Ei sitä turhaan Jeesus tahtonut opettaa - "Isä meidän" rukousta!

Sen on aikoinaan muistiinmerkinnyt niin Matteus 6:9-13, kuin myös Luukas 11:2-4.  Lainaukset heiltä v. -38 käännöksen mukaan. Ja *merkinnällä varustettu on katekismuksen sanakääntein.

"Rukoilkaa siis te näin:

Isä meidän, joka olet taivaissa!

Pyhitetty  olkoon sinun nimesi;

tulkoon sinun valtakuntasi;

tapahtukoon sinun tahtosi

myös maan päällä

niinkuin taivaassa;

ja anna meille meidän velkamme (*syntimme) anteeksi

niinkuin mekin annamme anteeksi

meidän velallisillemme (*niille, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet);

äläkä saata meitä kiusaukseen;

vaan päästä meidät pahasta,

sillä sinun on valtakunta ja voima ja kunnia

iankaikkisesti. Amen." 

Matteus 6:9-13  (*katekismus)

Jeesus sanoi rukouksesta muutakin:

"Anokaa, niin teille annetaan;

etsikää, niin te löydätte;

kolkuttakaa, niin teille avataan.

Sillä jokainen anova saa,

ja etsivä löytää,

ja kolkuttavalle avataan."

Matteus 7:7-8

"Ja kuka teistä on se Isä, joka poikansa häneltä pyytäessä kalaa, antaa hänelle kalan sijasta käärmeen, taikka joka hänen pyytäessään munaa antaa hänelle skopionin? Jos siis te, jotka olette pahoja, osaatte antaa lapsillenne hyviä lahjoja, kuinka paljoa ennemmin taivaallinen Isä antaa Pyhän Hengen niille, jotka sitä häneltä anovat!" Luuk. 11:11-13  Ja Matteus oli tähän samaan merkinnyt muistiin myös sen, että kuka isä antaisi pojalleen: "...kiven, kun kun tämä pyytää häneltä leipää." Matt. 7:9

Sittenhän oli vielä sekin Jeesuksen puhuma yöaikaan ilmaantuneen yllätysvieraan tapaus, joka löytyy Luukaan muistiinpaanoista: "...Jos jollakin teistä on ystävä ja hän menee hänen luoksensa yösydännä ja sanoo hänelle: 'Ystäväni, lainaa minulle kolme leipää, sillä eräs ystäväni on matkallaan tullut minun luokseni, eikä minulla ole, mitä panna hänen eteensä'; ja toinen sisältä vastaa ja sanoo: 'Älä minua vaivaa; ovi on jo suljettu, ja lapseni ovat minun kanssani vuoteessa; en minä voi nousta antamaan sinulle' - minä sanon teille: vaikka hän ei nousekaan antamaan hänelle sentähden, että hän on hänen ystävänsä, nousee hän kuitenkin sentähden, että toinen ei hellitä, ja antaa hänelle niin paljon, kuin toinen tarvitsee." Luukas 11:5-8

Ja Matteus oli merkinnyt   muistiinpanoihinsa myös tämän: "... teidän Isänne kyllä tietää, mitä te tarvitsette, ennenkuin häneltä anottekaan." Matt. 6:8

Kaikenlaisiin tarpeisiin on rukoukseen lupa☀️

Muistiinpanoissa pohdintaa asemasta: työntekijän, ystävän, lapsen...

 Lapsen asema - vai tekoihin perustuva?

- Lapset ovat kuitenkin vapaat... !

- Ystäviksi minä sanon teitä

- Lapsilla voi olla ankara isä, joka vaatii työväeltään paljon, mutta lapsiaan rakastaa

"Ja hän vastasi: "Vierailta", sanoi Jeesus hänelle: "Lapset ovat siis vapaat." Matt. 17:26 (verorahan tapaus) KR-38 

"En minä enää sano teitä palvelijoiksi, sillä palvelija ei tiedä, mitä hänen herransa tekee; vaan ystäviksi minä sanon teitä, sillä minä olen ilmoittanut teille kaikki, mitä minä olen kuullut Isältäni." Joh. 15:15 KR-38 

(Ajattele; kaverukset, lapset, kertoo isiltään kuulleita juttuja toisilleen...:)

"Te olette minun ystäviäni, jos teette mitä minä käsken tehdä." Joh. 15:14

"Te ette valinneet minua, vaan minä valitsin teidät..." Joh. 15:15

(Ja isältä saa pyytää ne kaveritkin): 

"Te ette valinneet minua, vaan minä valitsin teidät ja asetin teidät, että te menisitte ja kantaisitte hedelmää ja että teidän hedelmänne pysyisi: että mitä ikinä te anotte Isältä minun nimessäni, hän sen teille antaisi." Joh. 15:15 KR-38

(hedelmän "kantaminen" niinkuin puu sitä tuottaa - "kantaa". Mutta tulee myös mieleen kuva, jossa hedelmää kannetaan korissa... Jeesuksen luo)

- ystävät tekee mitä Jeesus pyytää

- Ja Jeesuksen ystävät - kaverit - voi mennä myös Jeesuksen isältä pyytämään kun jotain tarvitsee

- Entäs?:  työväestä lapsen ystäviksi, ystävistä lapsiksi!?

---

Nuo oli suoraan vihosta tähän kirjoitettu, sekalaista muistiinpanoa. 

Mutta jos ajattelee maallisia lapsia, ja heidän kaverisuhteitaan, ystävyyksiään, ja sitä millaiset suhteet voi muodostua kavereilla niihin kavereiden vanhempiinkin toisinaan... Ja kuinka merkittäviä, tärkeitä, voi olla niille vanhemmille ne kavereiden lapsetkin... niin saattaa ehkä jotain vähäsen siitä omasta asemastakin Jumalan suhteen.... jos ei nyt ihan ymmärtää - liian vahva sana - mutta saada koskettaa jotain kulmaa siitä rakkauden peitosta edes... Pidetään siitä kiinni... niinkuin pikkulapset rakkaimmasta peitosta tai pehmosta, jonka kanssa unikin tulee paremmin ja kaikki levottomuus rauhoittuu...

Jostain tuli tänä aamuna mieleen nämä mietteet ja niiden alut, kun tuntuu niin kovin vaikealta omistaa omalle kohdalle sitä Jumalan lapsen asemaa, ystävän asemaa, edes työntekijän asemaa. Kun niin paljon tuijottaa vaan sitä, ettei ole sitä tai tätä, ja kuvittelee että jotenkin omien saavutusten takia Jumala meitä rakastaisi... Kirkastakoon Jumala - se Isä - ja Jeesus, hänen poikansa - itse meille sitä, kuinka rakkaita hänelle ollaan. Hän rakasti kuitenkin meitä jo kauan sitten...

Jeesuksen sanat: "Tämän minä ole teille puhunut, että minun iloni olisi teissä ja teidän ilonne tulisi täydelliseksi." Joh. 15:11 

Ja sen yllä oli jakeessa 9: "Niinkuin Isä on minua rakastanut, niin minäkin olen rakastanut teitä; pysykää minun rakkaudessani."  Joh. 15:9 

🌿❤️☀️

"Oikean kätesi miestä"* - Luotetuin siinä oikealla puolella

"Jumala on korottanut hänet oikealle puolelleen, ja hän on ottanut vastaan Isän lupaaman Pyhän Hengen lahjan ja vuodattanut sen, niin kuin te voitte nähdä ja kuulla.

Ei Daavid itse noussut taivaisiin. Hänhän sanoo: - Herra sanoi minun herralleni: istu minun oikealle puolelleni." Apt. 2:33-34 KR-92

"Mutta suojatkoon sinun kätesi palvelijaasi, joka on oikealla puolellasi, ihmislasta, jolle sinä olet antanut voiman." Ps. 80:18 KR-92

JEESUS - JUMALAN LUOTETUIN JA LÄHEISIN, POIKA JA LUOTTOMIES, SIINÄ OIKEALLA.

Ja Hän on myös meidän turvamme, ja auttajamme "aivan vahva"! ❤️

---

* Sanamuoto "oikean kätesi miestä" on psalmissa  80:18,  v. -33 käännöksessä:

"Kätesi suojelkoon sinun oikean kätesi miestä, ihmislasta, jonka kasvatit suureksi itseäsi varten."

Rakasta meidät ehjäksi!

Olen nyt ollut leirillä keittiössä apuna. Omat puutteensa ja pelkonsa huomaa, on sitten kotona tai muualla. Ja kaikilla on tietenkin omat pelkonsa, toiveensa, ja myös ilonaiheensa. Pyysin pienessä rukouksessani yksinäisenä hetkenäni, että meidän kunkin asioita Herra hoitaisi. Hän ne parhaiten tunteekin. Sanassa sanotaan, että "täydellinen rakkaus karkoittaa pelon". Me emme kykene täydellisesti rakastamaan, mutta Hän kykenee - ja tekeekin niin! Rakasta meidät rikkonaiset ehjiksi❤️

Siunausta sinun päivääsi, sinä Jumalalle rakas❤️

Herra ei ole vain "vuorten" Jumala... Hän on myös "laaksojen" Jumala!

"Silloin Jumalan mies tuli Israelin kuninkaan puheille ja sanoi: "Näin sanoo Herra: 'Koska syyrialaiset ovat sanoneet, että Herra on vain vuorten, ei laaksojen jumala, minä annan koko tämän väenpaljouden sinun käsiisi. Silloin tulette tietämään, että minä olen Herra.' "  1. Kun. 20:28 KR-92 

"... "Minun armoni riittää sinulle. Voima tulee täydelliseksi heikkoudessa."...  2. Kor. 12:9 KR-92. Paavalille sanottu sana. Ja sen vuoksi hän saattoikin olla jopa mieltynyt  kaikenlaisiin vaivoihin ja vastuksiin, koska hän oli huomannut Jumalan toimivan heikkouden keskellä.

Rukous: 

Herra, sinä joka olet myös heikkojen, etkä vain vahvojen Jumala. Auta meitä tänäänkin, meitä kaikkia, jotka omien asioidemme kanssa kamppailemme ja kaipaamme sinulta apua. Auta meitä.

Sinä olet heikkojen Jumala ja laaksojen Jumala; avuttomien Jumala. Sinä olet Jumala, joka kuulee omiensa rukouksia, ja tahdot olla läsnä omiesi elämän kaikissa käänteissä; myös mahdottomilta tuntuvissa kysymyksissä. Sinä kykenet auttamaan niissäkin, sillä sinä olet ainoa, elävä Jumala: Hän, joka vastaa rukouksiin.

Kiitos, kun saamme tulla eteesi kaikkine asioinemme. Sinä olet ylistyksen arvoinen. Jää siunaamaan meitä armollasi tänäänkin.

Aamun ajatuksia

Lueskelin aiemmin aamulla kohtia Pietarista ja Paavalistakin. Eilen illalla katsottiin elokuvaa Paavalista; mutta tänä aamuna oli luettaviksikin merkitty mm.: Apt.  15:4-12. Mutta sitten etsin luettavaksi myös luvun 2, jossa oli Pyhästä Hengestä, ym. luvuista jotain; ja se tuntui siinä hetkessä innostavalta.

Mutta sitten kun alkaa päivän arki, niin se on kuin laittaisi nappulasta toisen aseman päälle. Tuli mieleen miettiä, että sitä "kuulee" silloin mielessään vain ne oman elämän ongelmat ja kysymykset. Me kun ollaan vielä tällä hetkellä isännän kanssa kahdestaan, niin on kovin hiljaista, ja se oma arkemme läsnä. 

Mietin sitten myös sitä, että silloin kauan sitten, apostolien aikaan, ihmiset oli varmaan paljon toistensa kanssa, niin ei joutanut koko aikaa omia ongelmia miettimään, vaan huomio kiinnittyi varmaan muihinkin ihmisiin, talouksiin, perheisiin, seurakunnan jäseniin, ym. ihmisiin. Tietysti siinäkin ympäristön huomioimisessa oli sekä hyvät, että huonot puolensa. Paavalikin jossain kirjeessään tuskaili, että on "jokapäiväistä tunkeilua luonani". (2. Kor. 11:28). Ja Jeesuksen opetuslapsetkin ne joskus tuumasi, ettei ehditty syödäkään. (Mark. 6:31, 3:20).

Haluaisin useammin innostua Raamatun teksteistä. Ja niin, ettei se innostus peittyisi arjen alle, vaan säilyisi - päivään innostusta, iloa, lohdutusta ja rohkaisua tuottavana - arjen olosuhteista huolimatta.🙏

Puoliyön punerrusta

Jossain laulussa sanotaan: "...aamulla varhain ja illalla myöhään, luon katseeni Siionin vuoria päin. Siel auttaja mulla on viisain ja parhain, Hän etsivi aina mun menestystäin..."

Aamulla mielessä... Noomi, Ruut - ja Orpa.

Jostakin syystä heti aamulla tuli mieleen Ruutin ja Noomin asia. Halusin sitten lukea koko jutun Raamatusta. Sitäkin mietin, että kun Ruut lähti Noomin mukaan, vaikka hänellä omakin äiti vielä oli, niin Orpalle tuli kuitenkin osaksi jäädä kotimaahansa ja sukunsa pariin. Hänestä ei kerrota mitään sen jälkeen kun hän lähti äitinsä luo Noomin ehdotuksesta. Mutta voi olettaa, että ehkä hän sukunsa ja kansansa parissa sitten oli. 

Mutta - hän oli tutustunut varmasti Noomin Jumalaan, kuten Ruutkin oli. Kukaties olikin Jumalan suunnitelma, että Orpa palasi oman sukunsa ja kansansa pariin... Mistäpä me tiedämme, vaikka hän olisi ollut siellä pienenä valonlähteenä uskoen Taivaan Jumalaan - johon Noomikin uskoi - ja kertonut läheistensä parissa hänestä muillekin....  

Tuli vielä nyt tätä tähän naputellessa mieleen, että jos Orpa meni uusiin naimisiin ja sai vaikka lapsia, niin voisi olla niinkin, että hänestä polveutuvia ihmisiä on jossakin tänäkin päivänä. Se on jännittävä ajatus ainakin. Vaikka jos olisikin siten,  niin jälkipolville tuskin niin kaukainen  tieto olisi säilynyt. Mutta mielenkiintoista miettiä tällaistakin.

Tästäkin pääsee lukemaan Ruutin kirjaa:

https://raamattu.fi/raamattu/KR92/RUT.1

Kuin rukouksena tämä jae

"Paimenna, Herra, sauvallasi kansaasi,

kaitse omaa laumaasi,

joka asuu yksin keskellä metsää,

kaukana hedelmätarhoistaan.

Johda se Basanin ja Gileadin laitumille

niin kuin entisinä aikoina."

Miika 7:14 KR-92

Kaikkia tarvitaan!

"Päinvastoin, juuri ne ruumiinjäsenet, jotka meidän mielestämme ovat muita heikompia, ovat välttämättömiä." 1. Kor. 12:22 KR-92

"Välttämättömia". Se on aika vahvasti sanottu! Ja nyt siis puhutaan siitä, että "Kristus on kuin ihmisruumis, joka on yksi kokonaisuus mutta jossa on monta jäsentä... Te olette Kristuksen ruumis, ja jokainen teistä on tämän ruumiin jäsen." 1. Kor. 12:12,27 KR-92

Luettavissa oli eilen myös jakeita, joissa oli köyhä leski poikansa kanssa, ja profeetta Elia. Jumala järjesti niin, että köyhä leski tarvitsi Elian saapumista, ja Elia köyhän lesken leipomusta - kummatkin hengissä pysyäkseen! 1. Kun. 17:7-16. Ja muutakin ihmeellistä tapahtui; jakeissa 17-24, jotka olivat tämän päivän luettaviksi merkittty.

Heikko ei välttämättä koe itseään tarpeelliseksi, mutta on silti sitä; ollen jopa välttämätön, kuten korinttolaiskirjeen jae sanoo. Vahvatkin tarvitsevat toisia, vaikka näyttäisi ulospäin aivan muulta. Vahva profeetta Elia tarvitsi jopa korppeja ruokkimaan itseään! Se kerrotaan jakeissa: 1 Kun. 17:1-6. Olisihan Jumala voinut järjestää sen aivan toisinkin, mutta näin hänelle näkyi hyväksi järjestää se asia silloin.

"Uskokaa saaneenne" - - - Mitä ihmettä...!

Kirjoittelin vihkoon viikko sitten sunnuntai-aamuna. Sitten oli lähtö reissuun. Palattiin eilen, sunnuntai-iltana, ja tämän aamun luettavat oli jännästi kuin jatko-osaa sille, mitä viikko sitten olin lueskellut ja kirjoittanut:

---

Viikko sitten: "Älkää olko mistään huolissanne, vaan saattakaa aina se, mitä tarvitsette, rukoillen, anoen ja kiittäen Jumalan tietoon." Fil. 4:6 KR-92

"Niinpä minä sanon teille: Mitä ikinä te rukouksessa uskoen pyydätte, uskokaa, että olette sen jo saaneet, ja se on teidän." Mark. 11:24 KR-92

"Sen tähden minä sanon teille: Kaikki, mitä te rukoilette ja anotte, uskokaa saaneenne, niin se on teille tuleva." Mark. 11:24 (-38 käännös)

Kts. myös Luuk. 11:1-13!  "Toinen vastaa sisältä: 'Älä häiritse minua, ovi on lukossa, ja minä olen nukkumassa lasten kanssa. En minä voi nousta antamaan mitään... hän kuitenkin tekee sen..." Luuk. 11:7,8 KR-92

---

Ja nyt tänä aamuna: Mark. 11:20-26  "Jeesus sanoi heille: "Uskokaa Jumalaan." (jae 22 KR-92) Ja niin voisi vuori siirtyä paikaltaan! Tai puu kuivettua hetkessä...

Ja sitten oli vielä:  1. Kun. 17:7-16, 17-24.  Elia Sarpatin lesken luona. Siinäkin uskon ihmeitä, kun lopussa olevat leivät ja öljy eivät vaan ehtyneetkään. Ja lesken kuollut poika heräsi henkiin.

Pietari - "läheisin" Raamatun henkilö, jos ei Jeesusta lasketa

Jotenkin se vain  Pietari on, vaikka Pietari on ihan erilainen luonteeltaan kuin minä. Niin ainakin luulen. Hänestä olen saanut sen käsityksen, että hän tarttui rohkeasti tilanteisiin, jotka hänestä heti toimintaa vaativat. Itse en ole sellainen. Joskus saatan innostua, ja siten yllättää itseni; mutta yleisesti ottaen vain tuumin, ja asiat menevät ohi.

Mutta mikä Pietarissa sitten on se, joka (hänen luonteessaan) tekee hänet minulle läheiseksi? 

"Mene pois minun tyköäni, sillä minä olen syntinen ihminen." Niin, Pietari koki itsensä syntiseksi ihmiseksi, jollaisia me tietysti ollaankin. Mutta siitä huolimatta, (ja kenties juuri siksikin), hänellä oli suuri veto olla Jeesuksen lähellä.

 

"En tunne sitä miestä." Hän oli vähää aiemmin sivaltanut Getsemanen puutarhassa pois korvan yhdeltä ihmiseltä, kun Jeesusta oli tultu pidättämään. Siinä oli se toimeen rohkeasti tarttuva Pietari miekkansa kanssa. Mutta ei mennyt kovin montaa hetkeä, kun ylipapin talon pihassa olikin pelokkaampi Pietari äänessä, kieltäessään (sen Jeesuksen ennustaman kolme kertaa) rakkaan Jeesuksensa!  Siitä tulikin sitten hänelle itselleen suuri suru, että miten hän saattoi niin tehdä....?! Ja nyt Jeesus on kuollut, enkä enää voi sanoa hänelle, että en minä sitä tarkoittanut todella... vaan, että Jeesus on minulle kaikkein rakkain ja tärkein, vaikka olenkin tämmöinen hölösuu, ja raukka - tiukan paikan tullen!

No, sitten oli aikaa kulunut muutamia päiviä. Jeesuspa olikin noussut kuolleista kaikkien suureksi yllätykseksi... jota he eivät osanneet oikeasti odottaa, vaikka Jeesus olikin sen heille edeltä ilmoittanut. Semmoisia uskovia! (Eikä itsekään olla sen kummenpia taatusti.) Mutta nyt oltiin menty Galileaan ja lähdetty kalaan. Eikä mitään oltu saatu. Mutta sitten rannalta huudellut mies antoi vinkin, ja ihme kyllä, nämä kokeneet kalastajat - noudattivat sitä... Tuloksena oli niin valtava kalansaalis, että veneet olivat lähellä upota. Mutta jonkun päässä syttyy ymmärryksen lamppu; yksi tunnistaa rannalta huutelijan. Johannes sanoo, että se on Jeesus. Sekös sai Pietariin liikettä! Ei muuta kuin vaatteet sille mallille, että sopii hypätä veteen ja pyrkiä heti paikalla rantaan. 

Mutta mitähän siellä rannalla oikein tapahtui? Pietari tuli sinne ennen muita. Käveliköhän Pietari sinne nuotion ääreen Jeesuksen luo? Moikattiinko vain? Vai jäikö Pietari sittenkin häpeissään vain odottamaan muiden tuloa, kun ei kehdannut Jeesuksen silmien eteen mennä?  Emme tiedä. Mutta kun toisetkin tulivat rantaan, valtavia kalansaaliita veneen perässä vetäen; huuteli Jeesus heille, että toisivat niitä kaloja siihen nuotiolle. Siinä kohtaa Pietari taas ryhtyi toimeen, ja väkivahvana veti verkot maalle ihan itse. Saikohan hän voimaa ihan siitäkin, kun Jeesus oli paikalla? Mutta sitten nuotiolla, millaistahan olemista se oli? Olen aina ajatellut, että Pietari oli häpeissään - niinkuin varmasti olikin - mutta niin olivat taatusti kyllä toisetkin. Olivathan hekin kaikki jättäneet Jeesuksen siellä Getsemanessa. Mutta Pietari tunsi varmaan suurinta häpeää, sillä hän oli ainut, joka oli kieltänyt Jeesuksen. Tohtiko hän edes oikein katsoa Jeesukseen päin? Vai oliko niin, että hän juuri etsi Jeesuksen katsetta eniten? No, joka tapauksessa, Jeesus varmasti loi katseensa häneen, kun kysyi kolme kertaa häneltä, että "rakastatko minua?"  Ja niihin kysymyksiin Pietari sydämestään vastasi: Kyllä rakastan! Sen jälkeen Jeesus omilla sanoillaan osoitti, ettei hänellä ollut mitään ns. hampaankolossa Pietaria vastaan. Nyt oli Pietarinkin mieli niin keveä!

Mutta tunteet vaihtelevat. Kohta taas hänellä oli ehkä pieni kateudenpoikanen, tuloillaan ainakin, kun Jeesus - Pietarin oman kysymyksen tähden, opetuslapsi Johannekseen nähden - antoi ymmärtää jotain heidän tulevasta kohtalostaan. Luulot ainakin heräsivät heillä kaikilla opetuslapsilla, ettei muka Johannes kuolisi lainkaan. Vaikka ei Jeesus sitä tarkoittanutkaan, vaan viittasi vain siihen, että jos niin olisi, että hän sitä tahtoisi, niin sen ei pitäisi toisiin vaikuttaa mitenkään, mitä jollekin toiselle on osaksi määrätty. Mutta sellaisia me olemme, että monesti tuijotamme itsemme melkein sokeiksi sitä, mitä toiset ovat saaneet/saamassa, ja unohdamme sen, mitä itse olemme saaneet Jeesukselta.

Siunausta sinun päivääsi - Sinä Herrallemme rakas!

Eräässä laulussa muuten sanotaan, että "...rakkaat ovat Jeesukselle, kaikki lapset päällä maan..."❤️

---

(Tämän tekstin olin kirjoittanut jo toukokuussa, mutta oli jäänyt silloin julkaisematta.)

Lohdullinen, rohkaiseva lukuvinkki

Yksin armosta - blogissa; lohdullinen kirjoitus:

https://yksinarmosta.fi/2024/06/22/minka-polun-valitsen/ 

Isän ilo!!!

Me saatamme toisten ihmisten edessä hävetä itseämme monista syistä. Tuhlaajapoikakin teki niin. Hän häpesi isänsä edessä; syystäkin, saatamme sanoa. Mutta isä! (Kuule into ja riemu hänen äänessään) : "Hakekaa joutuin parhaat vaatteet ja pukekaa hänet niihin, pankaa hänelle sormus sormeen ja kengät jalkaan. Tuokaa syöttövasikka ja teurastakaa se. Nyt syödään ja vietetään ilojuhlaa! Minun poikani oli kuollut mutta heräsi eloon, hän oli kadoksissa, mutta nyt hän on löytynyt.' Niin alkoi iloinen juhla." Luuk. 15:22-24 KR-92

Jeesus sanoo: "Minä sanon teille: näin on taivaassakin. Yhdestä syntisestä, joka kääntyy, iloitaan siellä enemmän kuin yhdeksästäkymmenestäyhdeksästä hurskaasta, jotka eivät ole parannuksen tarpeessa." Luuk. 15:7 KR-92