"Herra kuljettaa monia sieluja elämän läpi sangen kovia ja koleita teitä. He vaeltavat ikäänkuin hiekkaerämaiden kautta, mistä he eivät löydä lohdutuksen ja virvoitusen vettä, mistä kaikki lähteet näyttävät kuivuneen. Sieltä mistä etsitään lohdutusta, sitä ei löydetä, kaikkialla näyttää olevan vain suurempaa sydämen tuskaa. Eikä edes sisimmässämme, Herran pyhäkössä, näy ainoatakaan armonkatsetta, huolimatta kaikesta rukoilemisesta ja itkemisestä, ikäänkuin Jumala olisi tyly, kuten Job arveli (30:21). Hän on heittänyt minut lokaan, ja minä olen tullut tomun ja tuhan kaltaiseksi. Minä huudan sinua, mutta sinä et vastaa minullle; minä seison tässä, mutta sinä vain tuijotat minuun (Job 30:19,20). Tällä täytyy lohduttautua sielujen, jotka näyttävät olevan yhtä yksinäisiä kuin Job. Heidän rukoustensa kuuleminen ei voi jäädä tulematta. Jumala ei saata heitä hyljätä, vaikka siltä näyttääkin. Hän on jo läsnä tässä huutamisessa, huokaamisessa ja kaipaamisessa, ja tässä pimeydessä salattuna valona, joka aikanaan on kirkaasti heidän silmiinsä paistava."
Teksti: Johannes Gossner Aarrearkkunen (suom. U. Paunu), Ev. Lut. Herätysseura ry 1994
Lohdullinen teksti, siis varsinkin tuo loppu. Kiitos tästä!
VastaaPoistaNiin olikin. Varsinkin tuo otsikoksi ottamani kohta vaikutti minuun.
Poista