Joku kenties sanoo: - Menisin Jeesuksen luokse, mutta kun minulla on tämä taakka. Ja sinne on niin korkea kynnys, etten pysty ylittämään sitä. Jalkanikin ovat niin huonot...
Toinen vastaa: - Mutta etkö ole kuullut? Kynnyshän on murtunut! Sinne pääsee kyllä heikompikin nyt.
"Ja oli jo noin kuudes hetki. Niin yli kaiken maan tuli pimeys, jota kesti hamaan yhdeksänteen hetkeen, sillä aurinko oli pimentynyt. Ja temppelin esirippu repesi keskeltä kahtia. Ja Jeesus huusi suurella äänellä ja sanoi: "Isä, sinun käsiisi minä annnan henkeni." Ja sen sanottuaan hän antoi henkensä." 23:44-46
---
Luin Vähäsarjan kirjaa Joka päivä lupaus kantaa. Siinä kerrottiin myös muutama Josefuksen huomio temppelistä Jeesuksen kuolinvuodelta. Siellä oli tapahtunut yllättäviä asioita: "raskaat ovet olivat itsestään auenneet, ja yksi kynnyksistä oli murtunut." Minua ihastutti ajatus murtuneesta kynnyksestä. Siitä tuo ylinnä oleva "sananvaihto". Piirsin siitä murtuneesta kynnyksestä yksinkertaisen kuvankin, mutta en nyt jaksanut ruveta sitä tänne puuhastelemaan. Kuvittele itse...
Niinpä, se on niin matala ettei kenekään tarvi ajatelle etteikö voisi sitä ylittää. Este on jossain muussa kuin kynnyksessä.
VastaaPoistaKaikille on tosiaan tie auki:)
Poista