"Siitä minä tiedän sinun mielistyneen minuun, ettei minun viholliseni saa minusta riemuita." Ps 41:12
Psalmin kirjoittaja, Daavid, tarkoittaa tuossa jakeessa ihmisiä, jotka ilkkuvat häntä, kun hän on sairas. Mutta eikö tuo sovi isompaankin viholliseen? Kuolemaan, tai peräti sielujemme viholliseen? Ne eivät saa Herran omasta riemuita. Mikäli ne "luulevat" saaliin saaneensa, niiden on kuitenkin irrotettava otteensa, sillä Herra vaatii omansa niiltä, tulee ja ottaa turviinsa. Vihollinen jää nuolemaan näppejään...
"Sillä sinä olet minun Jumalani, minun linnani. Miksi olet minut hyljännyt? Miksi minun täytyy käydä murhepuvussa, vihollisen ahdistamana?" Ps 43:2
Me voimme kysellä noin.
Ja sitä kyselemistä tekee Daavid tässäkin; psalmissa 13.
Mutta totuus on silti tämä:
"En minä sinua hylkää enkä sinua jätä"
Hebr. 13:5
Näin on! Viime aikoina paimenpsalmi on ollut minulle läheinen, ja siinähän sanotaan jopa että sinä katat minulle pöydän minun vihollisteni silmien eteen :)
VastaaPoistaJa se onkin paljon sanottu, kun siinä niin on:)
PoistaOlen viimeaikoina miettinyt usein tuota, miten vihollinen haluaisi meidän lankeavan, epäilevän jne. On ihan hyvä tiedostaa, että on toinen osapuoli, joka yrittää tehdä hallaa sielullemme, mutta ei saa otetta, jos vain kaikessa katsomme Kristukseen.
VastaaPoistaUsein sitä ei tosiaan tule ajatelleeksi, että vihollinenkin siinä häärää...
Poista