torstai 1. maaliskuuta 2018

Se on siellä!

Se on siellä - Jumalan rakkaus, Jumalan taivas -  kuin kirkas aurinko, vaikka se ei ehkä juuri nyt näykään. Kenties "maastonkohta" on sellainen, tai pilvet peittävät sen, että on mahdotonta nähdä sitä  nyt. Mutta muutama askel...  ja kenties  huomaakin siitä pienen välähdyksen. Ja kohta se saattaakin yllättää täydellä kirkkaudellaan.



"Kuule minua, Jaakob, ja sinä, Israel, jonka minä olen kutsunut:
 Minä olen aina sama, minä olen ensimmäinen, 
minä olen myös viimeinen." 
Jes. 48:12




Vaikka polku tekee mutkia, maasto nousee ja laskee,
vaikka vuodenajat vaihtuvat... on se siellä. 



Aina omalla paikallaan.




2 kommenttia:

  1. Onneksi on yksi joka pysyy! Vaikka harmaita pilviä viipyisi päivien peittona, epätietoisuus ja vaikeudet seuraisivat, yksi on joka näkee ja sanoo aina viimeisen sanan .

    VastaaPoista