Jospa tämä tietoisuus saisi oikein upota syvälle sydämeemme, että Isä on aina sama, aina paikalla, aina rakastava, niin voisimme ehkä päästää vähän irti otettamme kaikesta omasta selviytymistaistelustamme!
Ja onhan meillä se Taivaallinen Isovelikin... Hänhän muistutti, että "...mitä..murehditte...?" (Matt. 6:28 ja Luuk. 12:26, Klikkaa tästä näkyviin mainitut kohdat.)
I-SÄ HUO-LEH-TII SII-TÄ.
---
Itselläni on joku puute turvallisuudentunteesta. Kenties lapsuudesta jäänyt. Enkä varmasti ole osannut itsekään olla sellainen vanhempi lapsilleni, etteivätkö he voisi aikuisena huomata, mitä olisin voinut tehdä toisin. Mutta, olimmepa me, tai olivatpa vanhempamme millaisia tahansa, Taivaallinen Isä on erilainen. Hänellä ei ole meidän puutteitamme. Valitettavasti me vain katsomme Häntäkin samojen sumeiden lasien läpi, jollaisten läpi katsomme itseämme tai omia vanhempiamme.
Mulla on ollut myös elämässäni paljon tulevaisuuden pelkoa ja enkä siitä ole kokonaan päässyt irti...vaikka tiedn, että Jumala tietää kaiken ja hänen sallimattaan ei mitään tapahdu...
VastaaPoistaSen turvattomuudentunteen takia sitä minäkin aina etsin ja toistelen Raamatunkohtia jotka vakuuttavat huolenpitoa ja rakkautta. Toivoisi, että osaisi olla itse luottavaisemmalla mielellä, niin moni asia näyttäisi ehkä vähemmän pelottavalta... Pelko tekee asiasta aina pahemman näköisen.
PoistaMinullakin on ollut paljon turvattomuudentunnetta elämässä, mutta on olo nykyään jo turvallisempi kuin nuorempana. On ihanaa, että meillä on Isä, joka oikeasti huolehtii. Tuo kuvan maisema sumuineen on tosi kaunis.
VastaaPoistaMinusta tuntuu, että minulla on kenties vielä ikä lisännyt sitä tunnetta. Tämän turvattomuudentunteen kanssakin voi varmaan ajatella niin, että eletään uskossa eikä tunteissa... Tuosta kuvasta ajattelin, että se jotenkin sopi tähän aiheeseen, koska meilläkin nuo näkymät on monasti aika "sumuiset". Aurinkoista torstaita sinne:)
Poista