"Minä, Paavali, kehotan teitä vedoten Kristuksen lempeyteen ja hyvyyteen, minä, joka kuulemma teidän edessänne olen nöyrä, mutta välimatkan päästä puhun teille rohkeasti. Pyydän, ettei minun teidän luonanne tarvitsisi turvautua tähän rohkeuteen - ..." 2. Kor. 10:1-2 KR92
Ilmeisesti Paavalilta oli odotettu jotakin "jyrähtämistä" joitakin kohtaan. Mutta hän olikin ollut lempeämpi, kuin jotkut olivat odottaneet. Mutta ehkä Paavali halusi juuri Kristuksen mieltä osoittaa, olemalla lempeän armollinen.
Mutta sitten; Paavalilta oli kyllä rohkeutta, ja aikomuskin puuttua joidenkin muiden vääriin käsityksiin Paavalin, ym., toimintaperiaatteista ja keinoista:
"...aikomukseni on näet käydä eräiden kimppuun, jotka katsovat meidän toimivan niin kuin tämän maailman ihmiset. Me elämme tässä maailmassa mutta emme taistele tämän maailman tavoin.
Taisteluaseemme eivät ole ihmisten aseita, vaan niillä on Jumalan antama voima tuhota linnoituksia. Me kaadamne kumoon järjen päätelmät ja kaiken, mikä nousee ylpeänä vastustamaan Jumalan tuntemista.
Me vangitsemme kaikki ajatukset kuuliaisiksi Kristukselle ja olemme valmiit rankaisemaan kaikesta tottelemattomuudesta, heti kun te itse olette tulleet täysin kuuliaisiksi." 2. Kor. 10:2-6 KR92
(Tuosta lopusta päättelen, että jotkut näkivät kyllä toisten virheet ja puutteet, mutta eivät omiaan... Vaikka olivat vaatimassa Paavalilta jämäkkyyttä lempeyden sijaan.)
Paavalilla oli kyllä rohkeutta, sekä lempeyttä. Niitä hän käytti, kumpaa nyt kulloinkin katsoi viisaammaksi työkaluksi käyttää. Jumalan taisteluaseita.
Paavalille itselleenkin oli annettu jokin "pistin, saatanan enkeli, rusikoimaan" häntä, ettei hän voisi ylpeillä; kertoo jae 2. Kor. 12:7. Paavali oli rukoillut sen pois ottamista, mutta sai vastaukseksi: "Minun armossani on sinulle kyllin; sillä minun voimani tulee täydelliseksi heikkoudessa" 2. Kor. 12:9
Siunattua päivää sinulle, sinä Jumalalle rakas☀️
