Aamulla herättyäni tuumin mielessäni seuraavanlaisia. On lepopäivä. Miten levätä niistä huolistakin, jotka pyrkii mieleen tänään, huomenna ja tulevina päivinä? Sitten tuli mieleeni ajatus; Sana Raamatusta:
"Minä olen teidän kansssanne joka päivä." Matt. 28:20
Millaista olemista se on?
Ei ainakaan sellaista, että meitä vain jossain kaukana maaliviivan takana odotellaan ja sanotaan sitten joskus, sinne saavuttamme, että "No, tulithan sinäkin sieltä..."
Hän on se Isä, joka lapsen kiertäessä kisassa rataa, juoksee siinä vierellä. Ja lempeästi rohkaisee, jokaiselle lapselleen puhuu sellaisin sanoin, kuin tietää lapsensa tarvitsevan.
"Hän ei väisty viereltäsi." Ps 121:5 KR -92
Ei silloinkaan, vaikka juoksu ei menisi "ihan putkeen", vaikka se olisi hoipertelua, muuttuisi kävelyksi tai konttaamiseksi. Tai vaikka tarvittaisiin kantajaa.
Maalia kohti mennään hänen kanssaan silti.
Siunattua lepopäivää Sinulle!
---
---
He is not the Father who is waiting behind the finish line and says when we come to him: "It was a surprise that you managed to come here." He is not such a father.
He is the Father who goes with the child when the child runs. And he speaks to the child with encouraging words. If the child is tired and he does not even walk, the father takes and carries her.
God is that dad.
"...I am with you alway, even unto to the end of world..." Matt. 28:20
Niin mennään. Siunausta päivääsi!
VastaaPoista:) Onneksi on sellainen Isä!
Poista