perjantai 17. kesäkuuta 2022

Kuin juhlat!

En ole yhtään juhlaihminen. Mutta nyt minulla on erikoisesti sellainen tuntu, kuin olisi juhlissa ollut ja muistelee sitä kaikkea - ja kuitenkin olen yhtä arkisesti keittön pöydän ääressä kuin muinakin aamuina. Se juhlien jälkituntu tuli tämän aamun lukukohdistani! 

Mitä sitten luin? Kirjoitin vihkoon niistä jo kolme sivua, en tiedä jaksanko kaikkea toistaa tässä, mutta laitan lyhyesti.

Matt. 15:29-39 "...rampoja... JA MONIA MUITA..." 

Jeesus paransi sairaat, sääli ihmisiä, jotka olivat jo kolme päivää hänen luonaan olleet - ja nyt tarjoili heille vielä ruoankin!

Miten levisikään ilosanoma niistä JUHLISTA kun kertoiltiin tutuille ja tuntemattomille parantumisista ja ruokatarjoilusta.

"Herra avaa teille aarreaittansa, taivaan..." 5. Moos. 28:12 KR-92 

"Olettehan te "maistaneet Herran hyvyyttä." 1. Piet. 2:3 KR-92 

"Silloin hän sanoi heille: "Siksipä jokainen lainopettaja, josta on tullut taivasten valtakunnan opetuslapsi, on kuin isäntä, joka runsaasta varastostaan ottaa esiin sekä uutta että vanhaa." Matt. 13:52 KR-92 

Jos tahdot vielä "jälkikekkereihin", niin lue Apt. 9:32-43 (Aineas, Tabita)

Pietari rukoili ja yksinkertaisesti Tabita avasi silmänsä  ja nousi istumaan. Arkisen ja yksinkertaisen keskellä tapahtui valtava ihme.

---






---

Sekin on ihme, että tunsin noita  tapauksia luettuani sellaista juhlien jälkituntua!  Edellinen teksti vihossani oli paria päivää aiemmin ja sen aihe oli ihan toinen: sitä kuinka mieleni niin pienestäkin myrtyy  ja "painuu miinukselle"... No nyt sain ihan toista🙂☀️🙏 




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti