Hänen edessään

"...vaikka ovat tunteneet Jumalan, eivät ole häntä Jumalana kunnioittaneet eivätkä kiittäneet, vaan ovat ajatuksiltansa turhistuneet, ja heidän ymmärtämätön sydämensä on pimentynyt." Room. 1:21

En voi paeta tätä sanaa, ajatellen sen kuuluvan joillekin aivan muille. Olenko minä Jumalaa kiittänyt ja kunnioittanut? Enkö useimmiten vain  valita? Hänen eteensä saa kyllä tulla niiden valitustenkin kanssa, mutta kunnioitusta ja kiitosta en saisi silti unohtaa.

Jos Hän seisoisi  meidän edessämme silmillemme näkyvänä, varmaankin vapisisimme Hänen valtasuuruutensa edessä. Mahtaisimmeko saada mitään sanaa suustamme...

...ja kuitenkin - saimme sen lapseuden hengen!

"Sillä kaikki, joita Jumalan Henki kuljettaa, ovat Jumalan lapsia. Sillä te ette ole saaneet orjuuden henkeä ollaksenne jälleen pelossa, vaan te olette saaneet lapseuden hengen, jossa me huudamme: "Abba! Isä!" Room. 8:14-15

 Kiitos Hänelle siitä!