkeissä. Hyväksyin muutama päivä sitten jopa lääkäriajan eilisillalle, vaikka ei ollut mistään "päivän päälle" asiasta kyse.  Olin aiemmin ajatellut sen päivän niin, että se saa mennä isäinpäivän kylkiäisenä. Kenties minulla olisi syytä oppia myös juhlistamaan tuollaisia merkkipaaluja, eikä ajatella aina niin arkisesti! Ja meillähän eivät toiset kylläkään hyväksyneet sitä, että se pelkäksi isäinpäivän kylkiäiseksi jää... Arkisen arjen keskellekin niitä makeita hetkiä sijoitettu:)

Eilen aamulla kirjoitin kertomuksen, joka on tarkoitettu rohkaisevaksi. Tarvitsen usein itse rohkaisua ja osin niistäkin lähtökohdista ne kirjoitukseni usein aineksia ottavat.  Kerromuksen  näet halutessasi tästä.

Siunausta ja iloa päivääsi!