keskiviikko 16. toukokuuta 2018

"Muistokivi"

"Pystytä itsellesi kivmerkkejä, aseta itsellesi tienviittoja, paina mieleesi tie, 
polku, jota olet kulkenut. Palaja, neitsyt Israel, palaja näihin kaupunkeihisi." 
Jer. 31:21

"Ja Samuel otti kiven ja pani sen Mispan ja Seenin välille
 ja antoi sille nimen Eben-Eser ja sanoi:
"Tähän asti on Herra meitä auttanut."
1 Sam. 7:12

"Ja Jaakob nousi varhain aamulla,
otti kiven, jonka hän oli pannut päänsä alaiseksi
ja nosti sen pystyyn patsaaksi, ja vuodatti öljyä sen päälle."
1 Moos. 28:18

Jaakob palasi myöhemmin sille paikalle, jossa Hän oli saanut kokea Jumalan apua ja läheisyyttä:

"Ja nouskaamme ja menkäämme Beeteliin, rakentaakseni sinne alttarin Jumalalle, 
joka kuuli minua ahdistukseni aikana ja oli minun kanssani tiellä, 
jota vaelsin." 1 Moos. 35:3

Kuinka voisin  muistaa ne hetket,  merkitä jotenkin ne kerrat,  pystyttää jonkin "muistokiven"  jolloin luulin, ettei mitään apua ole näkyvissä, mutta kohta sainkin huomata, että sitä oli.  Sain kiitoksen aihetta - valituksen sijaan. Jollakin tavoin voisi itselleen merkitä sitä kuljettua polkua, että kun jälleen niille kohdin tulee, muistasi, miten Herra viimeksikin siinä auttoi.


7 kommenttia:

  1. Pitäisi varmaan kirjata rukouspyyntöjä ja varsinkin niiden vastauksia ylös :) Vaan harvoinpa sitä tulee varsinaisesti tehtyä...muuta kuin päiväkirjaan joskus kirjoitettua ja blogiinkin joskus...niinkuin viimeksi kun seurakunnan ehtoolliskokouksessa huokasin Herralle, että otan ehtoollisen terveydekseni, kun niitä vatsavaivoja oli niin paljon ollut, sitä edellisellä viikollakin melkein joka päivä...uskossa kerroin siitä blogissakin ja nyt ei ole niitä ollut sen jälkeen. Kiitos Herralle :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikö Hän olekin ihmeellinen!

      Poista
    2. Tuo oli kyllä varmaan rukousvastaus, että se vatsa ei ole sen jälkeen vaivannut! Olen miettinyt kanssa sitä, että olisi hyvä vihossa olla ne pyynnötkin, niin saisi merkata sitten vastauksetkin. Mutta samoin kuin sulla, niin vaikka ei ihan sitä varten vihkoa olekaan, niin tulee edes jotain jonnekin ylös pistettyä.:)

      Poista
  2. Vastaukset
    1. Niin on:) Itse vain tahdon olla niin huonomuistinen, että ei olisi pahitteeksi, jos jossain olisi muistiin kirjoitettuna ne kiitosaiheet.

      Poista
    2. Sama vika täällä. Ja aina sitä vain sortuu ajattelemaan, että tähän asti Herra auttoi, mutta nyt ei varmaan enää auta... On ihmisellä niin vähän uskoa!

      Poista