Kun kuolema eikä elämä ei voi meitä erottaa Kristuksen rakkaudesta

"Sillä minä olen varma siitä, ettei kuolema eikä elämä... eikä mikään muu luotu voi meitä erottaa Jumalan rakkaudesta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme." Room. 8:38-39 (Koko luku on rohkaiseva!)

Meissä voi olla monia, jotka pelkäämme niin elämää, ja varsinkin kuolemaa. Vaikka sanomme kristittyinä, Jeesuksen omina, ettei kuolemaa tarvitse pelätä, voi se pelko silti vaivata meitä. Usein tosin saatamme ajatella kuolemaa jonain kaukaisena asiana, silloin se ei ehkä niin  vaivaa. Mutta jos asia syystä tai toisesta tuntuu olevan jotenkin lähempänä, saatamme ruveta miettimään, olemmeko sittenkään valmiita. Minua puhutteli jokin aamu sitten tuo, ettei mikään voi meitä erottaa Jumalan rakkaudesta, ei edes kuolema. Meille on voinut tulla sellaisia ajatuksia, että vaikka olemme täällä ajassa tahtoneet Herran kanssa kulkea; jos kuitenkin meidät havaitaan hylättäviksi itsemme tähden. Emmehän ole osannet, jaksaneet, pystyneet, halunneet, ym., olemaan kaikessa oikein. Ja pelkäämme sen vuoksi, että kuolema voisikin erottaa meidät Jumalasta.  Mutta miten se voisi, jos kerran olemme (Gal. 3:27) Kristuksen päällemme pukeneet?  Sekö Jeesuksen antama vanhurskauden puku ei riittäisikään? Eri asia on, jos vaate vallan puuttuu.

Luin tänä aamuna Jeesuksen vertausta Kuninkaan Pojan häistä. Ensiksi kutsutut eivät kutsusta olleet kiinnostuneita. Ei sittenkään, vaikka toisenkin kerran pyydettiin tulemaan valmiisiin pitoihin. Mutta sitten Kuningas käski mennä tien risteyksiin ja  kutsua kaikkia keitä vain tavattaisiin. Sinne kutsuttiin, oli kutsuttu sitten hyvä, tai paha. Ja häähuone tuli täyteen. Mutta sitten oli merkillinen kohtaus. Kuningas tuli katsomaan häävieraita; yhdellä ei ollut hääpukua yllä ja hänet toimitettiin sieltä ulos. Se tuntuu hurjalta. Ensin kutsutaan ja sitten heitetäänkin ulos, vaikka on kutsusta tullut. Mitä se semmoinen on... Miten teitten varsilta kootut muukalaiset olisivat yht'äkkiä häävaatteet päällensä jostakin tempaisseet? En ole mikään Raamatunselittäjä, mutta olisiko tuossa niin, että kaikille häihin tulleille oli Kuninkaan puolelta annettu juhlavaate. Eihän Kuninkaan Pojan häissä ryysyissä voinut olla, sehän olisi pilannut juhlan. Mutta kun Kuningas antoi sen puvun, niin juhlat voivat alkaa, kaikkihan oli ollut valmiina jo jonkin aikaa. Mutta se Kuninkaan antama puku piti kyllä olla yllä... (Matt. 22:1-14)

"Niin ei nyt siis ole mitään kadotustuomiota niille, jotka Kristuksessa Jeesuksessa ovat. Sillä elämän hengen laki Kristuksessa Jeesuksessa on vapauttanut sinut synnin ja kuoleman laista." Room. 8:1-2

Huomioni kiinnittyi myös tuohon kohtaan, jossa palvelijat lähetettiin sinne teitten risteyksiin kutsumaan väkeä... Mitenkähän mahtoivat sitä tehdä? Innostuneena siitä, että saadaan kutsuja jaella ja innokkaana saamaan paljon väkeä häihin? Vai "etenkehtasesti", että "kuin mää ny tämmöistä teen..." Tässä oli miettimistä itsellekin...

Näihin mietteisiin, hyvää lauantaita ja koko viikonloppua sinulle:)