Eilen tuli mieleen ajatuksia varsinkin lunastuksesta. Kirjoitin muistiin jotain, joita luulin joksikin jakeen osiksi, mutta ihan tuossa muodossa en löytänyt, kuin nuo tuohon muistiin pistin.
Mutta pohditaan silti. Jos joku aikoo jotain hienoa hankkia, tai on jo saanutkin omistukseensa sellaista, hän varmaankin käyttää sanoja: ostin, hankin... Ja ehkä ylpeydellä, tai ainakin iloisena kenties puhuu hankinnastaan.
Mutta lunastus? Romuautoja lunastetaan. Vakuutusyhtiö tekee sitä. Tai joku ihminen voi lunastaa itselleen jotain - ei niin arvokasta rahallisesti - mutta rakkaudesta. Olkoonpa vaikkapa joku suvulle kuulunut tai muuten mieluinen maa-alue, jolla on joku rötisköksi jo mennyt rakennuskin vaikkapa. Ja jos lunastajalla on tarpeeksi varallisuutta, hän voi jopa rötiskön uudistaa - ihan vain rakkaudesta siihen. Vaikka se muiden mielestä olisi ihan hullua, satsata siihen mitään.
Mutta tätä teki, ja yhä tekee, Jeesus meille! Meitä rötisköitä rakastaa, lunastaa, uudistaa... Ostaa "huutokaupoista" ja ties mistä etsii kadonneeksi joutuneita rakkaitaan❤️ Kunnolla ei ole mitään väliä lunastustilanteessa!
"Mikä maailmassa on vähäpätöistä ja halveksittua, mikä ei ole yhtään mitään, sen Jumala valitsi tehdäkseen tyhjäksi sen, mikä on jotakin. Näin ei yksikään ihminen voi ylpeillä Jumalan edessä." 1. Kor. 1:28-29 KR-92

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti