"Esikartano", pieni kartano ison mailla?
Kartanonherran lapset? Hänen omiaan, nimiinsä otettuja, rakastettuja...
Kartanonherra näkee lapsensa aina ja huolehtii heistä joka aika. Hänen maillaan asuvat lapsensa näkevät hänet ja tietävät, että heistä huolehditaan joka aika.
Kartanonherran mailla asuessa saattaa toisinaan käydä niin, että hätäännymme jonkin ongelman takia. Ajattelemme kuten entisessä elämässämme, emmekä tiedä kuinka ongelmamme voisi mitenkään ratketa. Unohdamme kartanonherran ja asemamme. Olemme hänen lapsiaan, elämme hänen maillaan, hänen kartanonsa hyvyyksistä, hänen huolenpidostaan.
Kun meillä on ongelma, tieto siitä tavoittaa hänet heti. Silti hän pitää siitä, jos itsekin rohkenemme asiamme hänelle kertoa. Emme vain usein rohkene tai kehtaa, kun emme ole oikein tajunneet asemaamme vielä. Emme ole emme vieraita, vaan hänen lapsiaan. Sen tajuaminen vie aikaa. Samoin se, että opimme pois vanhasta, ja opimme uutta.
---
Tekstini sai alkunsa kun luin Wislöffin kirjaa "Voimallinen on hänen armonsa", tälle päivälle merkittyä tekstiä. Siinä oli tuo yllämainittu jakeenkohta sekä selitystä siitä, kuinka me emme itse valinneet häntä, vaan Jumala määräsi "meidät, köyhät syntiset, lapsikseen" ja kuinka olemme autuaita. Mainittiin kaksi asiaa, jotka siihen sisältyy: Saamme elää Jumalan esikartanossa ja meidät ravitaan Jumalan huoneesta. (Noin omin sanoin ilmaistuna.)
Hyvä teksti:) Siunattua viikkoa sinne! T:Villasukkavihulainen
VastaaPoistaSiunattua viikkoa sinnekin! Tänään nuorimies lähti muuten kotiinsa. Ja tuosta tekstin aiheesta; löytyi taannoin ihan kotoa varastosta ne "Kalastaja ja kartanonneito" sekä "Markiisin salaisuus" (joka meneillään nyt). Sainkohan vähän vaikutteita niistäkin, vaikka en sitä kirjoittaessani tiedostanutkaan:)
Poista