lauantai 21. marraskuuta 2026

Valon vaikutus - Jobin kirjasta yllättäen

Jobin kirjasta yllättäen silmiin osunut jae:

"Aamuruskon syttyessä maa muuttuu 
kuin savi, johon painetaan sinetti: 
kaikki tulee näkyviin kuin uudelleen 
vaatetettuna."🌟

Job 38:1 KR92

---
Uudelleen vaatetettuna... Jumalan valon vaikutuksesta, Jumalan armosta, Jeesuksen työn tähden!✝️☀️👑


tiistai 17. marraskuuta 2026

Kaikessako saamme osoittautua Hänen omikseen!

2. Korinttolaiskirje. 6:4: "vaan kaikessa me osoittaudumme Jumalan palvelijoiksi: suuressa kärsivällisyydestä, vaivoissa, hädissä, ahdistuksissa,"...*  2. Kor. 6:4 v. -38 käännös). 

Me voimme kokea monenlaista meitä kiusaavaa vaivaa ja surunkin aihetta, jossa emme suinkaan koe oloamme hyväksi, saati näe itseämme mitenkään hyvinä; vaan ne vaikeudet voivat  puskea meissä esiin yhtä ja toista sellaista rikkaruohoa, jota emme haluaisi. Mutta saamme olla niissäkin  tilanteissa Jumalan huomassa, hänen hyvyytensä ja syntien anteeksiannon alla. Hän on se suuri puutarhuri! Emne me niistä yksistään selviä, vaikka kuinka yritämme. Puutarhuri siihen apuun tarvitaan.

*Ja Paavalihan vielä itseasiassa jatkoi sitä luetteloaan muissa jakeissa erinäisillä asioilla... Tällä kertaa lukiessani tuon: "kaikessa me osoittaudumme Jumalan palvelijoiksi", luin sen lohdullisuuden silmälasit päässä! Ei niin että täydellistä vaellusta pitäisi itsestä löytyä; ikäänkuin Paavali työtovereineen olisi ollut joku merkillinen ihmeolento. Ei ollut.  Mutta hän uskoi Jumalaan. Ja ahdistustenkin keskellä luotti Jumalan lohdutukseenkin:

"Armo teille ja rauha Jumalalta, meidän Isältämme, ja Herralta Jeesukselta Kristukselta! Kiitetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä, laupeuden Isä ja kaiken lohdutuksen Jumala, joka lohduttaa meitä kaikessa ahdistuksessamme, että me sillä lohdutuksella, jolla Jumala meitä itseämme lohduttaa, voisimme lohduttaa niitä, jotka kaikkinaisessa ahdistuksessa ovat." 2. Kor.1:3-4 (v. -38)


sunnuntai 15. marraskuuta 2026

Kunnioita Jumalaa, pysy Hänessä!

"Varokaa siis, veljet, ettei kukaan teistä
 ole sydämessään paha ja epäuskoinen 
ja näin luovu elävästä Jumalasta.

Rohkaiskaa toinen toistanne joka päivä, 
niin kauan kuin tuo sana "tänä päivänä" 
on voimassa, ettei kukaan teistä lankeaisi 
synnin viettelyksiin ja paatuisi.

Mehän olemme osalliset Kristuksesta, 
kun vain loppuun asti pidämme kiinni 
siitä todellisuudesta, jonka yhteyteen jo 
alussa olemme päässeet.

Kirjoituksissa siis sanotaan: - Jos te tänä
päivänä kuulette hänen äänensä, 
älkää paaduttako sydämiänne
niin kuin silloin, kun 
nousitte kapinaan.

Ketkä tekivät näin: 
kuulivat mutta nousivat kapinaan? 
Kaikki ne, jotka Mooseksen johtamina 
olivat lähteneet pois Egyptistä." 
Hebr. 3:12-16 KR92

"Huomaamme näin, 
että perillepääsyn 
esti epäusko." Hebr. 3:19 KR92

"Varokaamne siis, koska lupaus päästä hänen lepoonsa vielä pysyy varmana, 
ettei vain havaittaisi kenenkään teistä 
jääneen taipaleelle." Hebr. 4:2 (v. -38)



"Jumalan kansalla on siis
 yhä sapattijuhla edessään."
Hebr. 4:9 KR92



perjantai 13. marraskuuta 2026

Kuin lapsi, levon, rohkaisun ja lohdun tarpeessa

"Viheriäisille niityille hän vie minut lepäämään; virvoittavien vetten tykö hän minut johdattaa. Hän virvoittaa minun sieluni..." Ps. 23:2-3 (v. -33)

Saatamme kaivata lapsen tavoin, että joku tulisi ja asettuisi eteemme sen lapsen tasolle; kyykistyisi siihen silmiemme tasolle, puhuisi rauhoittavasti. Pitäisi kädestä kiinni, silittäisi ehkä hiuksia tai selkää. Tai ottaisi jopa turvalliseen syliinsä. Me Jumalan lapsetkin kaipaamme tällaista kohtaamista; tasollemme tulemista, katsomista silmiimme, kuuntelemista, kysymistä, rauhoittavaa puhetta joltakin turvalliselta "aikuiselta". Ja lapsiahan me olemme, mekin ns. aikuiset. Jotkut kokee hyvinkin pärjäävänsä, mutta ei jokainen. Ja julkisivunkin takana voi olla pelokas lapsi. Itse olen hyvinkin tarvitsevainen. Tänä aamuna en olisi kirjoittanut mitään, ilman tuota "viheriäistä niittyä" ja lupausta hänen läsnäolostaan.







torstai 12. marraskuuta 2026

Ihana tämäkin...!

"Minä annan vesien virrata janoavalle, purojen kuivaan maahan. Minä vuodatan henkeni lapsiisi ja siunaukseni vesoillesi,"* Jes. 44:3 KR92

"Teitä tämä lupaus tarkoittaa, teitä ja teidän lapsianne, ja myös kaikkia niitä, jotka ovat etäällä - keitä ikinä Herra, meidän Jumalamme kutsuu." Apt. 2:39 KR92

---

*Jakeen Jes. 44:3 jälkeen jatkona: "ja he versovat kuin kaislikko, kuin pajut purojen varsilla."  Jes. 44:4 KR92


tiistai 10. marraskuuta 2026

Jeesuksen työn tähden - yksin uskosta

"Katsomme siis, että ihminen tulee vanhurskaaksi, kun hän uskoo, ilman lain vaatimia tekoja." Room. 3:28 KR92

"Vai onko Jumala pelkästään juutalaisten Jumala? 
Eikö hän ole myös muiden kansojen Jumala? 
On toki, kun kerran Jumala on yksi ja ainoa. 
Hän tekee ympärileikatut  vanhurskaiksi, 
jos he uskovat, ja ympärileikkaamattomat,  
kun he uskovat. 
Kumoamneko me siis lain vetoamalla uskoon? 
Emme suinkaan, me päinvastoin 
vahvistamme sen mitä laki sanoo."
Room.3:29-31 KR92


Jeesus sanoi: "Älkää luulko, että minä olen tullut lakia ja profeettoja kumoamaan. En minä ole tullut kumoamaan, vaan toteuttamaan." Matt. 5:17 KR92

Vanhempi käännös: "...vaan täyttämään." Matt. 5:17,  v. -38 käännös.

Jeesus sanoi: "Mooses antoi teille lain, vai kuinka? Silti yksikään teistä ei noudata sitä. Miksi haluatte tappaa minut?" Joh. 7:19 KR92

Vanhempi käännös: "... Ja kukaan teistä ei lakia täytä..." Joh. 7:19,  v. -38 käännös.

 
"Meistä ei ollut itseämme auttamaan,
 mutta Kristus kuoli jumalattomien
 puolesta, kun aika koitti." Room. 5:6 KR92

---

(klikkaa isommaksi...:)

 

---
Jumalan ikiaikainen suunnitelma, aikojen alusta meihinkin asti:

perjantai 6. marraskuuta 2026

"Kalleinta kaikessa on, että Jumala armahtaa - on joku sanonut.

Tehdyt virheetkin Hän, Jumala, sovittaa suunitelmaansa. Näin saaamme varmaankin ajatella omastakin elämästämme, myös vaikeuksista. Mutta nämä asiat tulee ilmi varsinkin Raamatun henkilöiden elämässä.

Esimerkiksi Jaakob, Iisakin poika, Aabrahamin pojanpoika. Hän oli toiminut veljeään Eesauta kohtaan vilpillisesti; kun toisen tilannetta hyväksi käyttäen, ja isäänsä Iisakiakin kohtaan vilpillisesti toimien, riisti eli osti jollain keitolla veljeltään Eesaulta esikoisuusaseman*. Ja isää oli petetty - äiti Rebekan avustuksella, ihan ehdotuksella tai vaatimuksella, että Iisak naamioitasiin käsistään karvaiseksi veljensä tapaan, käärimällä karvaiset vuohennahat karvattoman kuopus Jaakobin käsiin. Ja petkutus sokeaa isää kohtaan onnistui, vieläpä äitimamman laittamalla isukin mieliruoalla; johon ainekset - eli oikea riista, oli Eesaun hankintalistalla juuri. Mutta kaksi petollista ehti ensin. Äiti ja poika. Vaan täytyy todeta sekin, että Rebekka tiesi ja uskoi Jumalan lupauksiin, jotka oli annettu: "Ja Herra sanoi hänelle: "Kaksi kansaa on sinun kohdussasi, kaksi heimoa erkanee sinun ruumiistasi, toinen heimo on toista voimakkaampi, vanhempi palvelee nuorempaa." 1. Moos. 25:23 (v. -33 käännös). 

Tuo petossuunnitelma kerrotaan: 1. Moos. 27. Jumala tosin olisi kyllä kyennyt oman suunnitelmansa toteuttamaan ilman petollisten puuhien apua, mutta jokatapauksessa ne nyt myös johtivat siihen, että Jaakob lähti pakoon vihaista veljeään, joka aikoi petoksen tähden tappaa hänet. Hän pakeni isänsä suvun sijoille, ja samalla niinkuin vaimonhakuun myös. Sen matkan takia, joka kesti vuosia, oli hänellä paljon lapsia takaisin kotiseudulleen palatessaan. Heistä oli moneen. Mutta yksi tuli kantamaan suvussaan, jälkeläisissään, sitä lupausta, joka oli aikoinaan annettu Aabrahamille. Nimittäin Juudan suvusta tuli Jeesus! Mutta Joosefinkin vaiheet olivat isossa roolissa: Egyptin kansa pelastui nälkäkuolemalta, samoin Jaakobin perhekunta! 

"Egyptistä minä kutsuin poikani." Hoos. 11:1, Matt. 2:15.  Jeesuskin joutui jo vauvana pakenemaan Egyptiin... Jeesuksesta itsestään tuli meille Lunastaja, kun "pimeys" sai hetkeksi vallan:

"Kun Jeesuksen seuralaiset näkivät, mitä oli tulossa, he sanoivat: "Herra, iskemmekö miekalla?" Yksi heistä iskikin ylipapin palvelijaa niin että tämän oikea korva irtosi. Mutta Jeesus sanoi: "Ei! Antakaa tämän tapahtua." Hän kosketti miehen korvaa ja paransi hänet. 

Sitten hän sanoi ylipapeille, temppelivartioston päälliköille ja kansan vanhimmille: "Te olette lähteneet kuin rosvon kimppuun, miekat ja seipäät käsissä. Minä olen joka päivä ollut teidän keskellänne temppelissä, ettekä te ole kättänne kohottaneet minua vastaan. Mutta nyt on teidän hetkenne, nyt on pimeydellä valta." Luuk. 22:49-53  Ja se oli tosiaan vain "hetkeksi" annnettu!


Korva irti!
Jeesus paransi...

Kuva on osa isompaa kuvaa.**

----

*(Joka esikoisuusasema siis merkitsi paljon enemmän, kuin vain omaisuuden saamista. Suvun päämiehen aseman sillä myös sai.)  

---
**Kuva kokonaan:


torstai 5. marraskuuta 2026

Kuningas tuli luoksemme!

"Ja Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme..." Joh. 1:14

"... "Ja katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti." Matt. 28:20

Jos joku tämän maailman kuningas, jostain kumman syystä haluaisi tulla asumaan tänne - naapuriksemme; olisimme aivan ällikällä hyötyjä, ylpeitä ja innoissamme. Useinhan pelkkä jonkun kuninkaallisen vierailu saa väen liikkeelle, katsomaan häntä.

"..."Siunattu olkoon hän, joka tulee, kuningas Herran nimessä..." Luuk. 19:38

Kuninkaasta voi tulla jopa niin läheinen tuttu, että hän tulee syömään meille, siihen vaatimattomaan, arkiseen pöytäämme.

"Katso, minä seison ovella ja kolkutan; jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, niin minä käyn hänen työnsä sisälle ja aterioitsen hänen kanssaan, ja hän minun kanssani." Ilm. 3:20

Tämä kuningas voi tulla kenen tahansa kotiin👑 Hän rakastaa tavata ihmisiä. Emmekö siis iloitsisi tällaisesta kuninkaasta, joka iloitsee meistä!☀️




Hän esiintyy itse usein hyvin vaatimattomasti. Aasilla on ratsastanut. Syntynyt vaatimattomissa oloissa. Pakolaisuuden osankin tuntee, kun lapsena hänet vietiin Egyptiin. Ja jopa kuolemaan tuomittujen osa on hänelle tuttu.

https://toisestatodellisuudesta.blogspot.com/2025/11/kuningas-tulee-ratsastaen.html?m=1


keskiviikko 4. marraskuuta 2026

Sidotut kädet

Abraham joutui sitomaan oman poikansa kädet kauan sitten. Tapahtumilla oli onnellinen loppu, sillä Jumala vain koetteli Iisakin isää. Jumalalla oli muu uhri jo katsottuna valmiiksi.

Joskus voi kuka tahansa ihminen tuntea omien käsiensä olevan kuin sidotut. On sellainen tuntu ettei voi tehdä mitään. Vaikka nämä tällaiset hetket ovat ihan eri tason asioita kuin Aabrahamin ja Iisakin asia aikoinaan, Jumala kyllä näkee ja tietää tilanteen, ja hetken, jolloin vapautus siitä tilanteesta tulee. 

Jeesuskin tuli vapauttajaksi tänne. Hän vapauttaa meidät syntivelkojemme rasitteesta, jota emme itse koskaan kykenisikään maksamaan pois. Kovasti vain joskus ikäänkuin yritämme, vaikka homma on aikoja sitten toivottomaksi touhuksi tuomittu. Ei meidän maksuja edes huolittaisi - koska on jo sovittu, ja tehtykin se, että Jeesus maksaa. Hän teki sen jo. 

---
Lisätty 5.11. kuva. Ja tekstiä.


Tuli nyt vielä mieleen Paavalikin tässä. Apt. 20:22 KR92: "Nyt on Pyhä Henki sitonut minut ja vie minua Jerusalemiin, enkä tiedä, mitä siellä on osakseni tuleva."

 Ja hänestä kerrotaan myös Apt. 21:10-11 KR92: "Olimme olleet kaupungissa jo useita päiviä, kun sinne saapui Juudeasta Agabos-niminen profeetta. Hän tuli luoksemme , otti Paavalilta vyön, sitoi sillä jalkansa ja kätensä ja julisti: "Näin sanoo Pyhä Henki: tällä tavoin juutalaiset Jerusalemissa sitovat sen miehen, jonka vyö tämä on, ja luovuttavat hänet pakanoiden käsiin." 

Tulee tuosta mieleen Jeesuksenkin kokemukset. Pakanoiden käsiin annettiin hänetkin...


Ja hän astui toiseen niistä...

Jeesus tiesi, mitä teki, kun astui siihen "toiseen" veneeseen. Se oli harkittu teko. Ei Jeesus ollut tietämätön sen veneen omistajasta. Hän tiesi, että sen veneen omistajalle olisi muutakin hommaa tiedossa kuin kalaverkkojen veto.

"Kun kansa tunkeutui hänen ympärilleen kuulemaan Jumalan sanaa ja hän seisoi Gennesaretin järven rannalla,

niin hän näki järven rannassa kaksi venhettä; mutta kalastajat olivat niistä lähteneet ja huuhtoivat verkkojaan.

Ja hän astui toiseen niistä, joka oli Simonin, ja pyysi häntä viemään sen vähän matkaa maasta; ja istui ja opetti kanssa venheestä.

Mutta puhumasta lakattuaan hän sanoi Simonille: "Vie venhe syvälle ja heittäkää verkkonne apajalle."

Niin Simon vastasi ja sanoi hänelle: "Mestari, koko yön me olemme tehneet työtä emmekä ole mitään saaneet; mutta sinun käskystäsi minä heitän verkot".

Ja sen tehtyään he saivat kierretyksi suuren joukon kaloja, ja heidän verkkonsa repeilivät.

Niin he viittasivat toisessa venheessä oleville tovereilleen, että nämä tulisivat auttamaan heitä; ja he tulivat. Ja he täyttivät molemmat venheet, niin että ne olivat uppoamaisillaan.

Kun Simon Pietari sen näki, lankesi hän Jeesuksen polvien eteen ja sanoi: "Mene pois minun tyköäni, Herra, sillä minä olen syntinen ihminen".

Sillä kalansaaliin tähden, jonka he olivat saaneet, oli hämmästys vallannut hänet ja kaikki ne, jotka olivat hänen kanssaan,

ja samoin myös Simonin kalastuskumppanit, Jaakobin ja Johanneksen, Sebedeuksen pojat. Mutta Jeesus sanoi Simonille: "Älä pelkää, tästedes sinä saat saaliiksi ihmisiä." 

Luukkaan evankeliumi 5:1-10  (v. -38 käännös)

---

Luin eilen erästä kirjaa, jossa oli tuo Raamatun teksti ja siihen liitetty vielä kuvakin. Mutta kun luin tekstiä, jae kerrallaan kun se siinä oli, sen sanoma ihastutti minua☀️🛶🛶


tiistai 3. marraskuuta 2026

Mitä siinä mahtoikaan olla takana, kun Paavali vetosi jopa Kristuksen lempeyteen...

"Minä, Paavali, kehotan teitä vedoten Kristuksen lempeyteen ja hyvyyteen, minä, joka kuulemma teidän edessänne olen nöyrä, mutta välimatkan päästä puhun teille rohkeasti.  Pyydän, ettei minun teidän luonanne tarvitsisi turvautua tähän rohkeuteen - ..." 2. Kor. 10:1-2 KR92

Ilmeisesti Paavalilta oli odotettu jotakin "jyrähtämistä" joitakin kohtaan. Mutta hän olikin ollut lempeämpi, kuin jotkut olivat odottaneet. Mutta ehkä Paavali halusi juuri Kristuksen mieltä osoittaa, olemalla lempeän armollinen. 

Mutta sitten; Paavalilta oli kyllä rohkeutta, ja aikomuskin puuttua joidenkin muiden vääriin käsityksiin Paavalin, ym., toimintaperiaatteista ja keinoista: 

"...aikomukseni on näet käydä eräiden kimppuun, jotka katsovat meidän toimivan niin kuin tämän maailman ihmiset. Me elämme tässä maailmassa mutta emme taistele tämän maailman tavoin. 
Taisteluaseemme eivät ole ihmisten aseita, vaan niillä on Jumalan antama voima tuhota linnoituksia. Me kaadamne kumoon järjen päätelmät ja kaiken, mikä nousee ylpeänä vastustamaan Jumalan tuntemista.
Me vangitsemme kaikki ajatukset kuuliaisiksi Kristukselle ja olemme valmiit rankaisemaan kaikesta tottelemattomuudesta, heti kun te itse olette tulleet täysin kuuliaisiksi." 2. Kor. 10:2-6 KR92

(Tuosta lopusta päättelen, että jotkut näkivät kyllä toisten virheet ja puutteet, mutta eivät omiaan... Vaikka olivat vaatimassa Paavalilta jämäkkyyttä lempeyden sijaan.)

Paavalilla oli kyllä rohkeutta, sekä lempeyttä. Niitä hän käytti, kumpaa nyt kulloinkin katsoi viisaammaksi työkaluksi käyttää. Jumalan taisteluaseita. 

Paavalille itselleenkin oli annettu jokin "pistin, saatanan enkeli, rusikoimaan" häntä, ettei hän voisi ylpeillä; kertoo jae 2. Kor. 12:7. Paavali oli rukoillut sen pois ottamista, mutta sai vastaukseksi: "Minun armossani on sinulle kyllin; sillä minun voimani tulee täydelliseksi heikkoudessa"  2. Kor. 12:9




Siunattua päivää sinulle, sinä Jumalalle rakas☀️


sunnuntai 1. marraskuuta 2026

Rakastaako hän minua vielä?

Tämän vanhan jutun, itsellenikin aivan tarpeellisen muistutuksen Jumalan rakkaudesta yhä meihin, luin nyt illalla vanhasta vihostani. Arvelin, että se blogistanikin löytyy - ja niinhän se löytyi. Löytyköön yhä uudelleen meille itsekullekin usko ja luottamus siihen, että olemme Jumalalle rakkaita❤️ 

Lue joko tuosta isommaksi klikkaamalla, tai tuon alla olevasta linkistä se myös löytyy. Linkistä katsottaessa näkee myös kuvan alla olevat jakeet.

Jeesus, maailman valo!

"Minä olen valo ja olen tullut maailmaan siksi, ettei yksikään, joka minuun uskoo, jäisi pimeyteen." Joh. 12:46 KR92

"Hänessä oli elämä, ja elämä oli ihmisten valo." Joh. 1:4 KR92

"Niin Jeesus taas puhui heille sanoen: "Minä olen maailman valkeus; joka minua seuraa, se ei pimeydessä vaella, vaan hänellä on oleva elämän valkeus." Joh. 8:12  (v. -38 käännös)




Eikä hän "maksanut" meille syntiemme mukaan! Hän maksoi meidän koko velkamme - rakkaudesta meihin!


Se valaisee ihmisen päivän - ja elämän, kun tajuaa, että se syntivelka on poistettu meidän harteiltamme. Se annettiin kannettavaksi vahvemmille harteille. Itse Jumalan oma Poika tuli ja otti maksuohjelman hoitaakseen. Sen hän suoritti Golgatalla. Otti kärsiäkseen sen, mikä olisi muuten tullut meidän suoritettavaksemme; eikä meillä olisi ollut ikinä millä maksaa. Mikään oma hyvyys ei syntivelkaamme maksa. Maksuksi riittää ainoastaan Jeesuksen suorittama maksu puolestamme. Ja sen saa jokainen haluava ottaa vastaan lahjana!