Niin vaimo meni ja sanoi miehelleen näin: 'Jumalan mies tuli minun luokseni; hän oli näöltään niinkuin Jumalan enkeli, hyvin peljättävä. En kysynyt häneltä, mistä hän oli, eikä hän ilmaissut minulle nimeänsä. Ja hän sanoi minulle: 'Katso, sinä tulet raskaaksi ja synnytät pojan; älä siis juo viiniä ja väkijuomaa äläkä syö mitään saastaista, sillä poika on oleva Jumalan nasiiri äitinsä kohdusta aina kuolinpäiväänsä asti'.
Ja Maanoah sanoi Herran enkelille: 'Salli meidän pidättää sinua valmistaaksemme sinulle vohlan.' Mutta Herran enkeli vastasi Maanoahille: 'Vaikka sinä pidättäisitkin minut, en minä kuitenkaan söisi sinun ruokaasi; mutta jos tahdot valmistaa polttouhrin, niin uhraa se Herralle.' Sillä Maanoah ei tiennyt häntä Herran enkeliksi.
Niin Maanoah sanoi Herran enkelille: 'Mikä on sinun nimesi, kunnioittaaksemme sinua, kun sinun sanasi käy toteen?' Herran enkeli vastasi hänelle: 'Minkätähden kysyt minun nimeäni? Se on ihmeellinen.'
Niin Maanoah otti vohlan ja ruokauhrin ja uhrasi sen kalliolla Herralle. Ja Herra teki ihmeen Maanoahin ja hänen vaimonsa nähden: liekin kohotessa alttarilta taivasta kohti kohosi Herran enkeli alttarin liekissä ylös Maanoahin ja hänen vaimonsa nähden, ja he heittäytyivät kasvoilleen maahan; eikä Herran enkeli enää ilmestynyt Maanoahille ja hänen vaimollensa. Nyt Maanoah tiesi hänen Herran enkeliksi. Niin Maanoah sanoi vaimolleen: 'Me olemme kuoleman omat, sillä olemme nähneet Jumalan.' Mutta hänen vaimonsa vastasi hänelle: 'Jos Herra tahtoisi surmata meidät, ei hän olisi ottanut meiltä vastaan polttouhria ja ruokauhria eikä antanut meidän nähdä tätä kaikkea eikä antanut meidän juuri nyt tätä kuulla.'
Ja vaimo synnytti pojan ja antoi hänelle nimen Simson: ja poika kasvoi, ja Herra siunasi häntä. Ja Herran henki alkoi hänessä vaikuttaa Daanin leirissä, Soran ja Estaolin välillä." Tuom. 13
---
Olin joskus aiemmin kirjoittanut tämän luvun raamatusta tänne blogiin luonnokseksi. Nythän tämä on sopiva, kun on Mikkelinpäivä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti