Lueskelin aiemmin aamulla kohtia Pietarista ja Paavalistakin. Eilen illalla katsottiin elokuvaa Paavalista; mutta tänä aamuna oli luettaviksikin merkitty mm.: Apt. 15:4-12. Mutta sitten etsin luettavaksi myös luvun 2, jossa oli Pyhästä Hengestä, ym. luvuista jotain; ja se tuntui siinä hetkessä innostavalta.
Mutta sitten kun alkaa päivän arki, niin se on kuin laittaisi nappulasta toisen aseman päälle. Tuli mieleen miettiä, että sitä "kuulee" silloin mielessään vain ne oman elämän ongelmat ja kysymykset. Me kun ollaan vielä tällä hetkellä isännän kanssa kahdestaan, niin on kovin hiljaista, ja se oma arkemme läsnä.
Mietin sitten myös sitä, että silloin kauan sitten, apostolien aikaan, ihmiset oli varmaan paljon toistensa kanssa, niin ei joutanut koko aikaa omia ongelmia miettimään, vaan huomio kiinnittyi varmaan muihinkin ihmisiin, talouksiin, perheisiin, seurakunnan jäseniin, ym. ihmisiin. Tietysti siinäkin ympäristön huomioimisessa oli sekä hyvät, että huonot puolensa. Paavalikin jossain kirjeessään tuskaili, että on "jokapäiväistä tunkeilua luonani". (2. Kor. 11:28). Ja Jeesuksen opetuslapsetkin ne joskus tuumasi, ettei ehditty syödäkään. (Mark. 6:31, 3:20).
Haluaisin useammin innostua Raamatun teksteistä. Ja niin, ettei se innostus peittyisi arjen alle, vaan säilyisi - päivään innostusta, iloa, lohdutusta ja rohkaisua tuottavana - arjen olosuhteista huolimatta.🙏
 |
| Puoliyön punerrusta |
Jossain laulussa sanotaan: "...aamulla varhain ja illalla myöhään, luon katseeni Siionin vuoria päin. Siel auttaja mulla on viisain ja parhain, Hän etsivi aina mun menestystäin..."
Liikaa tulee täälläkin monesti kuunneltua sitä omien ajatusten radiokanavaa. Aina kun on kiirettä tai sosiaalista elämää, silloin ei ehdi liikaa ajatella. Kunpa arjessakin säilyisi se innostus ja Jumalan antama rohkaisu 🙏
VastaaPoistaSitä minäkin tosiaan toivon, että ne taivaallisen radiokanavan lähetykset ois enempi äänessä...🙏 Jäis omat hölinät vähemmälle.
Poista