"Älä päätä Herraa heikoksi tunteen mukaan... vaan luota Häneen armonsa mukaan..."*

"... olen kätkenyt sinut käteni varjoon..." Jes. 51:16 

"Herää, Herran käsivarsi! Herää ja näytä voimasi! Nouse niin kuin muinaisina päivinä, menneitten sukupolvien aikana. Sinähän iskit hengiltä Rahabin, lävistit syvyyden hirviön. Sinähän kuivasit meren, suuren syvyyden vedet. Sinä muutit syvänteet valtatieksi lunastettujen kulkea yli. Herran vapaiksi ostamat palaavat ja saapuvat riemuiten Siionin. He kantavat päänsä päällä ikuista iloa. Ilo ja riemu astuvat portista, huoli ja huokaus pakenevat kauas." Jes. 51:9-11 KR-92

"Pian  vapautetaan kahleistaan kumaraan kangistunut vanki. Ei hän kuole vankikuoppaan, eikä hänen enää tarvitse nälkää nähdä. Minä olen Herra, sinun Jumalasi, minä nostatin meren pauhun, minun nimeni on Herra Sebaot. Minä olen pannut sanani sinun suuhusi ja kätkenyt sinut kätteni suojaan. Minä levitin auki taivaan ja laskin maan perustukset, minä sanon Siionille: "Sinä olet minun kansani." Jes. 51:14-16 KR-92

"- Minä, minä olen teidän lohduttajanne. Kuinka olet voinut pelätä kuolevaista ihmistä, Aadamin lasta, joka lakastuu kuin ruoho? Kuinka olet voinut unohtaa Herran, joka sinut loi, joka levitti auki taivaan ja laski maan perustukset? Kuinka olet voinut pelätä aina ja kaiken päivää vainoojasi vihaa kun hän yritti tuhota sinut? Missä on nyt vainoojasi vimma?" Jes. 51:12-13 KR-92

"Kohottakaa katseenne taivasta kohden, katselkaa alhaalla leviävää maata! Taivas hajoaa kuin savu ja maa ratkeaa kuin kulunut  vaate, sen asukkaat kuolevat kuin kärpäset. Mutta minun pelastukseni pysyy iäti eikä minun vanhurskauteni murene. Kuulkaa minua, te jotka tunnette oikeuden, te joilla on minun lakini sydämessänne: - Älkää pelätkö ihmisten pilkkaa, älkää säikkykö heidän herjauksiaan! Heidän käy kuin vaatteen, jonka toukka syö rikki, kuin villakankaan, jonka koi syö. Mutta minun vanhurskauteni pysyy iäti, minun pelastava armoni polvesta polveen." Jes. 6-8 KR-92

"Kuuntele minua, kansani, kansakunnat, tarkatkaa sanojani, sillä laki on minusta lähtöisin, minä säädän oikeuteni kansojen valoksi.  Minun vanhurskauteni on lähellä, minä suon pelastuksen ja luja käteni jakaa kansoille oikeutta. Kaukaiset rannat ikävöivät minua, minun vahvaa kättäni ne odottavat." Jes. 51:4-5 KR-92

"Kuulkaa minua, te jotka tavoittelette  vanhurskautta ja etsitte Herraa! Katsokaa sitä kalliota, josta teidät on lohkaistu, sitä kaivosta, jonka uumenista teidät on louhittu. Katsokaa Abrahamia, isäänne, ja Saaraa, joka teidät synnytti! Yksi ainoa hän oli, Abraham, kun minä hänet kutsuin: minä siunasin hänet runsaudella. Yhä Herra lohduttaa Siionia ja armahtaa sen rauniomaita. Hän muuttaa aution maan Eedenin puutarhan kaltaiseksi ja aron kuin Herran paratiisiksi. Siellä on oleva ilo ja riemu, siellä kaikuu soitto ja ja ylistyslaulu." Jes. 51:1-3 KR-92

---

* Otsikkona kehnon käännökseni mukaan kohta  runoilija William Cowperin runosta. 

Levottomalle julistetaan Herran läsnäoloa

"Armo ja rauha lisääntyköön teille Jumalan ja meidän Herramme Jeesuksen tuntemisen kautta." 2. Piet. 1:2  -33/-38

".. yhteys Kristukseen rohkaisee ja hänen rakkautensa suo lohdutusta..." Fil. 2:1 KR-92

"Hänellä oli Jumalan muoto, mutta hän ei pitänyt kiinni oikeudestaan olla Jumalan vertainen vaan luopui omastaan. Hän otti orjan muodon ja tuli ihmisten kaltaiseksi. Hän eli ihmisenä ihmisten joukossa," Fil. 2:6-7 KR-92

"Leevi järjesti sitten kotonaan Jeesukselle suuret pidot. Heidän kanssaan oli aterialla paljon publikaaaneja ja muita vieraita. Fariseukset ja heihin kuuluvat lainopettajat olivat tästä äkeissään ja sanoivat Jeesuksen opetuslapsille: "Kuinka te syötte ja juotte yhdessä publikaanien ja muiden syntisten kanssa!" Jeesus vastasi heille: "Eivät terveet tarvitse parantajaa, vaan sairaat. En minä ole tullut kutsumaan hurskaita, vaan syntisiä, jotta he kääntyisivät." Luuk. 5:29-32 KR-92

"Fariseukset ja lainopettajat sanoivat paheksuen: "Tuo mies hyväksyy syntiset seuraansa ja syö heidän kanssaan." Luuk. 15:2 KR-92 

Nämä kaksi henkilöä poimin erään aamun luettavista - Sakarias ja Jaakob

Sakarias Luuk. 1:57-66. Johanneksen nimenanto herätti hämmennystä, eihän suvussa ennestään ollut ketään sen nimistä.

"He kysyivät viittomalla isältä, minkä nimen hän tahtoi antaa lapselle. Sakarias pyysi kirjoitustaulun ja kirjoitti siihen: "Hänen nimensä on Johannes." Kaikki hämmästyivät. Samalla hetkellä Sakarias sai puhekykynsä takaisin, ja puhkesi ylistämään Jumalaa." Luuk. 1:62-64 KR-92 

Voi vain kuvitella sitä ilon tunnetta Sakariaalla: hänellä oli nyt poika, oma lapsi! Jo se oli suuri ilo. Mutta sitten tapahtuu vielä se, että "mykän kieli riemuun ratkeaa...". Kenties se oli kuin sisällä kupliva ilon virta joka hetken kuluttua purkautui ääneen lausuttuun iloon, nauruun, ylistykseen; ja Pyhän Hengen antamiin profeetallisiin sanoihin!

Jaakob ( - 12 pojan isä) 1. Moos. 28;10-17

Tämä pakolainen näkee unta, jossa hänelle luvataan omaksi se maa, jonka päällä hän nyt makaa, karusti vain kivi päänalusenaan. Ja tälle yksinäiselle matkalaiselle luvataan valtava jälkeläisten määrä tulevaisuudessa, ja myös varjelus hänen matkalleen ym. suurta. Voi vain kuvitella, kuinka unestaan herännyt ponnahtaa vähän järkyttyneenäkin istumaan, ehkä hiessä kylpien ja huudahtaa sittten: "Herra on totisesti tässä paikassa enkä minä tiennyt sitä." Tämä kaikki taatusti rohkaisee häntä hänen myöhemmissä vaiheissaan, jotka eivät olleet helppoja.

"Sitten hän näki, että Herra seisoi hänen edessään ja sanoi: "Minä olen Herra, isäsi Aabrahamin ja Iisakin Jumala. Tämän maan, jolla sinä makaat, minä annan sinulle ja sinun jälkeläisillesi. Sinun jälkeläisesi tulevat lukuisiksi kuin maan tomuhiukkaset, ja sinun  sukusi levittäytyy länteen ja itään, pohjoiseen ja etelään. Sinun ja sinun jälkeläistesi saama siunaus tulee siunaukseksi kaikille maailman kansoille. Minä olen sinun kanssasi ja varjelen sinua, minne ikinä menetkin, ja tuon sinut takaisin tähän maahan. Minä en hylkää sinua, vaan täytän sen, minkä nyt olen sinulle luvannut." Jaakob heräsi unestaan ja sanoi: "Herra totisesti on tässä paikassa, enkä minä tiennyt sitä." 1. Moos. 28:13-16 KR-92

Jaakobista on suora "linkki" tai "lanka" meidän omaan aikaamme: keskuudessamme elää Jaakobin jälkeläisiä. Heitähän ovat juutalaiset. Heitä on monissa maissa, mutta suuri osa on jo tuotu takaisin siihen omaan, Jumalan lupaamaan, maahansa. Jaakobille ja hänen jälkeläisilleen luvattu siunaus on myös tullut kaikille kansoille Jeesuksen myötä. Hänessä meillä muillakin kansoilla on luvattu perintö - paikka Taivaallisessa kodissa.

Tilivelvollisena

(Tämä oli julkaistu toisessa blogissani joskus, mutta ei täällä)

Tämä luonnoksiin jäänyt teksti oli oikeastaan jatkoa yhteen aikaisempaan juttuun. Kyseisen päivän toisesta jakeesta aiheensa saanut. Jae oli tämä: "Jumalalta ei voi salata mitään. Kaikki, mikä on luotu, on avointa ja alastonta hänelle, jolle meidän on tehtävä tili." Hebr. 4:13 

Tili, siitä voi tulla monenlaista mielikuvaa. Minulle siitä tuli mieleen niinkuin jonkin kaupan, vaikkapa nyt ruokakaupan tili, jolle voi velaksi ostaa. 

Mitenkähän paljon meidän tilillemme Jumalan edessä onkaan kertynyt velkaa? Emme edes tiedä, miten paljon. Ja se on lopulta suurempi, kuin kykenemme edes kuvittelemaan. Isot "summat" ehkä muistamme, mutta kaikesta "pienestäkin" kertyy äkkiä isosti maksettavaa.

Ja nyt sitten käy ilmi, että summa onkin niin järkyttävä jo, ettei ole mitään mahdollisuuksia näköpiirissäkään millä maksaa. Mitenkäs nyt käy? Meneekö velkamme "ulosottoon", ja menetämme kaiken, mitä luulimme omistavamme. 

Mutta nytpä käykin niin, että hän, jolle velkaa olemme, tuleekin itse avuksemme! Hän maksaa velan itse! Onko moista ennen kuultu! Mutta nyt on, koska niin oli Taivaan  Herra päättänyt ja Poikansa kanssa sopinut, että tahtovat auttaa meidät pinteestä. Ja niin tehtiin! ✝️

Puhkeaa jo sieluni kiittämään!☀️

"Sisintäni myöten" sinun tekoasi...

"Sinä olet luonut minut 

sisintäni myöten...

Minä olen  suuri ihme,

ja kiitän sinua siitä..."

Ps. 139:13-14 KR-92

Sisimpäni ei ole vain pimeä paikka jollekin rojulle. Valoisaksi, kauniiksi ja avaraksi sen loit. Minulta tosin on kertynyt sinne kaikenlaista roinaa. Sisimpäni siivoamiseen tarvitsen ehdottomasti sinut. Kukaan muu ei siihen riitä. 

"Vaikka sanoisin:

"Nyt olen pimeyden kätköissä,

yö peittää päivän valon", 

sinulle ei pimeys ole pimeää, 

vaan yö on sinulle kuin 

päivänpaiste, 

pimeys kuin kirkas valo." 

Ps. 139:11-12 KR-92

 

Ajatus kannetuksi tulemisesta

Vanhasta muistosta ensin: ... oli joku koulun juhla, olisiko ollut kevätjuhla, ihan alaluokilla... jonkinlainen kuoro lauloi juhlasalin etuosassa toisten edessä... yksi kuorotyttö pyörtyy lattialle. ...sinne melkein edessä istuvien jalkojen eteen... Tytön oma tunne, kokemus ja muistikuva, siinä tilanteessa siitä oli, että hän olisi ollut pidempäänkin pystyssä  ja jatkanut laulamista, mutta se muistikuva ja tunne on vääristynyt. Todellisuus oli sitä, että hän kaatui jo ennenkuin itse tajusikaan. Herättyä hänelle kerrottiin, että hän pyörtyi jo aiemmin, kuin oma käsitys oli. Oma mieli kulki pyörtyessä vielä eteenpäin, vaikka oli jo taju ns. kankaalla. 

No miten tämä sitten liittyy kantamiseen? Siten, että siellä koulun juhlassa tämä kuorotyttö kannettiin opettajan toimesta, hänen käsivarsillaan, opettajainhuoneeseen virkoamaan.

Meitä ihmisiä voidaan kantaa monenlaisissa tiloissa; joskus kiljuvina lapsina, jolloin rimpuilemme kenties kovinkin, ennenkuin rauhoitumme. Joskus on lapsen oma toive päästä syliin, kannettavaksi. Toisinaan kannettavana olevat nukkuvat. Tai eivät muuten tajua, että heitä kannetaan. 

Aikojen kuluessa muistikuvat kannetuiksi tulemisista voivat hiipua harvaksi kuin  harsokangas. Mutta tosiasia ei silti muutu.

(vanhempi käännös): "...minä olen kantanut teitä, niinkuin mies kantaa poikaansa..." Tai tyttöään.

"... Herra, teidän Jumalanne, kantoi teitä kuin isä lastaan koko sen matkan, jonka te kuljitte, aina tänne saakka." 5. Moos. 1:31 KR-92 

Tuokoon tämä päivä sinulle maallisen ja Taivaallisen auringon valoa, iloa ja lämpöä! Ja vaikka jonkun kivan yllätyksenkin ❤️

Lohdullinen sana "pyrkimisestä"

Tänä aamuna lukemiseni näivettyivät vain niiden muutaman  valmiiksi painetun jakeen lukemiseksi  Päivän Tunnussanasta  - ja seinäkalenterista. Kalenterin jae tuntuikin minusta yllättäen  lohdulliselta, vaikka joskus olisin  voinut kokea sen aivan toisin. Jae oli tämä: 

"...pyrkikää siihen, että teidät havaittaisiin tahrattomiksi ja nuhteettomiksi ..." 2. Piet. 3:14 (Raamattu kansalle käännös) 

Se sana "pyrkikää" tuntuikin nyt lohdulliselta! Se sana ikäänkuin tunnistaa sen, että vajaaksi kaikki meidän tekomme jääkin tietysti, mutta silti saamme  kulkea oikeaan suuntaan, tavoitella sitä. Mutta täydelliseksi tekijämme on Jeesus! Emme me itse. Itsessämme jäämme jatkuvasti monin tavoin vajaaksi.

Mooses lausui: 

"Sateena pisaroikoon minun opetukseni, kasteena valukoon puheeni niinkuin vihma vihannalle, niinkuin sadekuuro ruohikolle. Sillä minä julistan Herran nimeä, antakaa kunnia meidän Jumalallemme. Hän on kallio, täydelliset ovat hänen tekonsa, sillä kaikki hänen tiensä ovat oikeat. Uskollinen Jumala ja ilman vääryyttä, vanhurskas ja vakaa hän on."  5. Moos. 32:2-4 

Kuin juhlat!

En ole yhtään juhlaihminen. Mutta nyt minulla on erikoisesti sellainen tuntu, kuin olisi juhlissa ollut ja muistelee sitä kaikkea - ja kuitenkin olen yhtä arkisesti keittön pöydän ääressä kuin muinakin aamuina. Se juhlien jälkituntu tuli tämän aamun lukukohdistani! 

Mitä sitten luin? Kirjoitin vihkoon niistä jo kolme sivua, en tiedä jaksanko kaikkea toistaa tässä, mutta laitan lyhyesti.

Matt. 15:29-39 "...rampoja... JA MONIA MUITA..." 

Jeesus paransi sairaat, sääli ihmisiä, jotka olivat jo kolme päivää hänen luonaan olleet - ja nyt tarjoili heille vielä ruoankin!

Miten levisikään ilosanoma niistä JUHLISTA kun kertoiltiin tutuille ja tuntemattomille parantumisista ja ruokatarjoilusta.

"Herra avaa teille aarreaittansa, taivaan..." 5. Moos. 28:12 KR-92 

"Olettehan te "maistaneet Herran hyvyyttä." 1. Piet. 2:3 KR-92 

"Silloin hän sanoi heille: "Siksipä jokainen lainopettaja, josta on tullut taivasten valtakunnan opetuslapsi, on kuin isäntä, joka runsaasta varastostaan ottaa esiin sekä uutta että vanhaa." Matt. 13:52 KR-92 

Jos tahdot vielä "jälkikekkereihin", niin lue Apt. 9:32-43 (Aineas, Tabita)

Pietari rukoili ja yksinkertaisesti Tabita avasi silmänsä  ja nousi istumaan. Arkisen ja yksinkertaisen keskellä tapahtui valtava ihme.

---

---

Sekin on ihme, että tunsin noita  tapauksia luettuani sellaista juhlien jälkituntua!  Edellinen teksti vihossani oli paria päivää aiemmin ja sen aihe oli ihan toinen: sitä kuinka mieleni niin pienestäkin myrtyy  ja "painuu miinukselle"... No nyt sain ihan toista🙂☀️🙏 

"Vähäpätöisin, nuorin", tai muuta vastaavaa?

Koetko sinäkin olevasi vähäpätöisin, nuorin, puhelahjaton, tai jotain muuta vastaavaa? Et ole yksin, olet samassa seurassa kuin tunnetut voitokkaat Jumalan palvelijat! Veljiensä joukossa nuorin oli Daavid... Entäs heikosti puhumaan kykenevä?  Mooses! Suuri kansanjohtaja. Entä kuka sitten oli tämä, joka tällä kertaa valittaa sitä, että on  heimonsa vähäpätöisimmästä suvusta ja lisäksi oman perheensä nuorin, ja joka vieläpä juuri sillä hetkellä, kun häntä tultiin puhuttelemaan, työskenteli piilopaikassa, koska pelkäsi ryöstäjiä?  

Se oli hän, joka myös valitti sitä, että "...jos Herra todella on meidän kanssamme, niin miksi kaikki nämä onnettomuudet ovat kohdanneet meitä? Missä ovat kaikki hänen ihmetyönsä, joista isämme aina puhuivat kertoessaan, kuinka Herra toi meidät pois Egyptistä? Herra on hylännyt meidät ja jättänyt midianilaisten armoille."*

Tätä ihmistä oli juuri tuota sanomista ennen nimitetty urheaksi soturiksi. Mutta tämä tyyppi oli jättänyt huomioimatta sen sanomisen alkuosan: "Herra on kanssasi..."* ja ryhtyi purkamaan pettymystään siitä, ettei ollut nähnyt Jumalan toimintaa ahdingoissa.

Mutta mitä tapahtuu nyt? Mitä hänelle sanotaan: 

"Silloin Herra katsoi häneen ja sanoi: "Käytä sitä voimaa, joka sinussa on. Mene ja pelasta Israel midianilaisten käsistä. Minä lähetän sinut!"*

Tämä henkilö oli Gideon... Hän, joka vieläkin kaipasi Jumalalta lisävarmistuksia asialle. Mutta lue niistä lisää Raamatusta.

* Tuom. 6:13, 6:12, 6:14 KR-92

 

Sanooko Jumala meilllekin, että käyttäisimme sitä voimaa, joka meissä on, ja valtuuttaisi johonkin hommaan?  

---

Mitähän se Gideon mahtoi ajatella, kun meni  niitä viljojaan puimaan siihen viinikuurnaan? Ajatteliko kenties, että voi kun joskus vielä saisi nähdä sen päivän, jolloin voisi kaikessa rauhassa viljansa puida... 

Pyhästä Hengestä - sen saamisesta LAHJANA

Se lahjoitetaan Jeesukseen uskoville. Johannes Kastajasta tosin sanottiin jo ennen hänen syntymäänsä enkelin ilmoittamana näin:  "Sillä hän on oleva suuri Herran edessä; viiniä ja väkijuomaa hän ei juo, ja hän on oleva täytetty Pyhällä Hengellä hamasta äitinsä kohdusta." Luuk. 1:15. Hänhän olikin Jeesuksen edeltäkävijä. Mutta me muut sitten; näköjään sen lahjan voi saada ennenkuin ihminen on tullut kastetuksikaan.

Saul/Paavali. Apt. 9:10-18 KR-92 kts. Raamatusta: "...kysy Juudaksen talosta Saulia, jota kutsutaan Tarsolaiseksi. Hän rukoilee... ... Ananias lähti. Hän meni sisälle taloon, pani kätensä Saulin päälle ja sanoi: "Saul, veljeni! Herra on lähettänyt minut - Jeesus, joka ilmestyi sinulle, kun olit matkalla tänne. Hän lähetti minut, jotta saisit näkösi takaisin ja täyttyisit Pyhästä Hengestä."  Samassa oli kuin suomut olisivat pudonneet Saulin silmistä ja hän näki jälleen. Hän nousi jalkeille, ja hänet kastettiin."

Saul oli saanut uskon lahjan sen kolmen pimeän hiljaisuuden päivän aikana, jolloin hän ei nähnyt, syönyt, eikä juonut. Mutta hän oli silloin Jumalan puhuttelussa. Hän näki sinä aikana näyn, että Ananias -niminen mies tulee, ja laittaa kätensä hänen päälleen, jotta hän saa näkönsä jälleen. 

Sitten oli se tapaus, että uskoon tulleet - Pietarin puheen aikana - Korneliuksen kotona saivat lahjan: "...hämmästyivät sitä, että Pyhän Hengen lahja vuodatettiin pakanoihinkin, sillä he kuulivat heidän puhuvan kielillä ja ylistävän Jumalaa..." Apt. 10:45-46 "Ei kaiketi kukaan voi kieltää kastamasta näitä, jotka ovat saaneet Pyhän Hengen niinkuin mekin? Ja hän käski kastaa heidät Jeesuksen Kristuksen nimeen..." Apt. 10:47-48 

Ja sellainenkin tapaus oli, jolloin uskovat saivat Pyhän Hengen vasta kasteen jälkeen - itseasiassa uudelleenkastamisen jälkeen: "Ja hän sanoi heille: "Saittteko Pyhän Hengen silloin kun tulitte uskoon?" Niin he sanoivat hänelle: "Emme ole edes kuulleet, että Pyhää Henkeä on olemassakaan." Ja hän sanoi heille: "Millä kasteella te sittten olette kastetut?" He vastasivat:  "Johanneksen kasteella." Niin Paavali sanoi: "Johannes kastoi parannuksen kasteella, kehoittaen kansaa uskomaan häneen, joka on tuleva hänen jälkeensä, se on, Jeesukseen." Sen kuultuaan he ottivat kasteen Herran Jeesuksen nimeen. Ja kun Paavali pani kätensä heidän päälleen, tuli heidän päällensä Pyhä Henki, ja he puhuivat kielillä ja ennustivat." Apt. 19;3-6

Olisivatko he voineet saada Pyhän Hengen lahjan, vain Paavalin kättten päällepanemisen kautta, vai oliko sillä kasteasialla joku osuus asiassa, siihen en minä osaa sanoa mitään. Pyhä Henki jokatapauksessa toimii jakaen lahjoja - erilaisia lahjoja - oman tahtonsa mukaan; "...mutta kaiken tämän vaikuttaa yksi ja sama Henki, jakaen kullekin erikseen, niinkuin tahtoo." 1. Kor. 12:11

Haluaisin vielä korostaa sitä asiaa, että kyseessä on lahjasaamiset. Siis LAHJAT. Ja lahjathan on sellaisia, joiden saamiseen meillä ei ole osaa eikä arpaa omilla tekemisillämme. Armosta saadaan vaan.

---

Tänä aamuna lukuvuoroon osui tuo Paavalin tapaus, kun hän sai sen lahjan. Innostuin kirjoittamaan vihkooni siitä. Ja kun oli jo aiemminkin näitä tapauksia mieleen tullut, niin muistelin niitäkin. Mutta onhan Raamatussa enemmänkin näitä kertomuksia Pyhän Hengen työstä ja ilmestymisistä.

Hän tietää kaiken vaivan ja tuskan, mitä maan päällä on.

"Sinä olet sen nähnyt,

sillä sinä havaitset

vaivan ja tuskan, 

ja sinä otat sen

oman kätesi huomaan;

sinulle onneton uskoo asiansa,

sinä olet orpojen auttaja."

Psalmi 10:14

Minulle tuli mieleen  muutamia  sanoja tuosta jakeesta, kun mieleni oli jäänyt pyörittelemään lehdistä lukemiani ihmiskohtaloita. Hän on kuitenkin nähnyt sen kaiken, ottanut kätensä huomaan... 

Koko Psalmista 10 löytyy sanoja, kuin kuvaa, myös sille, mitä sodassakin tapahtuu. Vai pitäisikö paremminkin sanoa niin päin, että sota on avannut silmät näkemään paremmin psalminkin kuvat.

Sinä olet kuullut - Viritä riemulauluun, sytytä silmiini valo!

"Herra, kuinka kauan?

Oletko unohtanut minut iäksi?

Kuinka kauan peität minulta kasvosi?

Kuinka kauan huolet painavat mieltäni..."

                                                 Ps. 13:2-3 KR-92 

"Ihmiset itkevät sortoa ja riistoa, 

huutavat apua maan mahtavien vallan alla. 

Kukaan ei kysy: "Missä on Jumala, 

minun luojani, hän,

joka yksin yön pimeydessäkin

kohottaa huulillemme ylistyslaulun, 

hän, joka opettaa meidät 

taitavammiksi kuin maan eläimet

ja osaavammiksi kuin taivaan linnut?"

                                     Job 35:9-11 KR-92

Kaiken sinä olet kuullut ja nähnyt! 

"Sillä, katso, ei ole sanaa minun kielelläni, jota sinä, Herra, et täysin tunne."  Ps. 139:4 

Kerran puretaan kaikki verkot, joihin olemme  juuttuneet...

"Minun silmäni katsovat alati Herraan, sillä hän päästää minun jalkani verkosta." Ps. 25:5 

  

Mitä sitten on se lähellä oleminen?

Herra on lähellä niitä, joilla on särjetty sydän! (Psalmista 34, jakeesta 19) 

Jumala ensin meitä rakasti! 

(1. Johanneksen kirjeen 4. luvun jakeesta 10)

Jo silloin, kun vielä olimme syntisiä! (Roomalauskirjeen 5. luvun jakeesta 8) 

---

Ja lisään vielä tämän: Psalmi 73 sopisi tähän luettavaksi myös...

"Sinun isiesi Jumala"!

"Kun oli kulunut neljäkymnentä vuotta,   autiomaassa lähellä Siinainvuorta hänelle ilmestyi enkeli tulenliekissä, joka nousi orjantappurapensaasta." Apt. 7:30 

Mooses oli jo vanha: 80-vuotis. Hän tuskin odotti enää niin mitään itselleen, mutta kenties muisteli - entisiä - ja sitäkin, millainen oli hänen isänsä ja lapsuutensa. Miten hyvin hän sitten oikeastaan isäänsä tunsi? Mutta nyt Jumala ilmoittaa, hänen mennessään katsomaan outoa näkyä, kun pensas* on liekeissä:

"...Silloin hän kuuli Herran äänen: 'Minä olen sinun isiesi Jumala, Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumala.'..."  j. 32

Sillä sanalla oli Moosekseen järisyttävä vaikutus, sillä: "...Mooses alkoi vapista eikä rohjennut katsoa." j. 32

Voiko autiomaassa olla pyhää maata? Voi. Koska Jumala sanoi niin ja oli siellä!  "Mutta Herra sanoi hänelle: 'Riisu kengät jalastasi, sillä paikka, jossa seisot, on pyhää maata." j. 33

Ja Jumala oli nähnyt! "Minä olen nähnyt, miten kansaani sorretaan Egyptissä, ja olen kuullut, miten se huokaa. Nyt olen astunut alas vapauttamaan kansani: Tule, minä lähetän sinut Egyptiin." j. 34 

"Tule, minä lähetän sinut"!  Mitähän Mooses ajatteli sen kuullessaan? Oliko hetki hiljaista, koska hän oli niin ällistynyt, - suorastaan järkyttynyt kuulemastaan? Eihän hän voisi! Ei hän voisi sinne mennä... ties mitä hänelle tapahtuisi! Ja hänhän oli jo niin vanha, etteihän se nyt senkään vuoksi... Eikä hänellä ole puhekykyäkään niin paljon... Ihan mahdoton ajatus! Eiväthän edes hänen oma kansansa varmasti ottaisi todesta häntä... Vai ottaisivatko?

"...Mutta juuri hänet Jumala lähetti..." j. 35

"Juuri hän johti heidät pois..." j. 36

"Ja juuri tämä Mooses sanoi israelilaisille: 'Junala on veljienne joukosta nostava teille profeetan, minun kaltaiseni.'"  (Jeesuksen)!  j. 37

"Juuri Mooses... välitti isillemme sen, mitä enkeli puhui hänelle Siinainvuorella. Hän otti vastaan elävät sanat antaakseen ne edelleen meille." j. 38

Mooses oli siellä autiomaassa ikäänkuin "katvealueella" - niinkuin puhelimet toisinaan ilmoittaa, mutta Jumalan silmissä hän ei sitä ollut!

* Pensas... Orjuuden vapautuksen välikappaleena ollut Mooses sai toimeksiantonsa orjantappurapensaan luona.

 

Pettynyt?

Eilen kirjoitin vihkooni muutaman sanan pettymyksestä. Ja nyt kun en jaksa ruveta tekstiä yhdellä sormella kännykälle naputtelemaan, enkä isompaa konetta virittelemään käyttöön, laitan näin:

Valitan kehnoa käsialaa:(    

"Mutta kun se yks puuttuu!"

Yhdellä naisimmeisellä sattuu olemaan paljon ompelukaavoja. Hän katseli niitä taas kerran, levitteli lattialle ne kaikki - ja laittoi sitten ne laatikkoon takaisin.

Mutta sitten... Tuli ajatus, että tästähän puuttuu yksi? Missä se on? Alkoi vimmattu etsintä kaikista paikoista joissa se olisi voinut olla. 

Sitä kaavaa ei vielä löytynyt. Tuntuikin ihan siltä, ettei ne muut nyt ole mitään, kun se yksi puuttuu... Olisi ollut niin kiva liittää se yksi vielä muiden joukkoon.

---

Tämä oli ihan omasta arjestani tänään. Kun hiki päässä sitä kaavaa etsin, tuli mieleen Jeesuksen kertoma Hyvästä Paimenesta. Ikäänkuin olin hieman enemmän  nyt ymmärtävinäni sitä, että ne muut jätettiin aitaukseensa, kun oli ihan pakko lähteä etsimään sitä kadonnutta. Sellaisella vimmalla Jeesus kadonneita etsii, ettei mikään muu ole hänelle tärkeämpää!

..."En minä ole kadottanut ketään niistä, jotka sinä olet minulle antanut." Joh. 18:9

Sana rauhasta

"Autuaita ovat rauhantekijät: he saavat Jumalan lapsen nimen."  Matt. 5:9 KR-92 

Kuka sitten olisi se rauhantekijä? Ehkäpä myös hän, joka julistaa sen sanan suuresta sovinnosta, jonka Jumala jo meihin nähden teki!  

Ei vain suuria sotia, tai pieniä riitoja, sovitella. Monesti tarvitsemme sovintoa ihan itsemme kanssa. Ja Jumalan kanssa. Sitä voi meille julistaa toinen ihminen, tuttu tai tuntematonkin. Mutta joskus kirjastakin saattaa löytää sen, joka julistaa sen  rauhan. Tai jostakin hyvästä ohjelmasta. Sellaiset rauhantekijät eivät usein edes tule itse tietämään olleensa osallisena rauhanprosessissa. 

"Matkavälähdyksiä" luetusta

 "...niin olen minäkin lähettänyt heidät..." Joh. 17:18

"...ohjasivat rantaa kohti... ...uimataitoisten hypätä ensimmäisenä mereen... ... toisten... lankkujen varassa tai muilla laivankappaleilla... 

NÄIN KAIKKI PÄÄSIVÄT ONNELLISESTI MAIHIN..." Apt. 27:40,44

---

"Mutta nyt kehotan teitä pysymään rohkealla mielin...

Viime yönä näet vierelläni seisoi... Jumalan enkeli... 

Pysykää siis rohkeina... 

...uskon, että niin käy, kuin minulle on sanottu.

YKSIKÄÄN TEISTÄ EI MENETÄ..." 

Apt. 27:22,23,25,22

Toisetkin saivat tästä rohkeutta ja rupesivat ruokailemaan..." Apt. 27:36

Voimista ääni Taivaan maan...

Älä anna pelkojeni puhua liian kovaa.

Voimista ääni Taivaallisen kotimaan.

Sinua kohti käteni ojennan.

Isä, joka aina on läsnä,  siunatkoon ja varjelkoon päiväsi tänäänkin☀️  

---

Kuvitus tänä aamuna otettua:)