"Vaikka minä vaeltaisin pimeässä laaksossa, en minä pelkäisi mitään pahaa, sillä sinä olet minun kanssani; sinun vitsasi ja sauvasi minua lohduttavat." Ps. 23:4
Sinä jopa valmistat minulle "pöydän", eli katat ruokatarjoilun, vihollisteni silmien eteen, sanotaan myös siinä psalmissa. Ja sula hyvyys ja laupeus seuraavat minua kaiken elinaikani.
Pimeässä laaksossa on pelottava kulkea. Kuulee jatkuvasti kaikenlaisia yön ääniä. Ei tiedä mistä ne tulevat ja mitä ne ovat. Voi olla kuviteltuja tai todellisia vaaroja. Mutta: sillä kulkijalla, jonka silmät ei näe ja korvat kuulee pelottavia, on kuitenkin koko ajan lähellään, aivan vieressä ja läsnä koko ajan, vartija, turvamies - Jeesus itse. Hän tietää, mitä siellä pimesssä on. Hän on kulkenut siellä. Hän tietää, miten kulkija kokee sen kulkemisen. Siellä pimeässä laaksossa ei tule sattumaan yhtään mitään, jota Hän; vartija ja turvamies - Jeesus, ei salli. Ja mitä Hän sallii, se on tarkasti harkittua, jotakin tarkoitusta varten, vaikka me emme ymmärtäsi. Hän on läpikotaisin tietoinen sen tien jokaisesta vaarasta. Mutta hän on valmis puolustamaan sitä, joka hänet matkatoverikseen halusi. Tai paremminkin se on niin, että hän itse tarjosi itsensä matkatoveriksemme. Hänhän tiesi meidän olevan täysin avuttomia ilman häntä.
Rohkaise itsesi sillä, että muistutat itseäsi tästä vierelläsi joka hetki kulkevasta, aina täysin valppaana olevasta turvamiehestä - Jeesuksesta. Hän ei milloinkaan jätä sinua yksin, vaikka sinä et aina häntä näe, kuule, tai kätesi ei heti osu häneen. Hän on silti siinä. Jeesushan sanoi:
"...Ja katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti." Matt. 28:20
"Teitä kohdannut kiusaus ei ole mitenkään epätavallinen. Jumalaan voi luottaa. Hän ei salli kiusauksen käydä teille ylivoimaiseksi, vaan antaessaan teidän joutua koetukseen, hän samalla valmistaa pääsyn siitä, niin että voitte sen kestää." 1. Kor. 10:13 KR-92
Nämä puolestaan olivat Paavalin sanoja. Hänelläkin taatusti omat pimeät laaksonsa.
ALKUMATKA (Roomaan, merimatkan alku Kesareasta) Apt. 27
Millaisinhan miettein Paavali astui Kesareassa laivaan? Se oli merimatkan alku. (Muutoinhan hänen vaikeaksi osoittautunut, mutta silti Jumalan kädessä ollut matkansa oli alkanut jo Jerusalemista.)
Nyt on yksi matkapäivä takana merillä. (Jokainen voi miettiä tässä omia matkojaankin.) Oliko se Paavalin matkan alku virkistävä tuulahdus ja vaihtelu maissa ololle? Emme tiedä. Voimme kuvitella, että aurinko paistoi ja raikas merituuli virkisti, Paavali hyvillä mielin. Olihan häntä kuljettava sadanpäämies Juliuskin häntä kohtaan ystävällinen. Toisinkin olisi voinut olla. Mutta vaikka säät olisivat olleet hyvät - ja matkaseurakin, saattoi Paavalia vaivata sisältä pelot. Sellaista ilmaisuahan hän joskus käytti. Mutta nyt hänellä oli vielä jotain sairauttakin mieltä himmentämässä, sillä; kun vuorokausi oli laivassa oltu ja tultiin ensimmäiseen satamaan, oli Paavali hoidon tarpeessa johonkin asiaan:
"Seuraavana päivänä saavuimme Sidoniin, ja Julius, joka kohteli Paavalia hyvin, antoi hänen käydä ystävien luona hoitoa saamassa." Apt. 27:3 KR:92
---
Paavali "tuli mukaan" tähän tekstiin, kun ensin olin mieleeni tulleet ajatukset ja sen rohkaisevan jakeen kirjoittanut muistiin, ja sitten päivän jakeista löysin Paavalinkin. Merkillistä miten joskus voi yksi jae, johon ei joskus kiinnitä mitään huomioita, ollakin toisena hetkenä se, josta jotain ajatuksia syntyy.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti