Jonain päivänä Hän saattaa viedä meidät katsomaan seuraavaa matkaosuutta. Meidän silmiemme eteen saattaa aueta maisema, jonka näkeminen saa meidät voimaan pahoin... Alapuolellamme aukeaa silmänkantamattomiin harmaata, terävää louhikkoa, jossa ei näy mitään vihreää. Katsomme sitä epäuskoisena; tahtooko Hän todella meidän kulkevan tuosta?
Sinne Hän kuitenkin kutsuu meitä. Hän on jo siellä ja ojentaa kättään ottaakseen vastaan ensimäisen askeleemme. Ja askel kerrallaan... matka edistyy... Hän etsii tien terävän louhikon läpi.
Jeesuksen kanssa on hyvä kulkea kaikkina päivinä ja erityisesti raskaimmissa "louhikoissa". Meitä ei jätetä yksin!
VastaaPoistaNäin on. Semmoisina aikoina varsinkin katse hakeutuu kyllä Häneen ja sitä pyytää, että Hän läsnä olisi. Ja onhan Hän luvannutkin ollakin, vaikka me emme sitä aina tunnekaan.
Poista