"Täytä minut pitkästä aikaa ilollasi, Herrani! Anna vapaata vaivoistani, tee tästä hyvä päivä. Pyydän rohkeasti iloasi, sillä sinä olet oikean onnen ja loppumattoman rauhan lähde. Tahdon unohtaa kyyneleeni. Sinun luonasi ei ole murheelle sijaa, eikä surun kyyneleitä tarvita taivaassa. Minä korotan ajatukseni jo luoksesi ja iloitsen tulevasta riemusta. Jos laitat kantamaan surua, kiitän sitten siitä. Olethan sinä Jumalani; sinä nostat, kannat ja pelastat."
Joka päivä armon suojassa/Juha Vähäsarja
---
Luin tuota samaa tekstiä eilenkin ja kirjoitin ajatuksiani ylös:
"Jos laitat kantamaan surua, kiitän sitten siitä". Mieleeni häivähti, etten osaa kiittää siitä... vaan valitan ja rukoilen, että asiat kohentuisivat. Armahtakoon minua, kiittämätöntä, Herra! Sanotaanhan näin meille ohjeeksi: "Kiittäkää joka tilassa, sillä se on Jumalan tahto teihin nähden..." (1. Tess. 5:18) Jos en osaakaan suorastaan suruistani kiittää, niin ainakin siitä sitten, että Hän on Kaikkivaltias ja toimii kaikessa parhaakseni. "...Herra, joka tahtoo palvelijansa parasta...". (Ps. 35:27)
- Isiiiii! Joko tän voisi lopettaa? Joko mä saisin sen?
- Odota Kulta, vielä hetki. Isi tietää kyllä, että sinä haluat...
---
Näin eilen.
Lupauksiin olisi tartuttava tänäänkin,
vaikka tunteet ja epäuskon ajatukset sanoisivat aivan muuta.
"Mutta itse rauhan Jumala pyhittäköön teidät kokonansa, ja säilyköön koko teidän henkenne ja sielunne ja ruumiinne nuhteettomana meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen tulemukseen. Hän, joka teitä kutsuu, on uskollinen, ja hän on sen myös tekevä." 1. Tess. 5:23-24
Voi kun osaisikin elää toivossa ja lupauksessa! Silloinkin kun tuntuu, että kaiiki menee vaan ikävämpään suuntaan...ja pelko ja epätietoisuus täyttää mielen.
VastaaPoistaSanos muuta! Se on tosi vaikeaa. Jospa jokin rohkaiseva sana saisi kääntää ajatuksiamme levollisemmille urille!
Poista