Eikös se pitänyt "panna pois kaikki se, mikä painaa"?
Kuka tulee ja raivaa kaikki ne piikkiset kasvustot, jotka estää ja pistää? Tuletko Sinä, Herrani? Vai Sinäkö olet lähettänyt tuon kaiken jotakin tarkoitusta varten?
Miksi sitten meitä käsketään laittamaan pois kaikki painava, jos ne onkin Sinulta?
Miten voimme erottaa, mistä ne on? Sanotaanhan niinkin, että "monen ahdistuksen kautta" meidän on meneminen sisälle Jumalan valtakuntaan.
---
juttu jatkuu: Reposaaressa asuessamme saimme tietää, että siellä kasvaa sellaisia kasveja yhä, jotka ovat joskus aikanaan tulleet sinne laivojen painolastina.
Painolasti oli todellakin vain painona, tekemässä laivaa vakaammaksi kulkemisessaan.
Painolasti oli siis silloin hyvä ja tarpeen. Eri asia sitten on, onko se tarpeen, että maalle kipattu painolasti saa vielä tuottaa jotain kasvavaa... Siitä en osaa sanoa mitään. Riippuu kaiketi siitä, mitä siitä kasvaa."
---
Noin kirjoitin eräänä päivänä. Mainittu Reposaari on Porin edustalla.
Hebr. 12:1 "Sentähden, kun meillä on näin suuri pilvi todistajia ympärillämme, pankaamme mekin pois kaikki, mikä meitä painaa, ja synti, joka niin helposti meidät kietoo, ja juoskaamme kestävinä edessämme olevassa kilvoituksessa."
Apt. 14:22 "ja vahvistivat opetuslasten sieluja ja kehoittivat heitä pysymään uskossa ja sanoivat: "Monen ahdistuksen kautta meidän pitää menemän sisälle Jumalan valtakuntaan."
Ainahan sitä elämässä on milloin minkinlaisia ahdistuksia, mutta aikanaan Herra vie kaiken läpi ja antaa toivoa..."ja toivo ei saata häpeään"...Silloin kun ahdistus on päällä sitä vaan ei jaksa uskoa, että vielä se tästä selkenee.Itse olen ihan ihmetellyt miten hyvä olo nyt ollutkin...enkä halua ajatella niinkuin sielunvihollinen kuiskuttelee, että "kohta voi tulla jotain ikävää..." Siunausta viikonloppuun <3
VastaaPoistaKiitos, sinulle myös Sesse:) Juu, noin se ajatus mullakin monesti menee, että kun on hyvä hetki, niin rupeaa helposti miettimään niitä mahdollisia tulevia ikävyyksiä. Vihollinen on kovin tehokas myrkynkylväjä!
PoistaKyllä itse olen viime aikoina taas vaihteeksi saanut huomata, että se painolasti meitä vie Jumalan luo. En muista, kuka runoilija sanoi, että "riisu siipeni keveät tai ne luotasi vie mun" (voisiko olla Saima Harmaja?), mutta kyllä minä ainakin liitelen melko kevyesti kauas Jumalasta silloin, kun on liian "kevyet siivet". Niin että on se painolasti toisaalta kuitenkin siunaus... ja silloin saa myös huomata sen, että autuaita ovat murheelliset, sillä he saavat lohdutuksen.
VastaaPoistaOn varmaan noin kuin kirjoitit. Kun tuntuu asiat olevan hyvin, niin vähemmälle se yhteydenpito Jumalaan tuntuu jäävän, valitettavasti. Kun on jotain painolastia, niin kyllä se huuto tai huokaus Jumalan luo pyrkii. Vaikka ei niitä painolasteja mieluusti kyllä itselleen otakaan...
Poista