Paavali oli vangittu ja oli jo viikkoja ollut laivassa matkalla Roomaan. Matka oli osoittautunut vaikeaksi, sillä myrsky oli yllättänyt. Nyt oltiin tilanteessa, että heiltä oli jo kadonnut kaikki pelastumisen toivo. Mutta sitten, keskellä tätä kauheutta, ryhtyy Paavali puhumaan ja kehottelee kauan syömättä olleita miehiä syömään ja puhuu heille muutenkin rohkeita. Hän sanoo vielä, ettei kukaan heistä huku, vaikka laivalle tuleeekin käymään huonosti. Paavalin puhe rohkaisi kummasti nääntyneitä miehiä. He ryhtyivät syömään ja rohkaistuivat muutenkin. Mistä Paavalilla sitten oli se rohkeus, olihan hän samassa tukalassa tilanteessa? Selitys löytyy tästä (Apt. 27:23-24): "Sillä tänä yönä seisoi minun edessäni sen Jumalan enkeli, jonka oma minä olen ja jota minä myös palvelen, ja sanoi: 'Älä pelkää Paavali, keisarin eteen sinun pitää menemän; ja katso, Jumala on lahjoittanut sinulle kaikki, jotka sinun kanssasi purjehtivat." Ja sen vuoksi Paavali uskalsi olla rohkea. Ja hän jatkoi puhettaan näin sanoen (Apt:27:25):
Ja niin myös kävi. Koska Jumala oli niin päättänyt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti