Leima

Elämä voi lyödä meihin monenlaista leimaa. Jostakin ihmisestä saatetaan sanoa, että elämä on lyönyt leimansa häneen. Ajatellaan eletyn elämän näkyvän kasvoista. Mutta monilta saattaa löytyä kropastansa monenlaista muuta jälkeä. Saattaa olla  "syntymämerkkiä" tai luomea. Tai myöhemmin tulleina leikkausarpea, palovammaa tai muuta. Osa "leimoista" ei näy muille. Ne voivat olla mielessä olevia muistikuvia, kipeitä kokemuksia. Useat näistä leimoista ovat sellaisia, että tahtoisimme eroon niistä, mutta elämä tuo niitä monasti vain lisää.

Jaakobkin sai oman leimansa. Häntä kutsuttiin pettäjäksi. Sen leiman antoivan hänelle ihmiset hänen toimintansa takia. Hänelle lyötiin toisenlainenkin leima. Hänen taistellessaan Jumalan kanssa, löi tuo "muuan mies" häntä lonkkaan niin, että jatkossa Jaakob ontui. Mutta hän sai myös uuden nimen. Se nimi oli Israel. Nimi muistutti  häntä taistelusta Jumalan kanssa - ja Jumalasta itsestään: Jisra - hän taisteli, Eel - Jumala. Paikka, jossa tuo Jaakobille tapahtui, oli Penuel - Jumalan kasvot.  (1. Moos. 32:24-31, sanoista Jisra, Eel, Penuel oli tietoa Raamatun sivun alalaidassa.)


Paavalillakin oli joku leima. Hän kertoi itse : "...on minulle annettu lihaani pistin..." (2. Kor. 12:7). Hän oli rukoillut siitä pääsyä, mutta oli saanut Jumalalta vastauksen: "Minun armossani on sinulle kyllin; sillä minun voimani tulee täydelliseksi heikkoudessa." (2. Kor. 12:9)



Mutta vaikka meissä ei olisi ainuttakaan muuta leimaa, olisi meissä syytä olla tämä yksi: Jeesuksen oma.

Puumerkki, omistuskirjoitus, leima, kaiverrus, sinetti... Niitä toisinaan arvokkaista asioista etsitään.
Aina arvokas ei näytä päältä päin siltä, mutta tosiasia ei siitä muutu.

Olkoon kuinka rujo tahansa, jos siitä löytyy merkki: "Kuninkaan oma", on se suunnattoman arvokas!