Monen murheen mies

Paavali oli suuri Jumalan mies, mutta hänen elämässään oli myös paljon erilaista murhetta. Se pilkistää aina välillä hänen kirjeistään.

"Toivon Herrassa Jeesuksessa pian voivani lähettää Timoteuksen teidän tykönne,

 että minäkin tulisin rohkaistuksi, saatuani tietää, kuinka teidän on..." Fil. 2:19

"Katson kuitenkin välttämättömäksi palauttaa  luoksenne...taistelutoverini Epafrodituksen, teidän lähettinne ja auttajani minun tarpeissani... Hän olikin sairaana kuoleman kielissä; mutta Jumala armahti häntä, eikä ainoastaan häntä, vaan myös minua, etten saisi murhetta murheen  päälle. Lähetän hänet sentähden... että iloitsisitte... ja minäkin olisin murheettomampi." Fil. 2:25-28

Hän kuitenkin haluaa, omista murheistaan huolimatta, ja niiden vuoksikin varmaan, kehottaa filippiläisiä murheettomuuteen; jättämään murheensa Jumalan käsiin. Kun hän näin kehottaa, puhuu hän varmaan omat murheensa mielessään ja kirjoittaaa samalla itselleen.

"Älkää siis mistään murehtiko, vaan kaikessa saattakaa pyyntönne rukouksella ja anomisella kiitoksen kautta Jumalalle tiettäväksi, ja Jumalan rauha, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi, on varjeleva teidän sydämenne ja ajatuksenne Kristuksessa Jeesuksessa." Fil. 4:6-7

Murheita elämässä riittää, eikä niistä aina pääse eroon, kuten itse toivoisi. Eikä niin varmaan ole tarkoituskaan. Mutta jospa niiden murheidemme keskellä voisi, tuon ylläolevan jakeen mukaan, silti sydämemme varjeltua pysymään Jeesuksessa.

---
Jos haluaisit lukea lisää Paavalista, olisi tässä vielä yksi teksti siitä, kun hän sai kaipaamaansa rohkaisua.