Joosef oli siinä mukana. Benjamin ei.

"Samana yönä Jaakob otti mukaan molemmat vaimonsa, molemmat orjattarensa ja kaikki yksitoista poikaansa ja kulki kahlaamon kohdalta Jabbokin yli." 1. Moos. 32:23 KR-92 

Joosef oli ollut kuvioissa mukana. Oli nähnyt ja tuntenut isoisänsä Laabaninkin. Benjamin ei. Hänhän syntyi vasta sen jälkeen, kun oli ylitetty Jabbok-virta. Hän ei ollut nähnyt isäänsä Jaakobia ontumattoma miehenä. Hän näki miehen, joka ontui. Se oli alkanut sinä yhtenä yönä Jabbok-virran toisella rannalla.

Joosef oli nähnyt ne alueet ja ihmiset, jossa hänen vanhempansa Jaakob ja Raakel  olivat tavanneet, ja yhdessä työskennelleet. Ja kuinka siellä oli hänen isästään Jaakobista tullut rikas mies. Joosef ja muut veljet tunsivat sen sukunsa jäsenet. Benjamin ei. Hän sai tyytyä siinä vain kuulemaan toisten kertomaa.

Varmaan Benjamin sai aina välillä kuulla tältä lähimmältä veljeltään, Joosefilta, kaikesta siitä, mitä oli ollut ennen häntä. Varmastikin Benjamin oli Joosefille hyvin tärkeä ja rakas, sillä hänhän oli näkyvä side hänen äitiinsä Raakeliin. Ainoa mikä oli heillä näkyvissä. Muistuttivatkohan tädit; Leea, ja myös Silpa ja Bilha, ym. leirin tädit, Benjaminia siitä, millainen oli hänen äitinsä ollut; ja mikä hänessä oli sellaista, joka muistutti hänen äidistään.

Mutta mitä vaikutti Benjaminiin se, että hänen äitinsä oli kuollut häntä synnyttäessään? Pienenä hän kenties innolla kuuntelli kaikkea, mitä oli ollut. Mutta entä isona; heräsikö hänessä kateus niitä kohtaan, jotka tunsivat oman äitinsä?

Kuka oli mahtanut olla hänelle äitihahmona hänen ollessaan pieni lapsi? Oliko sellaista sitten, kun hän oli vanhempi? Kasvoiko hän asenteella: minä pärjään kyllä itse? Oliko kuitenkin Joosef se, johon hän saattoi tukeutua, tuo tuttu isoveli. Mikä oli heidän isänsä rooli heidän elämässään? Hänellä oli suuri surunsa, kun se kaikkein rakkain vaimo; Raakel, oli kuollut. Hänellä oli myös koko leiri johdettavanaan. Miten paljon, tai vähän, häneltä mahtoi liietä aikaa tälle nuorimmalle pojalleen, joka oli samalla kipeä ja suloinen muisto rakkaasta Raakelista?

Mutta Joosef oli kokenut jo yhden ison muuton, kun tultiin Jabbokin yli, ja oltiin jätetty isoisä Laabanin koti ja sukulaiset. Olikohan se ollut Joosefille miten iso asia jälkeenpäin ajateltavaksi? Benjamin ei tiennyt siitä mitään. Kuuli vain toisten kertomaa. 

Mutta kummallakohan oli suurempi äidin ikävä? Joosef muisti äitinsä varsin hyvin...

---

Mutta miten suuri suru olikaan  Benjaminilla, kun Joosef katosi hänen elämästään yllättäen? 

Ja miten suuri ilo sitten, kun kuolleeksi luultu osoittautuikin eläväksi? Ja eli asemassa, joka kukaan ei olisi osannut kuvitella villeimmissäänkään kuvitelmissa?

Kenties silloin sanottiin: Jumala on totisesti suuri ja elävä! 

Teidän Isänne kyllä tietää...

"Pyhittäjällä ja pyhitettävillä on kaikilla sama isä; siksi ei pyhittäjä häpeäkään kutsua näitä veljikseen: - Minä julistan sinun nimeäsi veljilleni, ylistän sinua seurakunnan keskellä. Hän sanoo myös: - Minä turvaan Herraan, ja edelleen: - Tässä me olemme, minä ja lapset, jotka Jumala minulle antoi.

Nämä lapset ovat ihmisiä, lihaa ja verta, ja siksi hänkin tuli ihmiseksi, heidän kaltaisekseen. Siten hän kykeni kuolemallaan riistämään vallan kuoleman valtiaalta, Saatanalta, ja päästämään vapaiksi kaikki, jotka kuoleman pelosta olivat koko ikänsä olleet orjina.

Hän ei siis ota suojelukseensa enkeleitä - hän ottaa suojelukseensa Abrahamin suvun. Niinpä hänen oli tultava joka suhteessa veljiensä kaltaiseksi, jotta hänestä tulisi armahtava ja uskollinen ylipappi ja hän voisi Jumalan edessä sovittaa kansansa synnit. 

Koska hän on itse käynyt läpi kärsimykset ja kiusaukset, hän kykenee auttamaan niitä, joita koetellaan." Hebr. 2:11-18 KR-92 

"... teidän Isänne kyllä tietää, mitä te tarvitsette, ennenkuin häneltä anottekaan." Matt. 6:8

"älä pelkää, sillä minä olen sinun kanssasi; älä arkana pälyile, sillä minä olen sinun  Jumalasi: minä vahvistan sinua, minä autan sinua, minä tuen sinua vanhurskauteni oikealla kädellä." Jes. 41:10 

Se tulee olemaan mahtavaa, kun saadaan keinovaloista siirtyä katselemaan oikeaa valoa! "Kasvoista kasvoihin!"

Kallio, vuorilinna, turvapaikka

"Jumalani, sinuun minä turvaudun, sinä olet kallio, olet kilpeni, pelastukseni sarvi, olet vuori ja turvapaikka. Sinä olet pelastajani, sinä autat minut turvaan vainoojilta." 2. Sam. 22:2 KR-92

"Herra, sinuun minä turvaan. Älä milloinkaan  hylkää minua. Sinä olet vanhurskas, pelasta minut! Kuule minua, riennä avukseni! Ole minulle kallio, jonka suojaan saan paeta, vuorilinna, johon minut pelastat. Sinä olet minun kallioni ja pakopaikkani. Sinä johdatat ja ohjaat minua, sillä sinä olet minun Jumalani." Psalmit 31:2-4 KR-92
 

Heikko ja koukistunut

"Ja katso, siellä oli nainen, jossa oli ollut heikkouden henki kahdeksantoista vuotta, ja hän oli täydelleen kykenemätön oikaisemaan itseänsä." Luuk. 13:11 

"Ja tätä naista, joka on Aabrahamin tytär ja jota saatana on pitänyt sidottuna, katso, jo kahdeksantoista vuotta, tätäkö ei olisi pitänyt päästää siitä siteestä sapatinpäivänä?" Luuk. 13:16

Mitähän nainen mahtoi tuntea sillä hetkellä, kun Jeesus laski kätensä hänen päälleen? Suloista lämpöä, voimakkaan virran, suurta lohdutusta, suuren rakkauden, Jumalan valon? Suuren ilon? Nauroiko hän, vai itkikö ilosta? Vai näyttikö tyyneltä, vaikka sisällä kuohui...?

Ehkä hän sen jälkeen iloiten katseli kaikkea ihmeissään, kun  nyt selkä suorana kykeni näkemään kaiken hyvin.☀️ 

Tuli mieleen tämmöinen: "saatte ravita itsenne hänen muotonsa katselemisella." Ihan siinä muodossa en löytänyt jaetta, mutta tämä oli:

"Mutta minä saan nähdä sinun kasvosi vanhurskaudessa, herätessäni ravita itseni sinun muotosi katselemisella." Ps. 17:15

Autiomaa - siellä oli Herra myös

Se oli suuri ja pelottava. Se oli kuiva, ja vedetön. Ja siellä oli kovat kalliot. Autiomaa, joka oli täynnä kaikkea pelottavaa. 

Herra kuitenkin oli se, joka johdatti... sinnekin...

"Hän johdatti teidät suureen ja pelottavaan autiomaahan, joka oli täynnä myrkkykäärmeitä ja skorpioneja. 

Mutta tuossa kuivassa ja vedettömässä maassa  hän antoi veden virrata esiin kovasta kalliosta ja ruokki teitä mannalla, jota teidän isännekään eivät tunteneet. Hän kuritti teitä ja koetteli teitä, mutta kaiken jälkeen hän osoitti teille hyvyytensä." 5. Moos. 8:15-16 KR-92

Se autiomaa tuntui varmaan aivan loputtomalta... Neljäkymmentä vuotta. Meille tässä nykyisyydessä oleville, sellainen aika tarkoittaisi 80-luvun alusta tähän päivään... 

-----

Neljäkymmentä ... päivää, oli Jeesus erämaassa perkeleen kiusattavana, mutta enkelit tekivät hänelle palvelusta.

"Kohta sen jälkeen Henki ajoi hänet erämaahan. Ja hän oli erämaassa neljäkymmentä päivää, ja saatana kiusasi häntä, ja hän oli petojen seassa; ja enkelit tekivät hänelle palvelusta." Markus 1:12-13

Tänäänkin Hän on kanssamme!

 "... Ja katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti." Matt. 28:20 

"Sillä missä kaksi tahi kolme on kokoontunut minun nimeeni, siinä minä olen heidän keskellänsä." Matt. 18:20

---

On meidän keskellämme ja kanssamme yhtä hyvin ja varmasti,  kuin kuka tahansa niistä, jotka silmin näemme tai korvin kuulemme.  Mutta voimakkain ja arvovaltaisin joukossamme on Hän - Herra Jeesus itse - joka usein hiljaisena keskellämme istuu ja kuuntelee tarkoin korvin mitä me keskenämme puhelemme. 

Tämä lohdullinen virsi tuli vielä mieleeni:

https://virsikirja.fi/virsi-525-suurempi-kuin-sydameni/

Ole valomme tänäänkin!

Emme voi elää vanhasta. Jos meillä eilen olikin valosi; anna sen olla myös tänään!

"Jumala sanoi: "Tulkoon valoja taivaankanteen erottamaan päivän yöstä, ja olkoot ne merkkeinä osoittamassa määräaikoja, hetkiä ja vuosia... Hän asetti ne taivaankanteen loistamaan naan päälle, hallitsemaan päivää ja yötä, ja erottamaan valon pimeydestä. Jumala näki, että niin oli hyvä."  1. Moos. 1:14,17-18 KR-92 

---

"...erottamaan päivää yöstä...".  (Ja aikoja, päiviä ja vuosia.) 1. Moos. 1:14   -33/-38.  

Kun se oli luotettava, joka lupasi

Tuli mieleen: "...älkää mistään murehtiko...", kun mietin meitä koskevia asioita. Samalla mieleen tuli heti sekin, että kuitenkin meitä murehduttaa ja pelottaa niin monet asiat. Vaikka meille on sanottu, ettei tarvitsisi. No sitten tuli mieleen: "...lupauksenantaja on luotettava...". Niinpä! Kyllähän me kaikenlaisia lupauksia voidaan saada, mutta sillä on merkitystä, kuka sen lupauksen antaa. Kukaan ei pysty pitämään lupauksiaan niinkuin Jumala, joka on kaiken luonut.

"Heittäkää kaikki murheenne hänen päällensä, sillä hän pitää teistä huolen." 1. Piet. 5:7

"pysykäämme järkähtämättä toivon tunnustuksessa, sillä hän, joka antoi lupauksen, on uskollinen." Hebr. 10:23

Ei se, että me koemme vaikeita asioita ja pelkoa, tee lupauksenantajaa epäluotettavaksi. Hän on uskollinen. Hän on luotettava.

"Hänen kättensä teot ovat totiset ja oikeat; luotettavat ovat kaikki hänen asetuksensa." Ps. 111:7

"Uskon kautta sai Saarakin voimaa suvun perustamiseen, vieläpä yli-ikäisenä, koska hän piti luotettavana sen, joka oli antanut lupauksen." Hebr. 11:11

"Hän, joka teitä kutsuu, on uskollinen, ja hän on sen myös tekevä." 1. Tess. 5:24

"mutta Kristus on uskollinen Poikana, hänen huoneensa haltijana; ja hänen huoneensa olemme me, jos loppuun asti pidämme vahvana toivon rohkeuden ja kerskauksen." Hebr. 3:6

Pääkohta on siinä, keneltä lupauksen kuulee/saa!

"Mutta kuinka? Jos jotkut ovat epäuskoisia, ei kaiketi heidän epäuskonsa ole Jumalan uskollisuutta tyhjäksi tekevä?" Room. 3:3

"Sen tähden, uskokoot myös ne, jotka Jumalan tahdon mukaan kärsivät, sielunsa uskolliselle Luojalle, tehden sitä, mikä hyvää on." 1. Piet. 4:19 

"se pysyy lujana iankaikkisesti  niinkuin kuu. Ja todistaja pilvissä on uskollinen'." Sela." Ps. 89:38

Jumalan ei tarvitsisi... mutta silti Hän tekee niin

"Herra, minun Jumalani, sinä olet jo näyttänyt minulle, palvelijallesi, suuruuttasi ja kätesi voimaa..." 5. Moos. 3:24 KR-92*

Jumalan ei Hallitsijana  tarvitsisi todistella meille hallitsijanvallastaan ja voimastaan yhtään  mitään... Kuitenkin Hän armossaan ja rakkaudessaan suostuu joskus tekemään niin.☀️

"Jumala on tahtonut antaa teille tiedoksi, miten häikäisevän kirkas on tämä kaikille kansoille ilmaistava salaisuus: Kristus teidän keskellänne, kirkkauden toivo." Kol. 1:27 KR-92 

---

* Mooses oli paljon nähnyt Jumalan suuria tekoja. Mutta hänkään ei  aina saanut kaikkea pyytämäänsä. Hän pyysi päästä näkemään  luvatun maan, johon hän oli neljäkymmentä vuotta kansaa johtanut. Tällä kertaa Jumala epäsi Mooseksen pyynnön, mutta antoi Mooseksen katsella vuoren huipulta kaikkea sitä näkemäänsä, antaen vielä ohjeen, että hän katsoisi tarkkaan sitä kaikkea: 5. Moos. 3:24-28

Varmasti Mooseksen mielessä pyöri hyvin monenlaisia ajatuksia, kun hän sinne katseli...

Näkemisen kautta... tuntea joku

Puhuttiin autossa isännän kanssa jostakin asiasta, josta jäi mieleen vain isännän lausuma tokaisu: "..näkemisen kautta...". Rupesin miettimään myös tällaisia: kuulemisen kautta, tuntemisen kautta. Tuli mieleen myös: "...hänen tuntemisensa kautta... ".

Opetuslapset olivat tulleet Jeesuksen kanssa tutuiksi. He olivat kuulleet ja nähneet,  tunteneet. Näkemisen, kuulemisen ja tuntemisen kautta tullaan tutuiksi jonkin kanssa; asian tai ihmisen - kun saadaan lisää selvyyttä tutustumalla, tutuksi tulemalla. Ja ennenpitkää ehkä tullaan niin tutuksi, jopa ihan "sinuiksi". Ennen tehtiin ns. "sinunkauppoja", kun sovittiin uuden tuttavan kanssa, ettei enää tarvitse "teititellä", vaan ollaan ihan "sinut". "Sinut" voidaan olla asian tai ihmisen kanssa. Tai jopa Jumalan. Voidaan olla jopa asemassa, jossa huudamme: "Abba! Isä!". (Gal. 4:6, Room. 8:15).*

"Koska hänen jumalallinen voimansa on lahjoittanut meille kaiken, mikä elämään ja jumalisuuteen tarvitaan, hänen tuntemisensa kautta, joka on kutsunut meidät kirkkaudellaan ja täydellisyydellään," 2. Piet. 1:3

"Vaeltakaamme Herran edessä arvollisesti, hänellle otollisesti, kaikessa hyvässä työssä hedelmää kantaen ja kasvaen Jumalan tunteminen kautta," Kol. 1:10

"Armo ja rauha lisääntyköön teille Jumalan ja meidän Herramme Jeesuksen tuntemisen kautta." 2. Piet. 1:2

"Sillä jos he meidän Herramme ja Vapahtajan Jesuksen Kristuksen tuntemisen kautta ovat päässeetkin maailman saastutuksia pakoon, mutta niihin taas kietoutuvat ja tulevat voitetuiksi, niin on viimeinen tullut heille ensimmäistä pahemmaksi." 2. Piet. 2:20

"Mutta kiitos olkoon Jumalan, joka aina kuljettaa meitä voittosaatossa Kristuksessa ja meidän kauttamme joka paikassa tuo ilmi hänen tuntemisensa tuoksun." 2. Kor. 2:14

"Silloin ei enää toinen opeta toistansa eikä veli veljeänsä sanoen: "Tuntekaa Herra'. Sillä he kaikki tuntevat minut, pienimmästä** suurimpaan, sanoo Herra; sillä minä annan anteeksi heidän rikoksensa enkä enää muista heidän syntejänsä." Jer. 31:34 

**(mielenkiintoista: "pienimmästä" alkaen... niinkuin lapsista...)

"Niin tuntekaamme Herra, pyrkikäämme tuntemaan Herra:  hänen nousunsa on varma kuin aamurusko, hän tulee meille kuin sade, kuin kevätsade, joka kostuttaa maan." Hoos. 6:3

*(Oma isäni muuten joutui vielä "teitittelemään" omaa isäänsä. Silloin tapa oli sellainen. Sillä haluttiin kunnioitusta osoittaa. Kunnioitus on hyvä asia. Ja myös se, että lapsi uskaltaa tulla kaikkine asioineen isän luo.)

Löysin vielä tämän: 

"ja pukeutuneet uuteen, joka jatkuvasti uudistuu oppiakseen yhä paremmin tuntemaan Luojansa ja tullakseen hänen kaltaisekseen." Kol. 3:10 KR-92

Tuossa ihastutti ja oli lohdullista myös tuo uudistuminen, että sitä meissä tapahtuu☀️

Jeesuksen opetuslapset olivat siinä harvinaisessa asemassa, että he myös ihan silmillään saivat katsella  Jeesusta niinkuin ihmiset toisiaan näkevät. Meille se hetki koittaa joskus myöhemmin.

Erään aamun rohkaisujae

"... Otollisella ajalla minä olen sinua kuullut..." 2. Kor. 6:2

JOKA AAMU... uudestaan

"Moni sanoo: "Kuka antaa meille sitä, mikä hyvä on?" Herra, käännä sinä meihin kasvojesi valkeus." Ps. 4:7

"Jumala, saata meidät entisellemme, valista kasvosi, niin me autetuiksi tulemme." Ps. 80:4

"... Osoita voimasi, tule avuksemme." Ps. 80:3 KR-92
"... etkö jo kuule kansasi rukousta?" Ps. 80:5 KR-92
 
"Palauta meidät, Herra, tykösi, niin me palaamme; uudista meidän päivämme muinaiselleen." Val. 5:21
 

"Joka aamu Herran armo on uusi, suuri on hänen uskollisuutensa." Val. 3:23 KR-92

"Enkö minä sanonut..."

Ja apu oli siinä

"Mutta yhtäkkiä hänen edessään seisoi Herran enkeli ja huone oli täynnä valoa, ja enkeli töytäisi Pietarin hereille sanoen: "Nouse kiireesti." Kahleet putosivat Pietarin käsistä." Apt. 12:7 KR-92 

"Silloin opetuslapset herättivät Jeesuksen ja sanoivat: "Opettaja, opettaja, me hukumme!" Jeesus nousi ja nuhteli tuulta ja järven aaltoja. Ne asettuivat ja tuli tyven." Luuk. 8:24 KR-92

Yhä uudelleen Hän nostaa ja virvoittaa!

"Sinä olet antanut vaikeita vuosia

ja monia ahdistuksen aikoja,

mutta yhä uudelleen

sinä virvoitat minut, 

syvyyksistä sinä minut nostat."

Psalmi 71:20 KR-92

❤️Herra on lähellä murtunutta sydäntä; ihan liki!❤️

"Herra on lähellä niitä, joilla on särkynyt sydän, hän  pelastaa ne, joilla on murtunut mieli." Ps. 34:19 KR-92 

Sydämemme voi olla murtunut monista syistä. Me ihmiset saatamme väheksyä toistemme sydämen murtunutta tilaa, kun emme ole itse kokeneet samanlaista. Mutta Herra on murtunutta aivan liki! Hänellä riittää ymmärrystä kaikille murtumillemme; niillekin, joita emme edes itse itsessämme ymmärrä. 

---

Tänä aamuna ennen ylösnousua, tuli mieleen hyvin  kaukaa eräs asia; koira, jonka omistin, kun olin vielä teini-iästä aikuistumassa.  Menetin sen ikävällä tavalla. Eräänä päivänä se oli pysyvästi poissa, kun tulin töistä kotiin. En ole sitä pitkään aikaan ajatellut, saati ikävöinyt tai surrut, niin kauan sitten ohitettua asiaa, ollutta ja mennyttä. Mutta nyt, kun se yllättäen mieleeni tuli, jäin miettimään sitä asiaa toisten linssien läpi, omien lasteni kautta; jos he sellaista joutuisivat kokemaan. Olin ymmärtävinäni, että sekin asia varmaan - monen muun koetun lisäksi - joista olen ajatellut, etteivät ne ole minuun mitenkään vaikuttaneet, onkin varmaan jättänyt jälkensä minuun. Siinäkin on varmasti tullut yksi murtuma - puutteellisesti parantunut - joka on heikentänyt luottamusta ja turvallisuuden tunnetta. 

Kun sitten nousin ylös  ja luin tuon jakeen päivän sanasta, se tuntui hyvältä. Jota se varmasti olisi  ollut silti muutenkin, ilman tuota muistelusta. 

❤️

Jeesus hoitaa kaikenlaisia haavojamme jo täällä. Hän parhaan hoitajan ja lääkärin lailla on koko ajan selvillä tilanteestamme ja toimii sen mukaan. Mutta viimeistään kaikki murtumamme ja haavamme, olkoot ne miten isoja tai pieniä tahansa, uusia tai vanhoja, salassa olevia tai näkyviä, tullaan kerran parantamaan täysin - Jeesuksen käsissä ja Isän luona!  

"ja erämaassa, jossa sinä olet nähnyt, kuinka Herra, sinun Jumalasi, on kantanut sinua, niinkuin mies kantaa poikaansa, koko sen matkan, jonka te olette kulkeneet, kunnes tulitte tähän paikkaan.'"  5. Moos. 1:31

"Menisitkö?"

- Menisitkö tänään sinne pellolle töihin?

- Joo, menen minä.

- Menisitkö sinäkin tänään peltotöihin?

- En. En halua.

            ... (myöhemmin) ...

Isä havaitsi, että se, joka lupasi, ei mennyt.

Ja se, joka ei halunnut, meni kuitenkin.

"Kylväjät"

"Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni, kastamalla heitä Isän ja Pojan  ja Pyhän Hengen nimeen." Matteus 28:19

"Niin opetuslapset  menivät ja tekivät, niin kuin Jeesus oli heitä käskenyt," Matteus 21:6

"Tehkää siis parannus ja kääntykää, että teidän syntinne pyyhittäisiin pois." Apt. 3:19

Molemmat muuttivat mielensä, toinen hyvään suuntaan, toinen huonoon suuntaan. Mutta Jumalalle on aina mieleen kun käännymme Hänen puoleensa, vaikka emme ensin tahtoneet...

"...tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä, niinkuin taivaassa;"  Matt. 6:10

Jeesuksesta ennustettiin: "....'Katso, minä tulen - kirjakääröön on minusta kirjoitettu -   tekemään sinun tahtosi Jumala'." Hebr. 10:7

---

Kuvasta: Keskentekoiseksi jäänyt kuva vuodelta 2020. Olin yrittänyt kuvittaa sitä jaetta, kun itkien kylvövakkasia viedään... Olin "hylännyt" kuvan, ja piirtänyt paperin kääntöpuolelle ihan muuta.

  

"He menevät itkien, kun kylvösiemenen vievät; ja palaavat riemuiten, kun lyhteensä tuovat." Ps. 126:6