Kaivoi syvään

"Jokainen, joka tulee minun tyköni ja kuulee minun sanani ja tekee niiden mukaan - 

minä osoitan teille, kenen kaltainen hän on. Hän on miehen kaltainen,

 joka huonetta rakentaessaan kaivoi syvään

 ja laski perustuksen kalliolle..."

Luuk. 6:47-48

Syvälle kaivaminen on raskasta. Se vaatii sitkeyttä. Ei sovi antaa periksi, vaikka kaivaessa tulisi esiin vastuksia; kiviä, juuria, tms. 

Perustus on kuitenkin se kaikkein tärkein. "Sillä muuta perustusta ei kukaan voi panna, kuin mikä pantu on, ja se on Jeesus Kristus." 1 Kor 3:11 

Talo voi palaa perustuksiin asti, mutta se "kivijalka" jää.

"Mutta jos joku rakentaa tälle perustukselle, rakensipa kullasta, hopeasta, jalokivistä,

puusta, heinistä tai oljista, niin kunkin teko on tuleva näkyviin;

sillä sen on saattava ilmi se päivä, joka tulessa ilmestyy,

ja tuli on koetteleva, minkälainen kunkin teko on.

Jos jonkun tekemä rakennus kestää,

on hän saava palkan;

mutta jos jonkun tekemä palaa,

joutuu hän vahinkoon;

mutta hän itse on pelastuva, 

kuitenkin ikäänkuin tulen läpi."

1 Kor. 3:12-15 

Miten lohdullista!  

Kuinkas luet?

Se on kummallista, kuinka joskus joku tuttu teksti, jo moneen kertaan luettu, antaa kumminkin jotain uutta näkökulmaa ja pohdittavaa.  Olin yhtenä aamuna lukenut ja miettinyt Roomalaiskirjeen lukua 5. Luin sen ihan siitä minun "perusraamatustani" eli -33/-38 käännös. Itse kirja oli kuitenkin eri, eli sellainen, jossa teksti on harvemmasti. Tarkoitan ikäänkuin joka jae erikseen, eikä yhtenä pötkönä, kuten vanhemmassa raamatussani, jota enemmän käytän (vanhojen alleviivausteni tähden, löydän joitain paikkoja paremmin siis). Nyt kun jäin tavallista enemmän miettimään lukemaani, yksittäisiä jakeita, että mitä siinä nyt olikaan, tulipa sitten mieleeni nämäkin lausahdukset:  "Kuinkas luet?" "Ymmärrätkö myös mitä luet?"

Miten lienen ymmärtänyt, mutta laitoin jotain paperille kumminkin. Tässä jotain niistä.

"uskosta vanhurskaiksi tulleet, 

niin meillä on rauha

Jumalan kanssa Jeesuksen kautta."

lyhennettynä jakeesta 1

"jonka kautta myös

olemme uskossa saaneet

pääsyn tähän armoon"

alkuosa jakeesta 2

Sitten tuli mieleeni ajatus  puutarhurista... Olemme kyllä pelastetut Jeesuksen veren tähden. Meidät on pelastettu, ja Jumala - suuri puutarhuri - on ottanut meidät hoitoonsa ja kasvattaa nyt meitä, että meistä tulisi sitä, mitä Hän meistä tahtoo, mitä meissä näkee. Siksi tarvitaan niitä ahdistuksiakin, kasvattamaan meitä. (kts. Room. 5:2-5)

"...ja meidän kerskauksenamme on Jumalan kirkkauden toivo.

Eikä ainoastaan se, vaan meidän kerskauksenamme ovat myös ahdistukset,

sillä me tiedämme,

että ahdistus saa aikaan kärsivällisyyttä,

mutta kärsivällisyys koettelemuksen kestämistä,

ja koettelemuksen kestäminen toivoa;

mutta toivo ei saata häpeään;

sillä Jumalan rakkaus  on vuodatettu meidän sydämiimme

Pyhän Hengen kautta, joka on meille annettu."

jakeista 2-5

Kuin puutarhurin hoidossa oleva kasvi me olemme. Hän kasvattaa meitä kasvattamaan vahvoja juuria säätelemällä niitä kuivana olemisen ja kastelun hetkiä. Voi olla meidän mielestämme liian pitkään kuivaa ja kastelut väärään aikaan, mutta Hän; puutarhuri, tietää miten ne juuret saadaan kasvamaan syvälle.

Jakeesta 6 eteenpäin. Kun emme vielä mitään käsittäneet Hänestä, emme edes tienneet Hänestä, Hän jo kuoli  puolestamme vapauttaakseen meidät kuoleman vallasta. Siinä se ilosanoma on! Se, joka kaikille pitäisi kuuluttaa!

"...paljoa ennemmin me pelastumme hänen elämänsä kautta nyt,

kun olemme sovitetut"

jakeesta 10

Hyvä puutarhuri ei ainoastaan ottanut meitä puutarhansa suojaan, vaan Hän myös hoitaa ja huolehtii meistä monin tavoin. (Ei ole huono "tarhuri" kuten minä, jonka "tarhaan" kasveja saattaa  tulla, mutta ne jäävät usein aivan hoidotta...)

Jakeesta 12 eteenpäin.

• Yhden ihmisen kautta tuli synti ja kuolema kaikille
• Missä ei ole lakia, ei syntiä lueta. Ennen lakiakin jo synti oli. Laki avasi silmämme.
• Armolahjaa ja lankeemusta ei voi verrata toisiinsa, vaikka yhden kautta molemmat osaksemme tulivat. Armolahja antoi meille enemmän: 

"Mutta armolahjan laita ei ole sama kuin lankeemuksen;

...niin paljoa enemmän on Jumalan armo ja lahja

yhden ihmisen Jeesuksen Kristuksen,

armon kautta ylenpalttisesti 

tullut monien osaksi."

jakeesta 15

"Eikä lahjan laita ole, niinkuin on sen, 
mikä tuli

yhden synnintekijän kautta;

sillä tuomio tuli

 yhdestä ihmisestä kadotukseksi,

mutta armolahja tulee 

monesta rikkomuksesta vanhurskauttamiseksi."

jae 16

"yhden tottelemattomuuden kautta monet syntisiksi

yhden kuuliaisuuden kautta monet vanhurskaiksi."

lyhennettynä jakeesta 19

kts. vielä jae 21.

Tahdonko mennä pois?

Jeesus kysyi kerran opetuslapsiltaan: "Tahdotteko tekin mennä pois?" Joh. 6:67

Joskus voi meillekin käydä niin,  että pahoitamme mielemme jostain;  sanoista tai tapahtumista, joita emme ymmärrä, jotka ovat toisin kuin luulimme, ja petymme kenties tiehemme ja Jumalaankin. Kysymme ehkä pettyneenä, mitä tämä oikein on?

Silloin saattaa kuulla mielessään saman kysymyksen: "Tahdotteko tekin mennä pois?" Opetuslapset vastasivat - Pietarin sanoin: "Herra, kenen tykö me menisimme? Sinulla on iankaikksen elämän sanat; ja me uskomme ja ymmärrämme, että sinä olet Jumalan Pyhä." 

Ja he uskoivat ja ymmärsivät - ja pysyivät.   Tehdään mekin niin.


---
Joh. 6:67-69.

Meidän osamme Hänessä

"...mitään omistamatta, mutta kuitenkin omistaen kaiken."  2 Kor. 6:10

"Apostoli kuvaa näissä lyhyissä sanoissa kristittyjen osaa maan päällä. Useimmat meistä tuntevat paremmin sanojen alkuosan kuin loppuosan. Me tiedämme paremmin, mitä on olla omistamatta, kuin omistaa kaiken. Me katsomme itsemme sokeiksi puutoksiimme, emmekä näe rikkautta, joka on Jumalassa.
Me olemme yhtä lähellä Jumalaa, kun olemme hänen kasvojensa edessä kertoen köyhyydestämme, kuin silloin, kun suuresti iloiten riemuitsemme kaikesta siitä, mitä omistamme uskoessamme suureen Jumalaamme. Me olemme samalla tavoin Jumalan lapsia valittaessamme hätäämme kuin kiittäessämme Herraa. Meidän lapsen suhteemme ei muutu, vaikka meiltä puuttuvat tunteet ja tunnelman tuoma ilo.
Meidän suhteemme Jeesukseen on ratkaisevaa. Hänessä me omistamme kuitenkin kaiken. Kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi voiman tulla Jumalan lapseksi. Tässä ei sanota mitään siitä, että meidän olisi tunnettava jotain tai oltava jotain tai osattava jotain.
Se, jolla ei ole mitään, lepää Jeesuksessa, ja hän kiittää Jumalaa siitä, että hän saa omistaa kaiken Jeesuksessa, Vapahtajassaan. Niin saamme siis lopettaa valittamisen ja olla murheellisinakin aina iloisia."  Hiljaisia hetkiä/H.E. Wislöff

Sanoja rukouksesta

Jostain juohduin lukemaan kohtia rukouksesta. Halusin tietää, että mitä siitä oikein eri raamatunkohdissa sanotaankaan. Niitä oli helppo löytää, koska minulla on sellainen Gideonien pieni punainen Uusi Testamentti ja psalmit, jonka äitini minulle joskus vuosia sitten pyynnöstäni hankki. Siinä on kirjan alkulehdillä valmiiksi etsitty raamatunpaikkoja eri aiheisiin. Niistä oli helppo katsoa
kohta "rukouksesta."

Ensimmäinen oli Matt. 6:5-15. Siinä Jeesus opettaa mm. Isä meidän -rukouksen. Hän opettaa myös, etttei meitä meidän monisanaisuutemme tähden kuulla.

Sitten oli Matt. 18:19-20: "Vielä minä sanon teille: jos kaksi teistä maan päällä keskenään sopii mistä asiasta tahansa, että he sitä anovat, niin he saavat sen minun Isältäni, joka on taivaissa. Sillä missä kaksi tahi kolme on kokoontunut minun nimeeni, siinä minä olen heidän keskellänsä."

Seuraavana oli vuorossa Luuk. 11:1-13. Siinä Jeesus opettaa Isä meidän -rukousen lisäksi hellittämättömyyttä rukouksessa. Hän kertoo ystävästä, joka tulee toisen luo öiseen aikaan pyytämään leipää vierastaan varten. Toinen ei aio enää nousta sitä antamaan. Toinen kuitenkin jatkaa pyytämistä, ja niin toinen lopulta sitä leipää antaakin. "Niinpä minäkin sanon teille: anokaa, niin teille annetaan; etsikää, niin te löydätte; kolkuttakaa, niin teille avataan. Sillä jokainen anova saa, etsivä löytää, ja kolkuttavalle avataan."  Vielä siinä oli siitäkin, että jopa mekin, jotka olemme pahoja, osaamme antaa lapsillemme hyviä lahjoja, "kuinka paljoa ennemmin taivaallinen Isä antaa Pyhän Hengen niille, jotka sitä häneltä anovat!"

Vielä pysytään Luukkaassa, 18:1-14. Siinä väärämielinen tuomari ei suostu auttamaan leskeä. Menee pitkä aika ja leski vain sitkeästi käy aina uudestaan pyytämässä.  Lopulta tuomari  auttaa, koska leski on osoittautunut todella sitkeäksi eikä ole merkkiäkään siitä, että hän lopettaisi ruinaamistaan. Tuomari alkaa jo vähän pelätä häntä, ja siksi auttaa hänet oikeuteensa! Ja sitten Jeesus sanoo: "Kuulkaa, mitä tuo väärä tuomari sanoo! Eikö sitten Jumala toimittaisi oikeutta valituillensa, jotka häntä yötä päivää avuksi huutavat, ja viivyttäisikö hän heiltä apuansa? Minä sanon teille: hän toimittaa heille oikeuden pian. Kuitenkin, kun Ihmisen Poika tuleee, löytäneekö hän uskoa maan päältä?"
Ja sitten Jeesus kertoo toisen kertomuksen. Siinä itseensä ihastunut fariseus ja kovin syntiseksi itsensä tunteva publikaani menivät pyhäkköön rukoilemaan. Fariseus esitteli hyvyyttään ja ansioitaan. Toisella rukoilijalla ei ollut tuotavana Herran eteen mitään. Hän pyysi vain: "Jumala, ole minulle syntiselle armollinen."  Ja Jeesus sanoi hänen menneen kotiinsa vanhurskaampana, kuin se toinen....

Luuk.23:39-43.  Vielä ristilläkin riippuessaan, hänellä on sanottaavaa rukouksesta - vaikka juuri sitä sanaa ei siinä käytetä. Hänelle sanoi eräs: "Jeesus, muista minua, kun tulet valtakuntaasi."  Sekin rukous kuultiin - ja varmaan paljon isommin, kuin pyytäjä oli osannut olettaakaan!

Ja sitten oli merkitty rukouksesta vielä näitäkin kohtia: Joh.17, 1 Joh. 5:14-15, Ps. 4, 6, 20, 22, 25, 42, 51. Riittääpä noissa tutkimista. En ole itsekään kaikkia vielä lukenut. Ja tietenkin Raamatusta löytyy paljon muitakin kohtia, joiden aiheena on rukous, vaikka käytetään jotain muuta sanaa siitä. Itseäni puhutteli näissä jotenkin nuo, että hellittämättä tulisi rukoilla, paljoja sanoja ei toisaalta tarvita siihen, eikä rukoustamme kuulla minkään "onnistumisemme" tähden!

Hän haluaa kuulla, mitä meillä on sydämellämme:) 

Vaikka Hän sen tietääkin jo.

Siunattua päivää sinulle!

Hän kuitenkin näkee

"Tämä kirjoitettakoon tulevalle polvelle, ja kansa, joka vastedes luodaan, on kiittävä Herraa, että hän katseli pyhästä korkeudestaan, että Herra katsoi taivaasta maahan, kuullaksensa vankien huokaukset, vapauttaakseen kuoleman lapset, jotta Siionissa julistettaisiin Herran nimeä ja hänen ylistystänsä Jerusalemissa."  Ps. 102:19-22

Kai se on vähän nämä jo syyskuun aikaisen aamun pimeätkin, jotka vaikuttaa sitä, että ajatuksetkin on helposti sitä samaa pimeää. Vaikka oma näkökykyni olisi jotenkin pimitetty, Hän kumminkin näkee.

Eilen aamulla tuli ulkona kulkeissani mieleeni sanat: "Herra, avaa hänen silmänsä, että hän näkisi." Tuohan oli siitä, kun profeetta Elisa rukoili palvelijansa puolesta, että tämä saisi nähdä, millainen turva heidän ympärillään oli saartavaa sotajoukkoa vastaa. Ja palvelija näki! "Ja Herra avasi palvelijan silmät, ja hän näki, ja katso: vuori oli täynnä tulisia hevosia ja tulisia vaunuja Elisan ympärillä." 2. Kun. 6:17

Hän on meidän turvamme!

"Herra on minun valoni ja apuni, ketä minä pelkäisin?  Herra on minun elämäni turva, ketä siis säikkyisin?"  Ps. 27:1 (v. 1992 käännös)

"Pelottomuus ja usko Jumalaan on yhdistetty jotenkin samaksi asiaksi. Joka uskoo, ei pelkää, ajatellaan totisesta kristitystä. Ja pelkäävät Jumalan lapset ovat entistä enemmän peloissaan, sillä he eivät kykene saavuttamaan sellaista uskoa. On varmasti niin, että rakkaus ja usko karkottavat pelon. Samoin kuin totta on se, että jolla on uskoa edes hitusen verran, voi uskollaan siirtää vuoria toiseen paikkaan. Meistä ei taida olla kuitenkaan vuorten siirtäjiksi tai pelon karkottajiksi. Jumalan kehotus pelottomuuteen lienee kuitenkin realistisuudessaan enemmän lohdutus kuin vaatimus. Jumala tahtoo sanoa meille pelokkaille, että ei tarvitse pelätä, koska hän itse on meidän kanssamme. - Jumala on valoni, apuni ja turvani, miksi siis säikkyisin, ketä pelkäisin."

Juha Vähäsarja/Joka päivä Jumalan kämmenellä/Kustannus Oy Arkki


----


"The LORD is my light and my salvation; whom shall I fear? the LORD is the strength of my life; of whom shall I be afraid?"  (King James Bible)

Tuo psalminkohta 27:1 on käännetty näinkin: "Herra on minun valoni ja pelastukseni. Ketä minä pelkäisin? Herra on elämäni turva. Ketä minä säikkyisin?"  

Näin Uusi Tie -lehdeltä saamani "Jumalan kansan Pyhä Raamattu".  Tuossa on käytetty sanaa "pelastukseni". Vanhemmassa kirkkoraamatussa  v. -33/-38  siinä on sana "autuuteni". 

Ota huomioon taivaan todellisuus

Aamulla herättyäni tulivat mieleeni ihmiset kaikenlaisten taakkojen alla: On nälkää ja janoa, yksinäisyyttä, kipua ja sairautta, kuolemaa, pelkoa, taloudellista huolta, kaikenlaista turvattomuutta, kotinsa menetttäineitä, kidutettuja ja vainottuja, takaa-ajettuja, väärin syytettyjä, sodan uhan alla olevia, myrskyn kourissa, rakkaansa menettäneitä tai sen uhan alla, ... ja luetteloa voisi kuka tahansa jatkaa. Ja siitä tulisi hyvin pitkä, emmekä sittenkään olisi kaikkea tyhjentävästi ajatelleet. Mutta Jumala on.

Hänelle ei yksikään kivuissaan, peloissaan, synnin hädässä oleva, tai muuten ahdistunut, ole hukassa, ei tuntematon. Hän näkee kaikki meidän tiemme, vaikka meistä tuntuukin aina välillä, että olemme aivan yksin, eikä kukaan hätäämme näe. Hän näkee sinut, vaikka olisit millaisessa pimeydessä tahansa. Ei Hän sinua jätä, vaikka koville joskus ottaakin. Hänhän maksoi meistä kalliin hinnan! Jättäisikö Hän omaisuutensa oman onnensa nojaan? Ei jätä.

Hänen omaisuutensa ei ole hukassa häneltä. Hän tietää tarkalleen jokaisen olinpaikan. Hän tietää, mitä siellä tapahtuu.

Voimme lähettää pyyntömme kuuleviin korviin - ja sydämelle, joka rakastaa meitä enemmän kuin ikinä voimme käsittää...

Pitäkäämme mielessä Taivaan todellisuus, sillä sinnehän me olemme matkalla.

"Minne minä voisin mennä, kussa ei sinun Henkesi olisi, minne paeta sinun kasvojesi edestä?" 
 Ps 139:7

"Vaikka minä vaeltaisin pimeässä laaksossa, en minä pelkäsi mitään pahaa, sillä sinä olet minun kanssani; sinun vitsasi ja sauvasi minua lohduttavat."  Ps 23:4

"Älkää mistään murehtiko, vaan kaikessa saattakaa pyyntönne rukouksella ja anomisella kiitoksen kanssa Jumalalle tiettäväksi, ja Jumalan rauha, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi, on varjeleva teidän sydämenne ja ajatuksenne Kristuksessa Jeesuksessa." Fil. 4:6-7

---

Kun tuon yllä olevan jakeen (Ps. 23:4) "Vaikka minä vaeltaisin..." kirjoitin aamulla vihkooni, näin sen ihan erilaisin ajatuksin kuin ennen.

"...pimeässä laaakossa, en pelkäisi mitään pahaa..."

Vaikka siellä laaksossa olisikin paha läsnä, minun ei tarvitsisi säikkyä sitä. Minua lohduttaa se ajatus, että sinulla on vitsa ja sauva; voit ajaa pahan pois.

Aiemmin olen aina ihmetellyt, miten vitsa ja sauva voi minua lohduttaa? Pelottavilta ovat tuntuneet ne. Nyt tajusin, etteivät  ne ole  Sinulla sitä varten, että niitä pitäisi pelätä, vaan turvakseni on Paimenella ne!

Ei sitä pelottomuutta tarvitse itsestään yrittää kaivaa. Pelkäämme tai ei - Hän ei meitä jätä!

Siunattua päivää sinulle!

Rakkaus Jumalaan?

Tänä aamuna olen kysynyt itseltäni, rakastanko Häntä, Jeesusta?  Ja tunteehan minut Jumala... Minun oli myönnettävä, etten voi sanoa rakastavani. Minusta ei sitä rakkautta löydy, ei ole rakkauden tunteita. Miksi siis Hän rakastaisi minua? Eihän minussa ole mitään syytä siihen. Mutta - Hän rakastaa - koska on itse rakkaus!

"Joka ei rakasta, se ei tunne Jumalaa, sillä Jumala on rakkaus.  Siinä ilmestyi meille Jumalan rakkaus, että Jumala lähetti ainokaisen Poikansa maailmaan, että me eläisimme hänen kauttansa.  Siinä on rakkaus - ei siinä, että me rakastimme Jumalaa, vaan siinä, että Hän rakasti meitä ja lähetti Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi."  1 Joh. 4:8-10

"Pelkoa ei rakkaudessa ole, vaan täydellinen rakkaus karkoittaa pelon, sillä pelossa on rangaistusta; ja joka pelkää, se ei ole päässyt täydelliseksi rakkaudessa." 1 Joh. 4:18

Mutta mitä se rakkaus Jumalaan sitten on?  Siihen vastaa Johannes kirjeessään:

"Sillä rakkaus Jumalaan on se, että pidämme hänen käskynsä..." 1 Joh. 5:3

"Joka tunnustaa, että Jeesus on Jumalan Poika, hänessä Jumala pysyy, ja hän Jumalassa. Ja me olemme oppineet tuntemaan ja me uskomme sen rakkauden, mikä Jumalalla on meihin. Jumala on rakkaus, ja joka pysyy rakkaudessa, se pysyy  Jumalassa, ja Jumala pysyy hänessä. Näin on rakkaus tullut täydelliseksi meissä, että meillä olisi turva tuomiopäivänä; sillä sellainen kuin hän on, sellaisia mekin olemme tässä maailmassa."  1 Joh. 4:15-17

Oman rakkaudettomuuteni tunnoissa voin sanoa vain, kuin Pietari kerran, kun Jeesus kysyi häneltä: 

"Olenko minä sinulle rakas?"

 "Herra, sinä tiedät kaikki..." 

Joh. 21:17

----

"Tunnen suurta Jumalaa vain vähän..."

...kuten eräässä laulussa sanotaan.

Opetellaan

 tuntemaan

ja rakastamaan 

Häntä.

Hän kumminkin rakastaa meitä!

Mitään sellaista ei ole, jota sinä, Jumala, et tietäisi!

"Sillä, katso, ei ole sanaa minun kielelläni, jota sinä, Herra, et täysin tunne." Ps 139:4



"Istunpa minä tahi nousen, sinä sen tiedät; sinä ymmärrät minun ajatukseni kaukaa." Ps 139:2



"Senkaltainen tieto on minulle ylen ihmeellinen, ylen korkea käsittääkseni sen." Ps 139:6

Kalliit lupaukset

"Hän on lahjoittanut meille kalliit ja mitä suurimmat lupaukset."  2 Piet. 1:4

"Ihminen joutuu joskus merkillisesti eroon elämästä. Jotkut joutuvat eristetyksi sairauden vuoksi, toisilla on syynä vanhuus. Jotkut joutuvat eroon muista raskaan työn vuoksi, toiset taloudellisten huolten, surun tai vaikeuksien tähden.
Jeesus tahtoo sanoa tänään kaikille ystävilleen, että, vaikka monet asiat erottavat sinut toisista, ei mikään voi erottaa sinua koskaan Jumalan lupauksista. Hän on antanut meille kalliit ja mitä suurimmat lupaukset. 
Kristitty kokee suurimman hätänsä silloin, kun hän ei saa Jumalalta vastausta, jossa hän voisi levätä. Silloin on todella kaikki suljettu.
Kalliit ja mitä suurimmat lupaukset on tänään sinun käytettävissäsi. Älä senvuoksi menetä rohkeuttasi. Älä katso erottavia seiniä tai suljettua ovea! Kiitä Jumalan lupauksista, jotka kestävät ja koskevat myös sinua. Kiitä itsesi vapaaksi! Kiitä itsesi iloiseksi! Kiitä itsesi lupausten maailmaan."

H.E.Wislöff/Hiljaisia hetkiä/Kirjapaja/1981

Ole minulle armollinen

"Jumala, ole minulle armollinen hyvyytesi tähden; 

pyyhi pois minun syntini suuren laupeutesi tähden."

Ps 51:3

 "Jumala, luo minuun puhdas sydän 

ja anna minulle uusi vahva henki."

 Ps 51:12