"Ken pelkää, hän on unohtanut, että Jumala on hänen kanssansa, ja että Jumala hallitsee kaikkea ja ettei hiuskarvakaan voi pudota hänen päästänsä taivaallisen Isän tietämättä... Saattaa jopa näyttää siltä, kuin ei Jumalaa olisi olemassakaan... ja hän hallitsee kuitenkin...
Usko, joka käsittää ja pitää kiinni
aina läsnäolevasta
kaikkivallasta ja rakkaudesta,
on pelkäämätön ja luja, täynnä kiitosta ja ylistystä,
iloiten Jumalan kaikkiviisaan rakkauden hallituksesta..."
Teksti tänä aamuna luettua, kirjasta Aarrearkkunen/Johannes Gossner
---
https://toisestatodellisuudesta.blogspot.com/2018/08/pida-huolta-take-care-please.html
Siunattua sunnuntaita sinulle!
Siunattua sunnuntaita sullekin sinne!!
VastaaPoistaJumalan kosketuksen jälkeen ei mun ole tarttennu pelätä mitään, pelkääminen kannattaa lopettaa. Olo on ihana kun ei tarvitse pelätä. :)
Se on totta, että olo on silloin tosiaan ihana, kun ei tarvi pelätä! Onneksi mulla niitäkin hetkiä on, vaikka usein on monenlaiset pelot läsnä. Ajattelin tuosta lainaamastani kirjan tekstistä, että juuri siitä siinä on kyse, ettei oikein todella osaa ottaa sitä niin, että Hän itse olisi kanssamme joka hetki, vaikka Hän kuitenkin on. Se unohtuu, on kuin jonkun pilvien tai sumun peitossa.
PoistaEi sille pelolle vaan aina voi mitään, vaikka tietääkin, että Jumala on aina meidänn kanssamme.
VastaaPoistaTuo on kyllä totta, itsekin pelkäsin ennen Hänen kosketusta paljoa kaikenlaista, todella paljon ja ymmärrän sen, että pelosta on todella vaikeaa päästä eroon. Mulle sanottiin silloin, että mitään ei tarvitse pelätä. Oli huojentavaa kun pääsi yhdestä pelosta kerrallaan eroon, se oli Jumalainen lahja mulle, pelot veivät musta paljon virtaa, siksi kiitos sulle tästä tekstistä. :)
PoistaEi siitä pelosta tosiaan helpolla pääse irti. Se on joskus kuin liima, johon tarttuu kaikenlaista, ihan pientäkin.
PoistaSe on kyllä oikein lahja todellakin, jos ja kun, siitä eroon pääsee, vaikka vain vähitellenkin!
Ehkä niissä peloissa on kyse siitäkin, että sitä haluaisi ikäänkuin itse hallita sitä pientä elämäänsä... Sitten kun tulee ehkä yllättäen jotain, joka sotkee ne omat pasmat; sen oman pakan, nk. järjestyksen, niin rupeaa pelottamaan, että mitä taas tuleman pitää. Sitä on niin kiinni niissä omissa ajatuksissaan.
PoistaTuo oli oikein hienosti sanottu, en voi sanoa että veit sanat suustani, nuo olivat paljon paremmat. :)
Poista