Matka

Se matka oli hyvin pitkä ja raskas. Niin rasittava se oli, että monien toivo hukkui jo alussa. He olisivat halunneet palata. Paluuta ei kuitenkaan ollut. Se oli niin raskas, että luultiin ettei perillepääsyä mitenkään voi tulla. Inhimilliset olosuhteet olivat sellaiset.

Niissä oloissa jotkut rupesivat ehkä epäilemään sitäkin, oliko mitään määränpäätä edes olemassakaan. Mutta se määränpää oli. Se myös saavutettiin. Ei kansan sitkeyden tähden, vaan sen tähden, joka kulki heidän ylinnä matkaoppaanaan: koko sen pitkän ja uuvuttavan matkan heitä johti Herra itse! Häntä eivät voineet horjuttaa ihmisten epäilykset, napina tai kapina. Ihmisten epäluottamus ei voinut silloin, eikä voi nykyäänkään, horjuttaa Herraa eikä hänen päätöksiään ja päämääräänsä - mutta toi, ja voi nykyäänkin tuoda, matkaan mutkia, joita emme toivo. Niin se toi tällekin kansalle. Matka kesti vuosikymmeniä, mutta päämäärä saavutettiin, koska Herra oli niin päättänyt.

Se matka oli niin raskas Mooseksellekin, että hän etäältä sai nähdä lupausten maan. Uusi sukupolvi kansasta oli se, joka sai nähdä maan, ja mennä sinne. Sen saivat kokea myös Kaaleb ja Joosua. He olivat luottaneet Jumalaan. Luottamalla mukana kulkevaan Herraan ei olisi menettänyt mitään...


"ja erämaassa, jossa sinä olet nähnyt, kuinka Herra, sinun Jumalasi, on kantanut sinua, niinkuin mies kantaa poikaansa, koko sen matkan, jonka te olette kulkeneet, kunnes tulitte tähän paikkaan."
5 Moos. 1:31

Autuas se, joka uskoo - vaikka ei näe

"...Autuaat ne, jotka eivät näe, ja kuitenkin uskovat!" Joh. 20:29

"Jeesus sanoi hänelle: "Sentähden, että minut näit, sinä uskot. Autuaat ne, jotka eivät näe, ja kuitenkin uskovat!"  (Joh. 20:29)

Jeesus sanoi noin Tuomakselle, koska Tuomaan oli vaikea uskoa näkemättä.  Meillekin se on monasti vaikeaa, kun tahtoisimme jotain nähtävää uskomme tueksi. Silloin on itselle hyvä muistutus tuo jae.

Muita autuaita ovat Jeesuksen mukaan: hengellisesti köyhät, murheelliset, hiljaiset, vanhurskautta kaipaavat, laupiaat, puhdassydämiset, rauhantekijät, vanhurskauden tähden vainotut sekä solvausten, valheiden ja pahanpuhumisen kohteena olevat. Näitä Jeesus puhui: Matt. 5:3-12

Rajaton ymmärrys

"Sillä katso, ei ole sanaa minun kielelläni, jota sinä, Herra et täysin tunne." Ps 139:4

"Täysin tunne"...  Me emme aina ymmärrä jotain sanaa, mutta Hän ymmärtää, kaikilla kielillä ja murteilla. Me voimme toisinaan ymmärtää sanan merkityksen kyllä, mutta emme aina tiedä silti, mitä toinen sillä tarkoittaa. Emme aina tiedä, mitä sanojen takana on. Sanotaanhan, että potilas tulee lääkärin vastaanotolle puhuen jostakin vaivasta. Kohta käykin ilmi, että lääkärin pakeille tulemisen syy onkin ihan jokin muu, kuin mitä sanottiin. Jumala, Isä, ymmärtää meitä paremmin kuin kukaan muu. Hän ymmärtää täydellisesti sanottavamme. Hän käsittää mitä me sanoillamme tarkoitamme; mitä  meidän sanojemme takana on.

Itsekin kivinä...

"Te olette kiviä siinä rakennuksessa, jonka perustuksena ovat apostolit ja profeetat ja jonka kulmakivenä on itse Kristus Jeesus." Ef. 2:20 (KR -92)

Silmieni eteen tuli vielä tuollainenkin jae siihen kiviasiaan liittyen.

Siunattua joulupäivää!

Kivi

"Ja tulkaa hänen tykönsä, elävän kiven tykö, jonka ihmiset tosin ovat  hyljänneet,
 mutta joka Jumalan edessä on valittu ja kallis, ja rakentukaa itsekin elävinä kivinä
 hengelliseksi huoneeksi, pyhäksi papistoksi, uhraamaan hengellisiä uhreja,
 jotka Jeesuksen Kristuksen kautta ovat Jumalalle mieluisia.

Sillä Raamatussa sanotaan: "Katso, minä lasken Siioniin valitun kiven, kalliin kulmakiven;
ja joka häneen uskoo, ei ole häpeään joutuva". Teille siis, jotka uskotte, se on kallis,
mutta niille, jotka eivät usko, "on se kivi, jonka rakentajat hylkäsivät, tullut kulmakiveksi"
ja "kompastuskiveksi ja loukkauskallioksi". Koska he eivät tottele sanaa, niin he kompastuvat;
ja siihen heidät on pantukin.

Mutta te olette "valittu suku, kuninkaallinen papisto, pyhä heimo, omaisuuskansa,
julistaaksenne sen jaloja tekoja, joka on pimeydestä kutsunut teidät ihmeelliseen valkeuteensa; te, jotka ennen "ette olleet kansa", mutta nyt olette "Jumalan kansa", jotka ennen "ette olleet armahdetut", mutta nyt "olette armahdetut"."

1 Piet. 2:4-10

Tästä tekstistä kehkeytyi pieni "keskustelunpätkäkin". Sen näkee tästä.

Suuri rakkaudenteko

Ei hän rohjennut pyytää, että hänen paljot syntinsä annettaisiin anteeksi. Mutta hän rakasti. Hän rakasti Herraa niin paljon, että nähdessään Herransa pölyiset jalat, halusi palvella häntä siinä. Ei hän tarvinnut vettä jalkojen kasteluun, sillä häntä itketti niin paljon, että kyynelillään hän jalat kasteli, pyyhkeenä hän käytti hiuksiaan ja sitten voiteli jalat. Muut pöytävieraat fariseus Simonin talossa katselivat tapahtumaa kiusaantuneina ja hämmennyksen vallassa.

Naiseen kääntyen Jeesus sanoi: "...tämän paljot synnit ovat anteeksi annetut: hänhän rakasti paljon..." (Luuk. 7:47).

Mutta fariseus Simonille varsinkin oli osoitettu tämä: "...mutta jolle vähän anteeksi annetaan, se rakastaa vähän." (Luuk. 7:47) 

Simonkin varmaan rakasti Jeesusta - vähän.
Nainen rakasti paljon - jo ennen kuin sai kuulla syntinsä anteeksi annetuiksi.

"Sinun syntisi ovat anteeksiannetut." Luuk. 7:48

---

Luukas 7:36-50

"Mitä lukisin?"

Nappasin aamulla ruokapöydälle  kaksi kirjaa, ajattelematta, että siitä isommasta olisi löytynyt kaikki sekin, mikä pienempään on kirjoitettu. Otin ensin näppeihinin sen pienemmän. En tiennyt mitä nyt lukisin. Avasin kirjan ja päädyin lukemaan psalmia 8. Siellä oli jae:

..."niin mikä on ihminen, että sinä häntä muistat,
tai ihmislapsi, että pidät hänestä huolen?"
Ps 8:5

Sitten otin toisen kirjan, isomman. Siitäkään en tiennyt mitä luettavakseni nyt ottaisin. Päädyin lukemaan Jobin sanoja. Luin luvut 6 ja 7.  Ja mitä tulikaan vastaan luvusta 7:

"Mikä on ihminen, että hänestä niin suurta lukua pidät

ja että kiinnität häneen huomiosi,"...

Job. 7:17

Samaa molemmissa! Toinen viininkorjuulaulussa, toinen ihmisen suuren tuskan julistuksessa.

Siunattua päivää sinulle!

---

Tytär tuli äsken pyytämään, että leikkaisin hänen hänen yllään olevasta paidasta pois ne niskaa hiertävät laput. Meidänkin elämässämme saattaa olla sellaisia hetkiä, jolloin niitä hiertäviä voidaan ottaa pois...

Odota Herraa!

"Odota Herraa.

Ole luja,

ja vahva olkoon sinun sydämesi.

Odota Herraa." 

Ps 27:14

Laupeudesta rikas

"...olimme luonnostamme vihan lapsia niinkuin muutkin; mutta Jumala, joka on laupeudesta rikas, suuren rakkautensa tähden, jolla hän on meitä rakastanut, on tehnyt meidät, jotka olimme kuolleet rikoksiimme, eläviksi Kristuksen kanssa - armosta te olette pelastetut - ja yhdessä hänen kanssaan herättänyt ja yhdessä hänen kanssaan asettanut meidät taivaallisiin Kristuksessa Jeesuksessa, osoittaakseen tulevina maailmanaikoina armonsa ylenpalttista runsautta, hyvyydessään meitä kohtaan Kristuksessa Jeesuksessa." Ef. 2:3-7

"Ja hän tuli ja julisti rauhaa teille, jotka kaukana olitte, ja rauhaa niille, jotka lähellä olivat; sillä hänen kauttansa on meillä molemmilla pääsy yhdessä Hengessä Isän tykö. Niin ette siis enää ole vieraita ettekä muukalaisia, vaan te olette pyhien kansalaisia ja Jumalan perhettä." Ef, 2:17-19

Se ei ole mitään "etenkehtaista", nihkeää, yrmeää... se Jumalan suhtautuminen meihin.

Hänhän lähetti Taivaan kirkkaudesta ja loistosta osan itseään tänne.... -  pimeään ja kylmään maailmaan - Jeesuksen muodossa. Laski lapsen tänne ihmisen hoivattavaksi alusta asti, tietäen, että ne, joita varten (lue: jokaista varten) hänet lähetettiin, eivät häntä kuule, eivät ota vastaan. Silti Jumala teki sen, rakkaudesta meihin, ettei yksikään meistä jäisi pimeään...

Suunnitelma oli valmis ja se toteutettiin. Lapsi syntyi, kasvoi - kuoli.... ja nousi takaisin kirkkauteen. Työ oli tehty. Reitti selväksi avattu muillekin. Kallis lahja annetaan ilmaiseksi meille, sen tekijän työn palkalla, joka tänne alas tuli vartavasten sitä tekemään.

Joka ikinen päivä...

"...minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti." Matt. 28:20

"Ovatpa teidän päänne hiuksetkin kaikki luetut."

Matt. 10:30

Elämän sanat

Kuolettavan syntinen saa elämän sanat siltä, joka on itse "tie, totuus ja elämä."

"Jeesus sanoi hänelle: "Minä olen tie, totuus ja elämä; ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani." Joh. 14:6


"Simon Pietari vastasi hänelle: "Herra, kenen tykö me menisimme? Sinulla on iankaikkisen elämän sanat." Joh 6:68

For the sake of sin, a condemned person gets the words of life from one who himself is "the way, the truth, and the life."

"Jesus said him:" I am the way, the truth and the life; no one comes  unto to the Father without me." John 14:6

"Simon Peter answered him: "Lord, to whom should we go? You have the words of eternal life. " John 6:68

Isä näkymättömissä?

Tähän päivään

Käyn aina välillä katsomassa itselleni jotain täältä:
Raamattua viikonpäiville | Evl.fi – Suomen ev.lut. kirkko

Niin tein tänäänkin. Siellä on  tarjolla tekstejä päivän eri hetkiin. Tänään oli aamurukouksena tämä: Psalmi 118:19-29. Tuo sisälsi senkin kohdan, että "Tämän päivän on Herra tehnyt, iloitkaa ja riemuitkaa siitä". Se oli itselleni hyvä muistutus ajatusten pyrkiessä synkistelemään.

Kuullaan kuin niitä olisi vain se yksi...

Joskus voi tuntua, että tuleeko se oma rukous kuulluksi. Onhan  meitä paljon, joilla on asiaa Isälle ja aina on joku, jonka asiat tuntuvat olevan tärkeämpiäkin...

Jumala, Isämme, Hän  kuulee jokaisen rukouksen, kuin se olisi se  ainut  ja tärkein. 

Hänelle ei synny jonoja, ei tarvi varata aikaa. Hänen edesssään ei laiteta asioita kiireellisyysjärjestyksiin. Hän on siinä läsnä jokaiselle, juuri silloin, kun tarve on. Hänen edessään  ei tarvi olla epävarma kuuleeko hän. Kyllä korvan tehnyt on se tarkkakorvaisin ja myös tarkkasilmäisin. Hän näkee kirjoitetut pyynnöt, mutta lukee yhtä tarkkaan myös ne yhden ihmisen sydämen piiloissa olevat.

"Joka on korvan istuttanut, hänkö ei kuulisi? Joka on silmän luonut, hänkö ei näkisi?" Ps 94:9

"Herra, sinun edessäsi on kaikki minun halajamiseni, eikä minun huokaukseni ole sinulta salassa." Ps 38:10

Turvassa parhaimmassa

"Vuoret  ympäröivät Jerusalemia, ja Herra ympäröitsee kansaansa, nyt ja iankaikkisesti.

Sillä jumalattomuuden valtikka ei saa vallita vanhurskasten arpaosaa, 

että vanhurskaat eivät ojentaisi käsiänsä vääryyteen." Ps. 125:2-3

kuvaa klikkaamalla sen saa isommaksi

Siunattua perjantaita sinulle Isän hoivassa!

Hänen rakkautensa on suuri roihu!

"Eivät suuret vedet voi rakkautta  sammuttaa, eivät virrat sitä tulvaansa upottaa..."alkuosa jakeesta Korkea Veisu 8:7

Eivät voi Sinun rakkauttasi, Isä. Minun rakkauteni on niin tyhjän veroinen, että sitä sanaa ei edes kehtaisi käyttää. Joten sen sammuttamiseen ei tarvita edes suuria vesiä. Kiitos, että Sinä rakastat minua silti! Kiitos, että teet sen niin suuresti, etteivät  sitä suuretkaan vedet sammuta. Rakkautesi on suuri roihu!

Minun "rakkauteni" on niin pieni, hiipuva liekki, että pieni puhallus saa sen sammuksiin. Ei siihen tarvita edes vähäistä vettä. Kiitos, että Sinä hiipuvaakin, sitä suitsevaista ja savuttavaa, sitä valuttavaa ja sotkevaakin liekkiä vaalit, etkä sitä sammuta.... sitä, joka tuntee alituiseen sen sammuttamaan pyrkivän ilmavirran, tuulenvireen, puhalluksen, jostakin muualta kuin Sinulta!

"Särjettyä ruokoa hän ei muserra, ja suitsevaista kynttilänsydäntä hän ei sammuta, kunnes hän saattaa oikeuden voittoon." Matt. 12:20

"...Jos joku tarjoaisi kaikki talonsa tavarat rakkauden hinnaksi, häntä vain halveksuttaisiin."loppuosa jakeesta Korkea Veisu 8:7

Vedet

Vettä pelkäävälle ajatus virtojen läpi kulkemisesta on pelottava. Voi tuntua, että on aivan mahdoton kulkea niiden poikki. Sitä miettii, mihin asti ne nousevat... Ja niin rohkaisevaksikin tarkoitetun jakeen näkee pelottavana. Ei näe sitä, mitä pitäisi, vaan jotain ihan vastakkaista, pelottavan tuntuista, uhkaavaa. Mutta siinähän on rohkaisu keskellä:

"Jos vetten läpi kuljet,

 olen minä sinun kanssasi,

 jos virtojen läpi, eivät ne sinua upota..."

Jes. 43:2 

Ja seuraavassa jakeessa Jesaja kirjoittaa, että kuivan ja janoisen päälle vuotavat virvoittavat vedet:

 "...minä vuodatan vedet janoavaisen päälle

 ja virrat kuivan maan päälle..." Jes. 44:3

Vesistä kirjoittaa Hesekielkin: Hes.  47:3: "...antoi minun käydä veden poikki: vettä oli nilkkoihin asti." Ja sitten sitä oli "polviin asti". Vesi nousi edelleen ja sitä oli "lanteisiin asti".... ja lopulta virta oli niin iso, ettei siitä voinut käydä kuin uimalla. Uimataidoton tai heikon uimataidon omaava ei ilahdu siitä.

Mutta... mistä tulivat ne virrat? Ja millaista se vesi oikein oli? Ei ihan tavallista.  Hesekielin kertoma virta tulee Jumalan temppelistä: "...kaikki virkoaa elämään, minne vain virta tulee." Hes. 47:9
 

---
Tästä voit halutessasi lukea lisää siitä Hesekielin kertomasta virrasta: Hes. 47:1-12.

"Älkää vavisko älkääkä peljätkö..." Jes. 44:8

Jesaja 43
Jesaja 44