maanantai 20. kesäkuuta 2022

Lohdullinen sana "pyrkimisestä"

Tänä aamuna lukemiseni näivettyivät vain niiden muutaman  valmiiksi painetun jakeen lukemiseksi  Päivän Tunnussanasta  - ja seinäkalenterista. Kalenterin jae tuntuikin minusta yllättäen  lohdulliselta, vaikka joskus olisin  voinut kokea sen aivan toisin. Jae oli tämä: 

"...pyrkikää siihen, että teidät havaittaisiin tahrattomiksi ja nuhteettomiksi ..." 2. Piet. 3:14 (Raamattu kansalle käännös) 

Se sana "pyrkikää" tuntuikin nyt lohdulliselta! Se sana ikäänkuin tunnistaa sen, että vajaaksi kaikki meidän tekomme jääkin tietysti, mutta silti saamme  kulkea oikeaan suuntaan, tavoitella sitä. Mutta täydelliseksi tekijämme on Jeesus! Emme me itse. Itsessämme jäämme jatkuvasti monin tavoin vajaaksi.

Mooses lausui: 

"Sateena pisaroikoon minun opetukseni, kasteena valukoon puheeni niinkuin vihma vihannalle, niinkuin sadekuuro ruohikolle. Sillä minä julistan Herran nimeä, antakaa kunnia meidän Jumalallemme. Hän on kallio, täydelliset ovat hänen tekonsa, sillä kaikki hänen tiensä ovat oikeat. Uskollinen Jumala ja ilman vääryyttä, vanhurskas ja vakaa hän on."  5. Moos. 32:2-4 






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti