Jos joutuisi pimeään metsään yöksi - ei yksin, vaan Isän kanssa - missä tuntuisi turvallisimmalta? Luulen, että siinä Isän sylissä. Hänen lämmössään, tuntiessa Isän sydämen sykkeen ja hänen vahvat käsivartensa ympärillä.
"Sinun turvasi on ikiaikojen Jumala, sinua kannattavat iankaikkiset käsivarret..." 5 Moos. 33:27
Näin on, vaikka minulla ei maallisen isän läsnäoloa juurikaan ollut lapsuudessani, paitsi isäpuolen jonkun verran, niin Jumalan läsnäolo on sen korvannut nyt aikuis-iässä, Hänen läsnäolonsa voi tuntea :)
VastaaPoistaMinulla kyllä oli isä läsnä, ja rakastava vieläpä, mutta hän oli usein humalassa ja se toi turvattomia päiviä. Saattaa olla, että se on vaikuttanut myöhempäänkin ajatteluuni asioista - tai sitten olisin muutenkin tämmöinen.
PoistaEipä turvallisempaa paikkaa voi ihimislapsella olla kuin Taivaallisen Isän käsivarret.
VastaaPoistaKuten tuossa Sesselle kirjoitinkin syistä kuinka omassa ajattelussani on jotain sellaista, että koen usein oloni turvattomaksi. Onneksi Jumala on kumminkin sellainen kuin Sana sanoo, eikä sellainen kuin miksi me ihmiset monesti saatamme Hänet ajatella.
PoistaErittäin puhutteleva Raamatun kohta. Herättää paljon ajatuksia.
VastaaPoistaKun aina itsekin tuon muistaisi, että hyvissä käsissä ollaan! Mutta itsellenihän näitä samalla kirjoitan kun toisillekin.
Poista