Ihme se on, että me uskomme!

Sitä saattaa joskus ajatella, että niillä oli helppoa uskoa, jotka kulkivat Jeesuksen kanssa ja joka päivä saivat silmillään nähdä hänet ja kuulla hänen puhuvan heille. Niinkuin lapset isän seurassa, mikäs siinä oli ollessa ja uskoessa, voi ajatella. Se oli uskoa ja näkemistä yhtäaikaa. Mutta koska häilyväisiä ihmisiä hekin olivat, niin vaikka he tunnistivat Jeesuksen Herrakseen ja Messiaakseen, Jumalan Pojaksi, oli heilläkin silti uskomisen vaikeutensa, ja kenties juuri senkin takia, että näkivät Jeesuksen arkisesti silmillään. Joutuihan Jeesus heitäkin toisinaan nuhtelemaan heidän uskon puutteestaan, ja sanomaan, ettei heillä ole uskoa sinapinsiemenen vertaa.

Entäpä sitten ne entisaikojen pyhät, jotka eivät osanneet, tai voineet, edes lukea! Heidän oli sitten talletettava kuulemaansa sanaa sydämiinsä, ja se oli sitten korkeammassa kädessä, että heidän uskonsa pysyi elossa - ja että se sanan siemen ja uskon lahja on rantautunut meillekin asti!

Sama Pyhä Henki pitää meidän uskomme elossa kaikkien vaarojen, epäilysten, kuivuuskausien, ja muiden vastusten keskellä. Pyhä Henki meille muistuttaa, mitä Jeesus on sanonut. Ja mitä Sanaan muuten on kirjoitettu. Ei meitäkään ole jätetty ilman huolenpitoa ja vain ikäänkuin omassa varassamme uskossa roikkumaan. Kyllä se kiinnipitäjä on paremmissa käsissä. 

"Mutta Puolustaja, Pyhä Henki, jonka Isä on lähettävä minun nimessäni, hän opettaa teille kaikki ja muistuttaa teitä kaikesta, minkä minä olen teille sanonut." Joh. 14:26