Epätoivon piinaamankin TOIVO

Se voi alkaa jostain ihan pienestä; se, että epätoivo alkaa kolkuttella ja huudella ovella.  Tuumin tässä eräänä päivänä, että on tosi vaikeaa pitää sitä epätoivoa oven toisella puolella. Sen ääni kuuluu jatkuvasti vaativana kuin muinoin satukasetilta*: "Avaappas ovi, että pääsen sisään!" ja vastaus "Sisään et sinä tulla saa. Emme me sinua uskokaan!"  Auta Jeesus tuon kanssa! Auta tänäänkin ettei epätoivo pääse sisään, vaan osaisimme havaita sen TOIVON olevan kanssamme täällä "maan pimennoissa" (laulun sanoin) tänäänkin, vaikka monenlaiset asiat mieltämme piinaavat ja yrittävät huudella epätoivoa ovesta sisään. Saakoon se TOIVON huuto olla kovempi!

"Olkaa  toivossa iloiset, ahdistuksessa kärsivälliset, rukouksessa kestävät." Room. 12:12

---

*Meillä isommat lapset kuunteli aikanaan satukasetteja, ennen dvd-aikaa. Eräs niistä oli isosta pahasta sudesta kertova. Niin moneen kertaan tuli kuultua sitä, että tuo yllä oleva lausahdus ison, pahan suden suusta kuuluu mielessäni näyttelijä Matti Raninin äänellä, joka oli siinä roolissa aivan mainio.

Mutta... vihollisemme on suuri sadunkertoja. Koko ajan se yrittää saada meidät uskomaan omiin juttuihinsa tosina. "Emme me sinua uskokaan. Sisään et sinä tulla saa!". Niin sille olisi vastattava. Jos se epätoivo kumminkin on saanut jalkansa ihan ovenrakoon jo, tai peräti päässyt sisälle, huudetaan TOIVOA.

Näin Toivon nimipäivänä. Olenhan Toivon tytär...:)