Joosef oli siinä mukana. Benjamin ei.

"Samana yönä Jaakob otti mukaan molemmat vaimonsa, molemmat orjattarensa ja kaikki yksitoista poikaansa ja kulki kahlaamon kohdalta Jabbokin yli." 1. Moos. 32:23 KR-92 

Joosef oli ollut kuvioissa mukana. Oli nähnyt ja tuntenut isoisänsä Laabaninkin. Benjamin ei. Hänhän syntyi vasta sen jälkeen, kun oli ylitetty Jabbok-virta. Hän ei ollut nähnyt isäänsä Jaakobia ontumattoma miehenä. Hän näki miehen, joka ontui. Se oli alkanut sinä yhtenä yönä Jabbok-virran toisella rannalla.

Joosef oli nähnyt ne alueet ja ihmiset, jossa hänen vanhempansa Jaakob ja Raakel  olivat tavanneet, ja yhdessä työskennelleet. Ja kuinka siellä oli hänen isästään Jaakobista tullut rikas mies. Joosef ja muut veljet tunsivat sen sukunsa jäsenet. Benjamin ei. Hän sai tyytyä siinä vain kuulemaan toisten kertomaa.

Varmaan Benjamin sai aina välillä kuulla tältä lähimmältä veljeltään, Joosefilta, kaikesta siitä, mitä oli ollut ennen häntä. Varmastikin Benjamin oli Joosefille hyvin tärkeä ja rakas, sillä hänhän oli näkyvä side hänen äitiinsä Raakeliin. Ainoa mikä oli heillä näkyvissä. Muistuttivatkohan tädit; Leea, ja myös Silpa ja Bilha, ym. leirin tädit, Benjaminia siitä, millainen oli hänen äitinsä ollut; ja mikä hänessä oli sellaista, joka muistutti hänen äidistään.

Mutta mitä vaikutti Benjaminiin se, että hänen äitinsä oli kuollut häntä synnyttäessään? Pienenä hän kenties innolla kuuntelli kaikkea, mitä oli ollut. Mutta entä isona; heräsikö hänessä kateus niitä kohtaan, jotka tunsivat oman äitinsä?

Kuka oli mahtanut olla hänelle äitihahmona hänen ollessaan pieni lapsi? Oliko sellaista sitten, kun hän oli vanhempi? Kasvoiko hän asenteella: minä pärjään kyllä itse? Oliko kuitenkin Joosef se, johon hän saattoi tukeutua, tuo tuttu isoveli. Mikä oli heidän isänsä rooli heidän elämässään? Hänellä oli suuri surunsa, kun se kaikkein rakkain vaimo; Raakel, oli kuollut. Hänellä oli myös koko leiri johdettavanaan. Miten paljon, tai vähän, häneltä mahtoi liietä aikaa tälle nuorimmalle pojalleen, joka oli samalla kipeä ja suloinen muisto rakkaasta Raakelista?

Mutta Joosef oli kokenut jo yhden ison muuton, kun tultiin Jabbokin yli, ja oltiin jätetty isoisä Laabanin koti ja sukulaiset. Olikohan se ollut Joosefille miten iso asia jälkeenpäin ajateltavaksi? Benjamin ei tiennyt siitä mitään. Kuuli vain toisten kertomaa. 

Mutta kummallakohan oli suurempi äidin ikävä? Joosef muisti äitinsä varsin hyvin...

---

Mutta miten suuri suru olikaan  Benjaminilla, kun Joosef katosi hänen elämästään yllättäen? 

Ja miten suuri ilo sitten, kun kuolleeksi luultu osoittautuikin eläväksi? Ja eli asemassa, joka kukaan ei olisi osannut kuvitella villeimmissäänkään kuvitelmissa?

Kenties silloin sanottiin: Jumala on totisesti suuri ja elävä!