Vaikka vaeltaisin pimeässä laaksossa... olet minun kanssani

"Vaikka minä vaeltaisin pimeässä laaksossa, en minä pelkäisi mitään pahaa, sillä sinä olet minun kanssani; sinun vitsasi ja sauvasi minua lohduttavat." Ps. 23:4 

Sinä jopa valmistat minulle "pöydän", eli katat ruokatarjoilun, vihollisteni silmien eteen, sanotaan myös siinä psalmissa. Ja sula hyvyys ja laupeus seuraavat minua kaiken elinaikani.

Pimeässä laaksossa on pelottava kulkea. Kuulee jatkuvasti kaikenlaisia yön ääniä. Ei tiedä mistä ne tulevat ja mitä ne ovat. Voi olla kuviteltuja tai todellisia vaaroja. Mutta: sillä kulkijalla, jonka silmät ei näe ja korvat kuulee pelottavia, on kuitenkin koko ajan lähellään, aivan vieressä ja läsnä koko ajan, vartija, turvamies - Jeesus itse. Hän tietää, mitä siellä pimesssä on. Hän on kulkenut siellä. Hän tietää, miten kulkija kokee sen kulkemisen. Siellä pimeässä laaksossa ei tule sattumaan yhtään mitään, jota Hän; vartija ja turvamies - Jeesus, ei salli. Ja mitä Hän sallii, se on tarkasti harkittua, jotakin tarkoitusta varten, vaikka me emme ymmärtäsi. Hän on läpikotaisin tietoinen sen tien jokaisesta vaarasta. Mutta hän on valmis puolustamaan sitä, joka hänet matkatoverikseen halusi. Tai paremminkin se on niin, että hän itse tarjosi itsensä matkatoveriksemme. Hänhän tiesi meidän olevan täysin avuttomia ilman häntä.

Rohkaise itsesi sillä, että muistutat itseäsi tästä vierelläsi joka hetki kulkevasta, aina täysin valppaana  olevasta turvamiehestä - Jeesuksesta. Hän ei milloinkaan jätä sinua yksin, vaikka sinä et aina häntä näe, kuule, tai kätesi ei heti osu häneen. Hän on silti siinä. Jeesushan sanoi: 

"...Ja katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti." Matt. 28:20  

"Teitä kohdannut kiusaus ei ole mitenkään epätavallinen. Jumalaan voi luottaa. Hän ei salli kiusauksen käydä teille ylivoimaiseksi, vaan antaessaan teidän joutua koetukseen, hän samalla valmistaa pääsyn siitä, niin että voitte sen kestää." 1. Kor. 10:13 KR-92

Nämä puolestaan olivat Paavalin sanoja. Hänelläkin taatusti omat pimeät laaksonsa.

ALKUMATKA (Roomaan, merimatkan alku Kesareasta) Apt. 27

Millaisinhan miettein Paavali astui Kesareassa laivaan? Se oli merimatkan alku. (Muutoinhan hänen vaikeaksi osoittautunut, mutta silti Jumalan kädessä ollut matkansa oli alkanut jo Jerusalemista.) 

Nyt on yksi matkapäivä takana merillä. (Jokainen voi miettiä tässä omia matkojaankin.)  Oliko se Paavalin matkan alku virkistävä tuulahdus ja vaihtelu maissa ololle? Emme tiedä. Voimme kuvitella, että aurinko paistoi ja raikas merituuli virkisti, Paavali hyvillä mielin. Olihan häntä kuljettava sadanpäämies Juliuskin häntä kohtaan ystävällinen. Toisinkin olisi voinut olla. Mutta vaikka säät olisivat olleet hyvät - ja matkaseurakin, saattoi Paavalia vaivata sisältä pelot. Sellaista ilmaisuahan hän joskus käytti. Mutta nyt hänellä oli vielä jotain sairauttakin mieltä himmentämässä, sillä; kun vuorokausi oli laivassa oltu ja tultiin ensimmäiseen satamaan, oli Paavali hoidon tarpeessa johonkin asiaan:

"Seuraavana päivänä saavuimme Sidoniin, ja Julius, joka kohteli Paavalia hyvin, antoi hänen käydä ystävien luona hoitoa saamassa." Apt. 27:3 KR:92

---

Paavali "tuli mukaan" tähän tekstiin, kun ensin olin mieleeni tulleet ajatukset ja sen rohkaisevan jakeen kirjoittanut muistiin, ja sitten päivän jakeista löysin Paavalinkin. Merkillistä miten joskus voi yksi jae, johon ei joskus kiinnitä mitään huomioita, ollakin toisena hetkenä se, josta jotain ajatuksia syntyy.

LUPAUS - TOIVO - VAPAUS ❤️

"Niinpä minä nytkin olen tutkittavana sen tähden, että panen toivoni lupaukseen, jonka Jumala on antanut meidän isillemme." Apt. 26:6 KR-92 

"vaan pyhittäkää Herra Kristus sydämessänne ja olkaa aina valmiit antamaan vastaus jokaiselle, joka kysyy, mihin teidän toivonne perustuu." 1. Piet. 3:15 KR-92 

"Kärsihän Kristuskin ainutkertaisen kuoleman syntien tähden, syytön syyllisten puolesta, johdattaakseen teidät Jumalan luo. Hänen ruumiinsa surmattiin, mutta hengessä hänet tehtiin eläväksi." 1. Piet. 3:18 KR-92 

"Eikä toivo ole turha, sillä Jumala on vuodattanut rakkautensa meidän sydämiimme antamalla meille Pyhän Hengen." Room. 5:5 KR-92 

"Olette päässeet vapaiksi synnin orjuudesta ja palvelette nyt vanhurskautta -" Room. 6:18 KR-92 

"Kun Kristus kuoli, hän kertakaikkisesti kuoli eroon synnistä. Kun hän nyt elää, hän elää Jumalalle. Ajatelkaa tekin samoin itsestänne: te olette kuolleet pois synnistä ja elätte Jumalalle Kristuksessa Jeesuksessa." Room. 6:10-11 KR-92 

Mutta Jumala kyllä täydellisesti meidät tuntee

"Sillä tietomme on vajavaista..." 1. Kor. 13:9 

"Mutta kun tulee se, mikä täydellistä on, katoaa se, mikä on vajavaista." 1. Kor. 13:10

"Sillä nyt me näemme kuin kuvastimessa, arvoituksen tavoin, mutta silloin kasvoista kasvoihin; nyt minä tunnen vajavaisesti, mutta silloin minä olen tunteva täydellisesti, niinkuin minut itsenikin täydellisesti tunnetaan." 1. Kor. 13:12

 

Ihmeellisiä on joskus Herran ilahdutuskeinot...!

Aamulla tuli - kun olin hieman apein mielin, mieleeni se jae, joka kehottaa iloitsemaan tästäkin päivästä, joka on Herran tekemä. Ulkoa sitä muistelin ja vihkoonikin kirjoitin. Halusin sitten tarkistaa jakeen oikean muodon. Olin muistanut sekaisin uudemmmin ja vanhemmin sanoin. Halusin katsoa sen vielä Raamattu kansalle - käännöksestä. Etsin jakeen isosta kommentaariraamatusta, jonka joskus saimme ja joka siinä helposti saatavilla oli. Sitä katsoessani huomasin myös seuraavan psalmin (119) erikoisemman ulkoasun: siinä oli laitettu säkeitten alkuun myös hebrean kirjaimia näkyviin. Se sai minut etsimään jälleen kerran yhtä sanaa, jota en ollut google-kääntäjällä onnistunut aiemmin selvittämään, että onko se hebreaa. Nyt yritin uudestaan. Se kysyi hakemastani sanasta "rophi", että tarkoititko - ja sitten oli hebrealaisin kirjaimin oleva sana. Kun sen katsoin, se tarkoitti lääkäriä. Ja se taas sopi juuri siihen William Cowperin  runon aiheeseen, josta olin aiemmin käännöstä jo sorvannut, ja jonka nimessä se outo sana englannin kielen lisäksi oli. Nyt olin löytänyt sen, se ilahdutti! Mutta jos en olisi ruvennut sitä ulkoa muistelemaani tarkistamaan vielä viimeiseksi siitä isoimmasta kirjasta, en olisi varmaan koko asiaa tänään löytänyt, tuskin edes miettinytkään.

Jeesus - Parantaja... Pystyy parantamaan muutakin kuin kropan sairauksia; kykenee parantamaan synnin sairaudenkin täysin! Ja tuomaan myös eksyneet kotiin - ja kaikkea muuta!

"Tämä on se päivä, jonka Herra on tehnyt; riemuitkaamme ja iloitkaamme siitä."  Ps. 118:24 

---

Jännästi myös käyttämässäni v. -21 Päivän sana - kirjasessa oli tälle päivälle jakeet, jotka puhuvat samaa asiaa:

"...Herra itse on kaiken tehnyt, hän, jonka kädessä on kaikki mikä elää, jokaisen ihmisen henki." Job 12:9-10 KR-92 

"Hänessä me elämme, liikumme ja olemme..." Apt. 17:28 KR-92

Inhimillinen virhe tai sattuma - vai Jumalan suunnitelma...

Paavali päätyi Roomaan, kun roomalaiset  niin päättivät... vai miten se oli?  Katsotaanpa. Siinä oli kylläkin kyseessä paljon isomman tahon suunnitelma, eli itsensä Jumalan. Jakeet alla menevät siitä  maaherran tekemästä  Roomaanlähettämispäätöksestä taaksepäin tapahtumasarjan alkua kohti.

"Agrippa sanoi Festukselle: "Hänet olisi voitu vapauttaa, ellei hän olisi vedonnut keisariin." Apt. 26:32 KR-92 (Kuninkaan mielipide tehdystä päätöksestä)

"Festus keskusteli neuvonantajiensa kanssa ja antoi sitten  vastauksensa: Olet vedonnut keisarin, niinpä menet keisarin eteen." Apt. 25:12 KR-92 (Maaherran tekemä päätös Paavalin asiassa)

"Olimme olleet kaupungissa jo useita päiviä, kun sinne saapui Juudeasta Agabos -niminen profeetta. Hän tuli luoksemme, otti Paavalilta vyön, sitoi sillä jalkansa ja kätensä ja julisti: "Näin sanoo Pyhä Henki: tällä tavoin juutalaiset Jerusalemissa sitovat sen miehen, jonka vyö tämä on, ja luovuttavat hänet pakanoiden käsiin." Apt. 21:10-11 KR-92

"Nyt on Pyhä Henki sitonut minut ja vie minua Jerusalemiin, enkä tiedä, mitä siellä on osakseni tuleva. Tämän vain tiedän: joka kaupungissa Pyhä Henki vakuuttaa, että minua odottavat kahleet ja ahdinko." (Paavalin omat sanat)  Apt. 20:22-23  

Mistä kohti Roomaa alkanut tapahtumasarja  Jerusalemissa alkoi, kerrotaan  Apt. 21, jakeesta 17 eteenpäin. Tässä omin sanoin lyhyesti sen kirjoitan: Paavali tapasi Jerusalemiin tullessaan Jaakobin ja vanhimpia. Heidän ehdotuksestaan Paavali meni eräiden juutalaisten kanssa temppeliin juutalaisen lain mukaan puhdistautumaan, jotta juutalaiset näkisivät Paavalinkin noudattavan sitä lakia. Juutalaiset kuitenkin luulivat Paavalin tuoneen kreikkalaisia temppeliin ja saastuttaneen siten temppelin, koska olivat aiemmin nähneet hänet kaupungilla erään kreikkalaisen matkatoverinsa kanssa. Tämä  tapahtumasarja johti Paavalin pidätykseen ja lopulta vei hänet Roomaan asti, vaikka hän ei ollut rikkonut juutalaista eikä roomalaista lakia. Mutta oli vedonnut keisariin, jotta häntä ei luovutettaisi juutalaisten käsiin. 

Jälkikäteen voisi inhimillisesti sanoa, ettei olisi pitänyt mennä temppeliin, ei olisi pitänytt kuljeskella kaupungissa kreikkalaisen kanssa, ei olisi pitänyt vedota keisariin... Mutta Jumala itse oli jo ennalta vahvasti ilmoittanut, että Jerusalemissa häntä odottavat vaikeudet. Niiden takia Paavali päätyi Roomaan, josta hän itse oli joskus todennnut, että hänen pitäisi sekin nähdä. Niin hän sen näki, koska Jumala sen hyväksi näki. Vaiherikkaalla ja vaikealla matkalla, ja sitten perillä Roomassa,  kaikui kuitenkin Jumalan evankeliumi monille. Ja uskovatkin saivat tarvitsemaansa opetusta. 

Jumalan siunausta, johdatusta ja kaikkea tarvittavaa sinulle, missä sitten oletkin nyt...

"Erämaa"

Miten usein mekin kaipaamme "Egyptiin" takaisin, kun teemme matkaa siinä omassa erämaassamme, johon meidät on johdatettu. Omasta "Egyptistämme" emme pitäneet, mutta nyt se tuntuukin paremmalta kuin erämaa, jossa olemme. Jossa "ruokakin" on huomattavasti niukempaa kuin mitä aiemmin saimme. Auta meitä omassa erämaassamne kiinnittämään katseemme Sinuun, joka kuitenkin olet meidän Johdattajamme ja Suojelijamme. Joka huolehdit myös "ruoan" ja "juotavan" saannistamme siellä erämaassakin. Auta, ettemme kävisi kapinoimaan, emme valittamaan. Ja jos - ja kun,  meillä on murheita - niitähän erämaa väistämättä tuo, auta meitä huutamaan avuksi Sinua, joka kuitenkin olet lähellä. Kuljethan itse mukanamme koko sen matkan, ollen valo yölläkin ja ohjaava pilvi päivällä. 

Huom. Myös Jeesus itse joutui erämaahan...

Pietarille sanottiin, Jeesus itse sanoi:

"... Saatana on saanut luvan seuloa teitä niin kuin viljaa. 

Mutta minä olen rukoillut sinun puolestasi, ettei uskosi sammuisi..." Luuk. 22:31-32  KR-92

---

Vanhempi käännös sanoo, että  "saatana on tavoitellut teitä valtaansa" ja että Jeesus on "rukoillut ettei sinun uskosi raukeaisi tyhjään."

Ryysyläinen?

Kun joku on Kristuksessa, niin hän on uusi luomus. Mutta joskus voi uskovakin kokea itsensä ryysyläiseksi Jumalan edessä. Mitä Jumala silloin sanoo, sille eteensä hiljaa  hiipivälle? 

Eiköhän Hän sano tähän tapaan: Olet ollut kovissa paikoissa,  mutta nyt otetaan nuo ryysyt pois. Pestään sinut ja saat ihan uudet vaatteet. 

"Siis, jos joku on Kristuksessa,

 niin hän on uusi luomus; 

se, mikä on  vanhaa, 

on kadonnut, 

katso, uusi on sijaan tullut." 

2. Kor. 5:17

"Jumalaton hyljätköön tiensä ja väärintekijä ajatuksensa ja palatkoon Herran tykö, niin hän armahtaa häntä, ja meidän Jumalamme tykö, sillä hänellä on paljon anteeksiantamusta." Jes. 55:7

Ihme se on, että me uskomme!

Sitä saattaa joskus ajatella, että niillä oli helppoa uskoa, jotka kulkivat Jeesuksen kanssa ja joka päivä saivat silmillään nähdä hänet ja kuulla hänen puhuvan heille. Niinkuin lapset isän seurassa, mikäs siinä oli ollessa ja uskoessa, voi ajatella. Se oli uskoa ja näkemistä yhtäaikaa. Mutta koska häilyväisiä ihmisiä hekin olivat, niin vaikka he tunnistivat Jeesuksen Herrakseen ja Messiaakseen, Jumalan Pojaksi, oli heilläkin silti uskomisen vaikeutensa, ja kenties juuri senkin takia, että näkivät Jeesuksen arkisesti silmillään. Joutuihan Jeesus heitäkin toisinaan nuhtelemaan heidän uskon puutteestaan, ja sanomaan, ettei heillä ole uskoa sinapinsiemenen vertaa.

Entäpä sitten ne entisaikojen pyhät, jotka eivät osanneet, tai voineet, edes lukea! Heidän oli sitten talletettava kuulemaansa sanaa sydämiinsä, ja se oli sitten korkeammassa kädessä, että heidän uskonsa pysyi elossa - ja että se sanan siemen ja uskon lahja on rantautunut meillekin asti!

Sama Pyhä Henki pitää meidän uskomme elossa kaikkien vaarojen, epäilysten, kuivuuskausien, ja muiden vastusten keskellä. Pyhä Henki meille muistuttaa, mitä Jeesus on sanonut. Ja mitä Sanaan muuten on kirjoitettu. Ei meitäkään ole jätetty ilman huolenpitoa ja vain ikäänkuin omassa varassamme uskossa roikkumaan. Kyllä se kiinnipitäjä on paremmissa käsissä. 

"Mutta Puolustaja, Pyhä Henki, jonka Isä on lähettävä minun nimessäni, hän opettaa teille kaikki ja muistuttaa teitä kaikesta, minkä minä olen teille sanonut." Joh. 14:26 

Ruukku

"Minut on unohdettu kuin olisin kuollut, minut on hylätty kuin särkynyt ruukku." Ps. 31:13 KR-92

Siihen varastoon oli

jäänyt vain se yksinäinen ruukku,

maalattiaan osin hautautuneena. 

Hyllyt olivat tyhjennetyt. Vain se yksinäinen,

 kenties särkynytkin ruukku oli siellä enää.

Mutta ehkäpä eräänä päivänä sen varaston ovi tempaistaan auki... Ja siellä on juuri Hän, joka tällaisia etsii! Ruukku pääsee valoon ja siihen käyttöön, mihin ruukun löytäjä sen haluaa.

"Jeesus sanoi heille:

"Täyttäkää astiat vedellä."

Ja he täyttivät ne

reunoja myöten."

Joh. 2:7 

Rukouksenkin voi lähettää matkaan keskeneräisenä...

 

Lähteitä kuivaan maahan

He pyysivät - ja saivat.

"Mutta ollessaan lähdössä Otnielin luo Aksa päätti suostutella isänsä antamaan heille lisää maata. Aksa pudottautui aasinsa selästä, ja Kaleb kysyi häneltä: "Mikä sinulle tuli?"

Aksa vastasi: "Toivota minulle onnea ja anna minulle lähtiäislahja. Sinä olet antanut minulle kuivan Negevin, anna minulle vesilähteitä." 

Ja Kaleb antoi hänelle Ylälähteet ja Alalähteet." Joos. 15:18-19 KR-92

"Simsonia alkoi kovasti janottaa. Hän huusi avukseen Herraa ja sanoi: "Sinä olet antanut tämän suuren voiton minulle, palvelijallesi, mutta nyt minä kuolen janoon ja joudun ympärileikkaamattomien käsiin."

Silloin Jumala avasi Lehin notkoon lähteen, josta tuli vettä. Simson joi, ja hänen voimansa palasivat. 

Siitä paikka sai nimen En-Kore*, ja se on Lehissä vielä tänäkin päivänä." Tuom. 15:18-19 KR-92 

* En-Kore merkitsee 'avunhuutajan lähde' 

---

Minua puhutteli tässä sekin, että he arkisesti pyysivät, ja myös saivat.  Sitä samaa luottamusta voisi itsekin Jumalaa kohti osoittaa, että pyytäisi, ja odottaisi saavansa.

Mietin eilen, ennenkuin mitään näitä lähdejuttuja oli luettuna, että lapsuudestani on ehkä tullut sitä pyytämättömyyden asennetta suhteessa Jumalaankin, eli Isäämme. Tiesin kotini vähäiset rahavarat, enkä sitten ruvennut pyytämäänkään. 

Mutta  meillä on rikas Isä. Ei meidän sen takia tarvitsisi jättää pyytämättä. Ehkä toinen pyytämättömyyden syy on, ettemme usko ansaitsevamme mitään. Mutta eihän meidän saamisiamme tarvikaan ansaita! Eihän isät lapsilleen ansioista hyviä asioita jakele. Isä toivoo lapsensa uskaltavan esittäää toiveensa hänelle. Aika arkajalkoja pyytäjinä olemme. 

---

Laitanpa vielä tämän linkin. Yhtä armollista, lohduttavaa ja hoitavaa sanomaa kuin yleensäkin näissä nimensä veroisissa  - Armon kalliolla - jaksoissa. Kesto 20 min.

https://www.tv7.fi/arkki/armon-kalliolla/jumalan-johdatuksessa_p69965/

Ei entistä... vaan uutta!

"Älkää entisiä muistelko, 

älkää menneistä välittäkö.

Katso, 

minä teen uutta;

nyt se puhkeaa taimelle;

ettekö sitä huomaa?..." 

Jes. 43:18-19

Älkää entisiä hyviä juttuja haikailko. Kiittää niistä toki voi.

Älkää muistelko entisiä ikäviä asioita. Kiitä, että selvisitte.

Kohdista katseesi tähän päivään, 

ja tuleviin - Jumalan valossa.

Eikö Hän olekin se, 

joka sanoi pitävänsä sinusta huolen!

Ei Hän sinua jätä.

Hän rakastaa sinua.

Saat olla turvallisella mielellä hänen käsissään.

Olet hänen käsissään kalliin jalokiven tavoin! 

Kalliillahan Hän sinut ostikin - omansa takaisin,

oman Poikansa Jeesuksen verellä.

Ei sen isompaa hintaa voisi mistään maksaakaan!

---

Itselleni tätä tänään kirjoitin, mutta ota sinäkin tästä itsellesi, jos siltä tuntuu. ☀️❤️ 

Sadekuva tältä päivältä.

Sinua me odotamme kaiken päivää

Älkää mistään murehtiko 

vaan saattakaa aina se,

mitä tarvitsette,

rukouksella ja anomisella 

Jumalan tietoon, 

niin Jumalan rauha, 

joka on kaikkea

ymmärrystä ylempi,

on varjeleva 

teidän sydämenne 

ja ajatuksenne 

Jeesuksessa Kristuksessa.

Ja tehdään se kiitoksen kanssa. Sen oli  unohtanut. Perustuu siis kohtaan Fil.. 4:6-7, mutta ulkomuistista vihkoon kirjoitettuna se ei ole sanatarkka. Ja siinä on sekaisin uutta ja vanhaa... Sanatarkasti katso jae Raamatusta! 

Sama koskee tuota alla, (ja otsikkona), olevaa, jonka perusta on vanhemman käännöksen kohdassa  Ps. 25:5, jossa se on  yksikkömuodossa. 

...Jumala, sinua me odotamme kaiken päivää...

... perinpohjin sinä tunnet tekemiseni...

---

Ja alin muisteltu jae löytää perustansa sanatarkasti Psalmista 139:3, uudemmasta käännöksestä.

Minulla on ollut käytössä nyt molempia käännöksiä, kun päivän sanat luen  nyt yleensä siitä uudemmasta, joka on pienikokoisena helpommin esillä pidettävä. Ja nyt sitten sekoittuu uudet ja vanhat, kun jotain rupeaa muistelemaan. 

Enkelitkin katsovat...

 "...ja siihen enkelitkin halajavat katsahtaa." 1. Piet. 1:12

Ja mihin siis? Siihen valtavan hienoon suunnitelmaan, jonka Jumala ihmiskuntaa varten oli suunnnitellut, ja jota hän on  toteuttanut alusta asti ihmisenkin luodessaan!

Yhdessä Tv7:n ohjelmassa puhuja innostuneesti selitti myös tätä asiaa. Siitä tuli mielikuva siitä, kuinka enkelit herkeämättä seuraavat kaikkea täällä - melkein kuin jännittävää ja kiinnostavaa ohjelmaa, josta ei käänteitä puutu. Syntiinlankeemus sai heidät jännityksellä huomioimaan, että nyt he, siis ihmiset, käärmeen kanssa puhuvat... ja sitten: "Voi ei, nyt he tekivät sen"! Sitten he ihaillen katsoivat mitä seurasi; kun niitä kapinoivia ihmisiä, jotka vihollisen leiiriin siirtyivät, Jumala rakasti ja armahti, ja järjesti heille pelastuksen antamalla naisen synnyttää Pojan... Ja niin he, enkelit, koko ajan loppuun asti erittäin kiinnostuneina haluavat seurata tapahtumia; "jännittävät" meidän tekemisiämme, ja iloitsevat, kun pysymme Raamatun Sanassa ja Jumalalle uskollisina:)

(kuva tehty jo aiemmin muuhun tarkoitukseen)

Katsomani ohjelma oli jonkin tilaisuuden puhetaltiointi, jota eilen "sattumalta" päädyin myöhään illalla katsomaan, suunnilleen keskeltä ohjelmaa. Ja yhtä yllättäen aamulla se silmiini osui, siitä oli uusinta ja suunnilleen samasta kohtaa  alkoi uudestaan katseluni. Ohjelman alku on siis näkemättä minulta. Sen kuitenkin havaitsin, miten puhuja osasi perustella hyvin Raamatun luotettavuutta. 

Olisin laittanut ohjelmaan linkin, mutta se ohjelma näkyi olleen yksi niistä harvoista TV7:llä, joita ei arkistosta myöhemmin näe, vaan vain uusintojen tullessa on oltava ruudun ääressä. Ohjelma oli Mars Hill Church ja puhujan nimi Mark Driscoll, mikäli nuo osasin oikein kirjoittaa.

---

Kävin vielä vilkaisemassa, löydänkö uusintaa vielä siitä. Huomasin, että se näköjään klo 14 tänään tulee, jos joku tahtoisi katsoa.

Laitan tähän linkin TV7:n nettitv:hen, niin pääsee suoraan katsomaan ohjelmaa, mikä siellä sillä hetkellä menossa on:

https://www.tv7.fi/netti-tv/

Puhuttelevasti sanottuja!

Ehtoollisenasetussanoilla, jotka Jeesus sanoi  - "...tehkää tämä minun muistokseni..." oli enempi merkitystä, kuin vain pelkkä Jeesuksen kuoleman muistelu, selitti  Vapaakirkon juhlapuhujana ollut Markus Nikkanen Seurakuntalainen* -sivustolla. Se merkitsi "itsensä muistamista sen läpi, mitä  Jeesus on tehnyt."

Kansanlähetyksen Uusi Tie - lehdessä puolestaan pastori Juha Vihriälä sanoo: "Jeesus eli elämän, joka minun olisi pitänyt elää, ja hän kuoli kuoleman, joka olisi kuulunut minulle."

---

*  Seurakuntalainen:

https://www.seurakuntalainen.fi/uutiset/elammeko-roomalaisten-tavoin-vapaakirkon-kesajuhlilla-muistutettiin-identiteetin-merkityksesta-kristitylle/

Eivät voineet olla tottelematta taivaallista näkyä

"Sentähden, kuningas Agrippa, minä en voinut olla tottelematta taivaallista näkyä, vaan saarnasin..." Apt. 29:19-20 KR-92 (Paavalin sanat)

Hesekiel kutsuttiin  profeetaksi nähtyään valtavan näyn. Häntä odotti myös vaikeat ajat:

"Herran käsi tarttui minuun, ja Herra sanoi: "Nouse ja mene laaksoon, siellä minä puhun sinulle." Minä lähdin laaksoon, ja siellä näin Herran kirkkauden. Se oli sama kirkkaus, jonka olin Kebar-joen rannalla nähnyt, ja minä heittäydyin maahan kasvoilleni. Silloin minuun tuli henki, ja se nosti minut pystyyn ja puhui minulle näin:

"Mene kotiisi ja sulkeudu sinne. Ihminen, näin sinun käy: Sinut pannaan köysiin, ja sinut sidotaan niillä, niin ettet pääse toisten luo. Ja kielen minä kiinnitän kitalakeesi, niin ettet voi puhua etkä nuhdella heitä. He ovat uppiniskaista kansaa. Kun sitten sinulle puhun, minä avaan sinun suusi, ja sinun on sanottava heille tämä: 'Näin sanoo Herra Jumala: Kuulkoon se, joka haluaa kuulla, ummistakoon korvansa, joka ei halua.' He ovat uppiniskaista kansaa "  Hes. 3:22-27 KR-92 

Mutta niin joutui vaikeuksiin ja kiinni pistetyksi myös Paavali. Ja hänen kanssaan Silas. Heidät oli pantu vankilaan, ja sitä ennen riistetty vaatteet heidän yltään, ja ruoskittu, piesty perinpohjaisesti. Ja niin suljettu Filippin vankilan perimpään vankikoppiin. Mutta yöllä, Paavalin ja Silaan laulaessa ylistyslauluja, tapahtuu ihme. Maanjäristys järkytti vankilaa ja kaikkien vankien kahleet irtosivat. Se tapahtuma johti vanginvartijan ja hänen perheväkensä uskoontuloon.

Olen ihmetellyt, eivätkö Paavali ja Siilas olleet kertoneet olevansa roomalaisia, kun heitä alettiin ruoskia? Vai eivätkö ruoskijat uskoneet sanottua. Vai eikö tieto välittynyt ylemmille tahoille; olivatko ruoskiminen toimeenpanevat omavaltaisia vai mistä oli kyse? Vai voisiko olla niin, että Jumala sulki Hesekielin tavoin myös Paavalin ja Silaan suun, että tulisivat vankilaan suljetuksi, jotta sitten tapahtuisi Jumalan ihmeitä? Jumala tietää...

"Mutta Paavali vastasi oikeudenpalvelijoille: "He ovat tutkimatta ja tuomitsematta julkisesti ruoskineet meidät, Rooman kansalaiset, ja heittäneet meidät vankilaan. Nytkö he vähin äänin toimittaisivat meidät täältä pois? Ei, tulkoot itse päästämään meidät täältä." Apt. 16:37 KR-92 

Herra on armollinen kenelle tahtoo!

"..."Minä olen armollinen, kenelle olen armollinen, ja armahdan, ketä armahdan."  Room. 9:15 

"... Minä annan anteeksi kenelle tahdon ja armahdan kenet tahdon."  2. Moos. 33:19 KR-92

 

Jumala käski Joonan mennä saarnaamaan Niiniveen, joka oli (kommentaariraamatun mukaan) nousevan maailmanvallan tärkein kaupunki, josta oli tulossa Assyrian suurvaltakunnan pääkaupunkikin muutamien vuosikymmenten päästä. Profeetta Naahumin sanotaan valottavan enemmän sitä, milllainen oli Niinive: juonittelua Jumalaa vastaan, puolustuskyvyttömien käyttämistä hyväksi, julmuuksia sodassa, epäjumalinen palvontaa, prostituutiota ja noituutta. Joonan saarnamatka ei olisi ihan lyhyt: n. 800 km, selittää kommentaariraamattu. Siellä selitettiin myös, että moni Joonan maanmiehistä oli kokenut sen kansan julmuuksia, ja se oli siis paikka, jonne hän ei tosiaankaan halunnut, "vihoviimeinen paikka" mennnä "lähetysmatkalle". Mieluuummin täysin toiseen suuntaan, mahdollisimman kauas.

Ehkäpä nyt - omana aikanamme, aiempaa enemmän - ymmärrämme Joonaa paremmin. Hän ei halunnut mennä julistamaan Jumalan sanaa julmalle kansalle, koska hän arvasi, että Jumala kuitenkin tahtoi olla heille armollinen, vaikka Joona itse ei tahtonut heille suoda kääntymisen ja anteeksiannon mahdollisuutta. Mielenkiitoista, että Jumala juuri Joonan tahtoi lähettää työhön sinne. Miksi ihmeessä? Eikö ollut muita? Ehkä Jumalan oli tarkoitus alunalkaenkin opettaa Joonallekin sillä reissulla jotain, sillä tiesihän hän, millaisen ihmisen matkaan lähetti. 

"... Minä annan anteeksi kenelle tahdon ja armahdan kenet tahdon." 2. Moos. 33:19 KR-92

"..."Minä olen armollinen, kenelle olen armollinen, ja armahdan, ketä armahdan." Room. 9:15 

Onneksi on niin! Muuten me itsekukin olisimme hukassa, ellei Hän olisi armollinen.

---

Joonasta oli  tämän aamun luettavissani.

Ei Hän ole jättänyt sitä kesken...

" - Sinä päivänä minä rakennan jälleen Daavidin sortuneen majan. Minä muuraan umpeen sen halkeamat, korjaan sen luhistumat ja saatan sen entiseen loistoonsa." Aamos 9:11 KR-92 

Sanotko sinä Herrani myös: "Minä teen työni valmiiksi sinussa"?

Viethän työsi loppuun minussakin! - kyselen. 

"Älä jätä kesken kättesi työtä."

"Minkä olet osalleni  varannut, sen sinä, Herra, viet päätökseen. Iäti kestää sinun armosi. Ethän jätä kesken kättesi työtä!" Ps. 138:8 KR-92 

"Minun työni sinussa jatkuu."

--- 

Ja sydänten lukittuihin "autiotaloihin" Hän, rakentaja, käy sisään avaimin! Ei rikkoen. Omistaja rakastaa autiotaloaankin. Aikanaan kuntoon sen saattaa - rakkaudella työtä tehden...