Tänään oli aamun luettavissa kohta: Room. 6:18-23, jonka v. -92 käännöksestä luin. Jotenkin minulle tuli siitä nyt uusi näkökulma. Siinähän oli sadonkorjuuta. Kenen pellolla ollaan, sen satoa korjataan; sitä, jota se isäntä on pelloille tai hedelmätarhoihin on kasvamaan laittanut. Muutahan sieltä ei voikaan tulla.
"Kun olitte synnin orjia, ette voineet palvella vanhurskautta. Minkä sadon te siitä korjasitte? Kaikkea sellaista mitä nyt häpeätte, sillä sen loppuna on kuolema.
Mutta nyt kun olette päässeet vapaiksi synnistä ja tulleet Jumalan palvelijoiksi, te korjaatte satona pyhityksen ja saatte lopulta iankaikkisen elämän." Room. 6:20-22 KR-92
Ja jae 23 sanoo sitä lopuksi saatavaa iankaikkista elämää lahjaksi. Armolahjaksi. Sellaisen isäntä vielä lopuksi antaa, huolimatta pellolla ahertavan työn tuottavuudesta. Synnin pellon isäntä maksaa palkkaa omalla tavallaan. Mutta Jumalan peltojen työväki saa palkan toisin. Siinä viimeiseksi tulleet saavat yhtä suuren palkan, koska kukaan ei saa ansionsa mukaan, vaan armosta annetaan kullekin enemmän kuin olisi omine töineen ansaittu!
Halleluja! Puhkeaa jo sieluni kiittämään tästä lahjasta! Hyvä on Herraa kiittää hänen armostaan!
"Synnin palkka kuolema, mutta Jumalan armolahja on iankaikkinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamne." Room. 6:23 KR-92
Minusta tämä oli riemastuttava löytö, että Jumalan pelloilta ei voi muuta satoa korjatakaan. Joka tietysti pitäisi ollakin ihan selvä asia, mutta aina uudestaan kuitenkin otetaan esiin, löydetään, vanhoja totuuksia. Eipä siis tosiaan kannata muille pelloille tai hedelmätarhoihin haikailla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti