Valoisat kunnaat

Luin Wislöffin rukouskirjaa. Siinä Wislöff ihmettelee, kuinka Jumala sietää meitä, vaikka kaikki on niin vajavaista. Eikö Jumala työlästy meihin? Vastaus hänelle löytyy  jakeesta:

"Iankaikkisella rakkaudella minä olen sinua rakastanut, sentähden minä olen vetänyt sinua puoleeni armosta." Jes. 31:3. 

Sitten Wislöff miettii, että iankaikkisuus ja iankaikkinen rakkaus ovat jotain äärettömän suurta, joka ei milloinkaan lopu. Ja samanlainen on Jumalan rakkaus, joka sulkee piiriinsä vajavaisen ihmislapsen. Huolimatta puutoksistamme kohdistuu meihin rajaton rakkaus ja sille avautuminen tuo turvallisuutta ja iloa. Saa olla onnellinen.

---

Hänen tekstiään lukiessani näin ikäänkuin mielikuvana "valoisat kunnaat".  Sellaiset maisemat, joita mielikseen katselee ja joissa mielikseen olisi. Näille Jumalan kunnaille on vapaa pääsy, aivan jokaiselle. Kulku tapahtuu vain yhdestä ovesta, portista, ja se on Jeesus Kristus; Hän, joka sanoi:

 "Minä olen tie, totuus ja elämä; ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani." Joh. 14:6.  Sama Jeesus, Jumalan Poika, sanoi myös: "...minä olen lammasten ovi... jos joku minun kauttani menee sisälle, hän pelastuu, ja hän on käyvä sisälle ja käyvä ulos ja löytävä laitumen." Joh. 10:7,9. 

Hänen kauttaan on tie avoinna. Ja valoisat kunnaat omanamme.

  Meillä ei ole täällä mitään - ja kuitenkin on kaikki... 

Kuin perintö, joka meille täysi-ikäisenä  annetaan, 

mutta jo nyt siitä maistiaisia saamme. 
Lapsen oikeudella...