"Tämän sanottuaan hän otti leivän ja kiitti Jumalaa kaikkien nähden, mursi ja rupesi syömään. Silloin kaikki tulivat rohkealle mielelle ja ottivat hekin ruokaa." Apt. 27:35-36
Siinä oltiin totisesti rohkaisun tarpeessa. Eräs sillä matkalla ollut kirjoitti: "Mutta kun ei aurinkoa eikä tähtiä näkynyt moneen päivään ja kova myrsky painoi, katosi meiltä viimein kaikki pelastumisen toivo."
Oltiin oltu jo kauan syömättäkin. En osaa sanoa selittää, minkätähden, sillä ruokaa heillä yhä näytti olevan. Oliko matkan rasitus niin kova, ettei heillä ollut ruokahaluakaan enää, kukaties niin?
Mutta sitten nousi yksi mies puhumaan toisille rohkaisun sanoja: "Mutta nyt minä kehoitan teitä olemaan rohkealla mielellä, sillä yksikään teistä ei huku, ainoastaan laiva hukkuu. Sillä tänä yönä seisoi minun tykönäni sen Jumalan enkeli, jonka oma minä olen ja jota minä myös palvelen, ja sanoi: 'Älä pelkää, Paavali, keisarin eteen sinun pitää menemän; ja katso, Jumala on lahjoittanut sinulle kaikki, jotka sinun kanssasi purjehtivat'. Olkaa sentähden rohkealla mielellä, miehet; silllä minulla on se usko Jumalaan, että niin käy, kuin minulle on puhuttu."
Mitä liikkui miesten mielessä tämän kuultuansa? Laskeutuiko syvä hiljaisuus laivaan myrskyn keskellä, kun kaikki miettivät juuri kuulemaansa, ja sitä, mitä se heille merkitsisi?
Mutta myrsky jatkui vielä...
Mutta eräänä aamuna, "Vähää ennen päivän tuloa Paavali kehoitti kaikkia nauttimaan ruokaa, sanoen: "Tänään olette jo neljättätoista päivää odottaneet ja olleet syömättä etttekä ole mitään ravintoa ottaneet.
Sentähden minä kehoitan teitä nauttimaan ruokaa, sillä se on tarpeen meidän pelastuaksemme; sillä ei yhdeltäkään teistä ole hiuskarvaakaan päästä katoava."
Tämän sanottuaan hän otti leivän ja kiitti Jumalaa kaikkien nähden, mursi ja rupesi syömään. Silloin kaikki tulivat rohkealle mielelle ja ottivat hekin ruokaa."
Ja heitä oli laivassa 276 henkeä. Kaikki pelastuivat, vaikka laiva hajosi, eivätkä kaikki osanneet uida maihin, vaan pelastuivat saarelle mikä milläkin laudankappaleella.
---
Apostolien teot luku 27
Uusi vuosi kuin avoin ulappa. Välillä tyyntä, välillä myrskyä, mutta joka tapauksessa Jumalan silmänpidon alla.
VastaaPoistaSiunattua alkanutta vuotta Sinulle, Metsäntyttö! <3
Kiitos Piipe, sinulle sitä myös:) Noin se tosiaan on, että myrskyt ja tyvenet vaihtelee, mutta ruorissa on aina sama Kapteeni:)
PoistaTuosta syömättömyydestä tulee mieleen, että ainakin laivalla kuuluu tulevan merisairaaksi, ja varmasti ainakin myrskyssä. Jospa se johtui siitä? Tuo Apostolien tekojen luku on tosi rohkaiseva, sitä rohkaisua usein tarvitsee, että kyllä myrskyistä selvitään ja Jumala vie perille sinne mihin aikoo meidät viedäkin.
VastaaPoistaNiin tosiaan, voi hyvinkin olla juuri siitä kyse. Onneksi meillä on Raamattu, että voimme lukea sieltä kaikenlaista rohkaisua. Joskus on miettinyt, että miten entisajan ihmiset uskoaan elivät, kun eivät osanneet lukea, tai ei ollut mitä lukea... Varmaankin piti tiiviimmin kuunnella sitten niitä, jotka sitä Sanaa tavalla tai toisella jakoi.
Poista