Käsittämättömän suurta sitoutumista meihin...

Ennenkuin olin noussut tänä aamuna sängystä ylös, jostakin nousi mieleeni ajatuksia siitä, miten vahvasti Jumala on sitoutunut meihin. Esimerkkiajatuksena oli ikäänkuin sitoutuminen avioliittoon: kunnes kuolema meidät erottaa. Jumala sitoutui meihin niin vahvasti, tai itseasiassa paljon vahvemmin. Hän kuoli meidän puolestamme, ja kun me aikanaan kuolemme, sitoutuu Hän meihin siitä eteenpäinkin.

Eikö olekin lohdullinen ajatus, "jos me olemme uskottomat, pysyy kuitenkin hän uskollisena; sillä itseänsä kieltää hän ei saata." 2. Tim. 2:13

Ei siis oteta itse kättämme Hänen kädestään pois, sillä Hän kyllä tahtoo pitää meidät omanaan aina! Siltikin, vaikka olemme monin tavoin puutteellisia...

Pietari - lohdullinen esimerkki!

Jeesuksella olisi ollut hyvät syyt olla pettynyt Pietariin. Mutta hänen ei tarvinut, sillä olihan hän tiennyt kaiken jo etukäteen: Jo kutsuessaan Simon Pietarin, antaessaan hänelle nimen, joka merkitsi jotain hyvin pysyvää: eli kalliota. Ja kuitenkin Jeesus näki jo ennakolta, että joutuisi nuhtelemaan Pietaria mm. vääränlaisesta puheesta hyvinkin kovin sanoin, kun Pietari rupeaisi "mestaroimaan" Jeesusta. Nuhdetta tuli myös väärään aikaan nukkumisesta sekä miekalla heiluttelusta.  Etukäteen Jeesus sanoi Pietarin jopa kieltävän hänet. Jota Pietari ei lainkaan uskonut. Hänhän uhosi vaikka kuolevansa Jeesuksen kanssa. Mutta hän ei tuntenut itseään. Jeesus kyllä tunsi läpikotaisin. Ja niinpä kohta Pietari löysikin itsensä kieltämästä rakkaan Mestarinsa. Mutta nuhteliko Jeesus Pietaria tästä? Ei. Kysyi vain Pietarilta, yhtä monta kertaa, kuin kieltäminen oli huulilta kuulunut, että rakastiko Pietari häntä? Rakasti. Pietari todella rakasti. Ainakin halusi niin tehdä. Ja Jeesus ruokki Pietaria, jotta hän voisi myöhemmin hoitaa ja ruokkia muita.

Eikö se kaikki ole lohdullista meidänkin kannaltamme!

Jeesushan totesi ennen kuolemaansa näin: "Henki tosin on altis, mutta liha on heikko." Ja kehotti valvomaan ja rukoilemaan "ettette joutuisi kiusaukseen." Matt. 26:41

----

Minun piti kylläkin liittää tähän tekstiin kuva ja/tai linkki toisen blogini juttuun joka oli lokakuulla. Siinä Pietari tahtoi kävellä veden päällä. Ei vain ole tämä kännykkätouhu vielä niin "hanskassa" että olisin onnistunut kummankaan laittamisessa. Isolta koneelta se olisi sujunut. Mutta sain sentään tuon pietaryrtin...:)

Päivän rukous: Anna rauha ja levollinen mieli

Anna rauha ja levollinen mieli levottomuuden sijaan, joka minut niin helposti saa valtaansa. 

"...Sinun lähelläsi väistyy kaikki levottomuus ja ahdistus. Luonasi vallitsee rauha ja levollinen hiljaisuus..." Fredrik Wislöff/Rukouskirjani

Nuo Wislöffin sanat tuntuivat hyvältä lukea; lohduttavilta ja rauhoittavilta, kun levottomuus uhkasi ottaa vallan ja sen kaverina masennus ja väsyminen ainaisiin levottomuutta aiheuttaviin asioihin. Välillä tuntuu, että joka päivälle lähes niitä on tarjolla. Milloin saisin kokea lohdullista rauhaa? Ja iloa? Tiedän, että lopulta perillä kyllä. Mutta annathan kokea sitä jo täälläkin etten vallan uupuisi.

"Ja sitä lujempi on meille nyt profeetallinen sana, ja te teette hyvin, jos otatte siitä vaarin, niinkuin pimeässä paikassa loistavasta lampusta, kunnes päivä valkenee ja kointähti koittaa teidän sydämissänne. " 2. Piet. 1:19

Pietari sanoi kirjeensä alkusanoissa: "Armo ja rauha lisääntyköön teille Jumalan ja meidän Herramme Jeesuksen tuntemisen kautta." 2. Piet.1:2

Virvoitusta väsyneelle

"Väsynyttä minä juotan, nääntyneen minä ravitsen." Jer. 31:25 KR-92  

"Sillä minä virvoitan väsyneen sielun, ja jokaisen nääntyvän sielun minä ravitsen." Jer. 31:25  -33/-38

Kaipasin itse jotain virkistävää sanaa. Sain mieleeni tuon jakeen.

Lohdutuksen sanoja

"Kun minulla on sydämessäni paljon murheita, niin sinun lohdutukseksi ilahduttaa minun sieluni." PS. 94:19

"Niinkuin äiti lohduttaa lastaan, niin minä lohdutan teitä..." Jes. 66:13

Itse en ole osannut olla sellainen äiti, joka juurikaan olisi osannut lohduttaa. Enempikin niin, että itse on kaivannut lohdutusta, kuin että olisi lohduttanut muita. Tuo jakeenkohta siis hieman kirpaisee minua. Mutta on huomioitava, että siinä puhutaankin lopulta Jumalan lohdutuksesta meille. Ja siitä kirjoitti Fredrik Wislöff kirjassaan Rukouskirjani, mm. näin: "...En tunne häiritseväni sinua enkä tulevani sopimattoman aikaan... Osoitat minulle ymmärtämystä ja rakkautta... Kaikkein mitättömimmänkin asian saan tuoda eteesi..." 

Se on Hän, jonka ote pitää.

"Kuitenkin minä pysyn alati sinun tykönäsi, sinä pidät minua kiinni oikeasta kädestäni. Sinä talutat minua neuvosi mukaan ja korjaat minut viimein kunniaan." Ps 73:23-24

Hän pitää kiinni. Onneksi se pysyminen ei ole minun heikosta otteestani kiinni. Hän pitää otteen, jos vain tahdon pysyä Hänessä. "Korjaat kunniaan". Minulla ei itsellä ole mitään kunniaa, ei ansioita, joilla sellaista voisin saada edes. Mutta Jumala, Isä, antaa meidän iloita kotona omasta kunniastaan!

"Mutta joka vahvana pysyy loppuun asti, se pelastuu." Matt. 24:13

Jeesus puhui lopun ajoista. Tulisi olla valmis joka hetki hänen tuloonsa. Eikä sanoa, että se viipyy, koska emme tiedä päivää emmekä hetkeä, jolloin Hän tulee. 

"Jos  vetten läpi kuljet, olen minä sinun kanssasi, jos virtojen läpi, eivät ne sinua upota; jos tulen läpi käyt, et sinä kärvenny, eikä liekki sinua polta. Sillä minä olen Herra, sinun Jumalasi, Israelin Pyhä, sinun vapahtajasi..." Jes. 43:2-3

Vaikeinakin aikoina Hän lupaa olla siinä.

"Tästedeskin minä olen sama. Ei kukaan voi vapauttaa minun kädestäni; minkä minä teen, kuka sen peruuttaa?" Jes. 43:13

Kun kuolema eikä elämä ei voi meitä erottaa Kristuksen rakkaudesta

"Sillä minä olen varma siitä, ettei kuolema eikä elämä... eikä mikään muu luotu voi meitä erottaa Jumalan rakkaudesta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme." Room. 8:38-39 (Koko luku on rohkaiseva!)

Meissä voi olla monia, jotka pelkäämme niin elämää, ja varsinkin kuolemaa. Vaikka sanomme kristittyinä, Jeesuksen omina, ettei kuolemaa tarvitse pelätä, voi se pelko silti vaivata meitä. Usein tosin saatamme ajatella kuolemaa jonain kaukaisena asiana, silloin se ei ehkä niin  vaivaa. Mutta jos asia syystä tai toisesta tuntuu olevan jotenkin lähempänä, saatamme ruveta miettimään, olemmeko sittenkään valmiita. Minua puhutteli jokin aamu sitten tuo, ettei mikään voi meitä erottaa Jumalan rakkaudesta, ei edes kuolema. Meille on voinut tulla sellaisia ajatuksia, että vaikka olemme täällä ajassa tahtoneet Herran kanssa kulkea; jos kuitenkin meidät havaitaan hylättäviksi itsemme tähden. Emmehän ole osannet, jaksaneet, pystyneet, halunneet, ym., olemaan kaikessa oikein. Ja pelkäämme sen vuoksi, että kuolema voisikin erottaa meidät Jumalasta.  Mutta miten se voisi, jos kerran olemme (Gal. 3:27) Kristuksen päällemme pukeneet?  Sekö Jeesuksen antama vanhurskauden puku ei riittäisikään? Eri asia on, jos vaate vallan puuttuu.

Luin tänä aamuna Jeesuksen vertausta Kuninkaan Pojan häistä. Ensiksi kutsutut eivät kutsusta olleet kiinnostuneita. Ei sittenkään, vaikka toisenkin kerran pyydettiin tulemaan valmiisiin pitoihin. Mutta sitten Kuningas käski mennä tien risteyksiin ja  kutsua kaikkia keitä vain tavattaisiin. Sinne kutsuttiin, oli kutsuttu sitten hyvä, tai paha. Ja häähuone tuli täyteen. Mutta sitten oli merkillinen kohtaus. Kuningas tuli katsomaan häävieraita; yhdellä ei ollut hääpukua yllä ja hänet toimitettiin sieltä ulos. Se tuntuu hurjalta. Ensin kutsutaan ja sitten heitetäänkin ulos, vaikka on kutsusta tullut. Mitä se semmoinen on... Miten teitten varsilta kootut muukalaiset olisivat yht'äkkiä häävaatteet päällensä jostakin tempaisseet? En ole mikään Raamatunselittäjä, mutta olisiko tuossa niin, että kaikille häihin tulleille oli Kuninkaan puolelta annettu juhlavaate. Eihän Kuninkaan Pojan häissä ryysyissä voinut olla, sehän olisi pilannut juhlan. Mutta kun Kuningas antoi sen puvun, niin juhlat voivat alkaa, kaikkihan oli ollut valmiina jo jonkin aikaa. Mutta se Kuninkaan antama puku piti kyllä olla yllä... (Matt. 22:1-14)

"Niin ei nyt siis ole mitään kadotustuomiota niille, jotka Kristuksessa Jeesuksessa ovat. Sillä elämän hengen laki Kristuksessa Jeesuksessa on vapauttanut sinut synnin ja kuoleman laista." Room. 8:1-2

Huomioni kiinnittyi myös tuohon kohtaan, jossa palvelijat lähetettiin sinne teitten risteyksiin kutsumaan väkeä... Mitenkähän mahtoivat sitä tehdä? Innostuneena siitä, että saadaan kutsuja jaella ja innokkaana saamaan paljon väkeä häihin? Vai "etenkehtasesti", että "kuin mää ny tämmöistä teen..." Tässä oli miettimistä itsellekin...

Näihin mietteisiin, hyvää lauantaita ja koko viikonloppua sinulle:)

Jumalan käsivarsilla

Sinun turvasi on ikiaikojen Jumala, 

sinua kannattavat iankaikkiset käsivarret..."

5. Moos. 33:27

 

Kun ystävät ovat koolla Jeesuksen nimessä

Jeesuksen suuri lupaus: 

"Vielä minä sanon teille: jos kaksi teistä maan päällä keskenään sopii mistä asiasta tahansa ja anoo sitä, he saavat sen minun Isältäni, joka on taivaissa. Sillä missä kaksi tai kolme on kokoontunut minun nimeeni,  siinä minä olen heidän keskellään." Matt. 18:19-20 JKR

Miksi sillä onkin

niin suuri valta?

Koska Jeesus on siinä! 

---

Yllämainitut jakeet ovat myös osa tekstiä, joka koskee "rikkovan veljen käsittelyä" (JKR), jossa Jeesus puhuu siitä, että mikä sidotaan tai päästetään maan päällä, on oleva sitä myös taivaassa. Ja hän myös jatkaa aihettaan puhuen anteeksiannosta. Matt. 18:15-35 JKR

Hyvää 'Voiton" päivää, Ystävänpäivää, ja laskiaissunnuntaita:)

Huono rukoilija?

Olen tottunut ajattelemaan itseäni huonona rukoilijana. Rukoukseni ovat yleensä lyhyitä "huokaisuja" Jumalan puoleen milloin missäkin asioissa. Mutta kuka meidät sai mittailemaan rukoustemme "hyvyyttä"? Pituus se mittari ei ainakaan ole, sillä pitkiä litanioita kehotettiin välttämään. Ja jos ajattelee, millaisia olivat ristin ryövärin tai vaikkapa publikaanin rukoukset, tai kanaanilaisen naisen, niin ei niissä turhia höpisty. Tuotiin se sydämessä ollut tarve esille tavan sanoin. Jeesus opetti mallirukouksen.  Siinä on varmasti kaikki oikein. Muitakin sanoja voi käyttää.

(Kuva: Piirsin joskus lapsuuden avaimenperää

 muistellessani tämän kuvan.)

 

Kun niillä ei ollut juurta - ei niistä mitään tullut

 "... kun niillä ei ollut juurta, niin ne kuivettuivat.

Toiset putosivat hyvään maahan ja antoivat sadon..." Matt. 13:6,8

Jeesus puhuu tässä siitä, tuotammeko me satoa ikuiseen elämään. Se on se tärkein. Mutta tätä voinee ajatella myös tämän elämän asioista? Monet asiat eivät mene kuten luulimme ja toivoimme. Niillä ei kenties ollut oikeaa "juurta", eikä hyvää maatakaan. Tai kenties eivät olleet oikeaa siementäkään, joten miten niistä olisi voinut tulla toivottua tulostakaan... 

Mutta sitten voi olla asioita, jotka vain odottavat aikaansa; odottavat ehkä oikeaa esikäsittelyä? Jotkut siemenet vaativat kylmäkäsittelyn. Ja on sellaisiakin kasveja, jotka odottavat vuosikausia tulta, jotta voivat laskea siemenensä tulella raivattuun maahan. (Protea).

"Mutta hän vastasi ja sanoi: "Jokainen istutus, jota taivaallinen Isäni ei ole istuttanut, on juurineen revittävä pois." Matt. 15:13

Se voi olla kovaa... mutta tarpeellista.  Väärä joutaa mennä. Vain sitten voi kasvaa oikeanlainen puutarha, oikeanlainen sato.

Kuulin tänään autoradiosta hengellisen laulun, jonka sanoissa pyydettiin Herraa, että hän murtaisi palasiksi. Sitä kuunnellessa ajattelin, etten taitaisi uskaltaa toivoa sitä. Mutta laulussa oli siitäkin, että rakkaudella se pyydettiin tekemään. Siinä on iso ero, jos joku lyödään säpäleiksi vihan kiihkossa - tai hellin käsin rakkaudella ja hyvin varovasti, ettei mitään rikota tarpeettomasti.

Siunausta sinulle!

Kaikki häneen koskeneet paranivat

"He pyysivät häneltä, että saisivat edes koskea hänen viittansa tupsuun. Kaikki, jotka koskivat, paranivat." Matt. 14:36 JKR

Se vasta mahtoi olla ihmeellinen päivä Gennesaretissa! Niin monella iloa parantumisesta samana päivänä! Kaikesta siitä puhutiin taatusti seuraavana päivänä - ja ties miten pitkään sen jälkeen... 

"Kuljettuaan  [järven] yli he nousivat maihin Gennesaretissa. Kun sen paikkakunnan miehet tunsivat Jeesuksen, he lähettivät sanan joka puolelle, ja hänen luokseen tuotiin kaikki sairaat." Matt. 14: 34-35 JKR

Ja niin sitten kävi, kuin kävi, että "sen paikkakunnan miehet" eivät pitäneet tietoa vain itsellään, vaan  tahtoivat jakaa tämän ilon toistenkin kanssa. Siitä syntyi kiitosta moneen suuntaan.

Ja niin siitä puhuttiin tosiaan seuraavana päivänä, ja sitä seuraavana... ja lopulta mekin saimme tiedon  tästä Jeesuksen teosta. Ja monesta muusta. Hän on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti...!

Minua puhutteli noissa muutamassa jakeessa se, että kaikki parannettiin, jotka vain koskivat. Ei siinä ruvettu erottelemaan sen ilon saajia millään tavalla. Ja Jeesukseen tarttuivat kaikki haparoivat kädet...

Siunattua päivää sinulle!

---

KLIKKAA  tuosta jos tahdot lukea lisää: Samoista jakeista alkunsa saanutta tekstiä toisen blogini puolella, mutta erilailla sanoitettuna.  

Toivo jossa elämme

"Jos siis olemme Jumalan lapsia, me olemme myös hänen perillisiään Kristuksen kanssa; jos me kerran kärsimme yhdessä hänen kanssaan, me myös kirkastumme hänen kanssaan. Minä päättelen, että tämän nykyisen ajan kärsimykset eivät ole verrattavissa siihen kirkkauteen, mikä on ilmestyvä meihin.
...

Mehän tiedämme, että koko luomakunta yhdessä huokaa ja on synnytystuskissa tähän asti. Eikä ainoastaan se, vaan myös me, joilla on Hengen esikoislahja, mekin huokaamme sisimmässämme, odottaen lapseksi ottamista, ruumiimme lunastusta. Me olemme toivossa pelastettuja. Täyttyneeksi nähty toivo ei tietenkään ole toivo. Kuinka kukaan toivoo sitä, minkä näkee? Mutta jos toivomme, mitä emme näe, me myös odotamme sitä kärsivällisesti.

Henki auttaa meidän heikkoudessamme. Emmehän tiedä, mitä meidän on rukoiltava niin kuin tulisi, mutta Henki itse rukoilee meidän puolestamme sanattomin huokauksin. Sydänten tutkija tietää, mikä Hengen mieli on, sillä Henki rukoilee Jumalan tahdon mukaan pyhien puolesta. Me tiedämme, että Jumala vaikuttaa kaiken niiden parhaaksi, jotka häntä rakastavat, niiden, jotka ovat kutsuttuja hänen suunnitelmansa mukaan."


Raamatun jakeet Roomalaiskirjeen luvusta 8, jakeet 17-18, 22-28
Jumalan kansan Pyhä Raamattu, Uusi Tie/Uuras Saarnivaara

Kasvoista kasvoihin...

"Miksi murehdit, minun sieluni,

ja miksi olet minussa niin levoton?

Odota Jumalaa.

Sillä vielä minä saan kiittää häntä,

minun kasvojeni apua,

minun minun Jumalani."

"...saan häntä kiittää

hänen kasvojensa avusta."

Jakeita psalmista 42 

Minua puhutteli koko psalmi. Ja myös psalmin 55 sanat. 

Siunattua ja armorikasta päivää sinulle!

"Työn" raatajille, ja "kuormien" kantajille

"Tulkaa minun luokseni kaikki työn rasittamat ja raskautetut, niin minä annan teille levon. Ottakaa minun ikeeni päällenne ja oppikaa minusta, sillä minä olen sävyisä ja nöyrä sydämeltä. Niin te saatte levon sielullenne. Minun ikeeni on näet sopiva, ja minun kuormani kevyt." Matt. 11:28-30 JKR

Varmaankin Jeesus puhuu tässä ihan siitä työstä ja kuormista; elämän huolistakin, joiksi me ne ensiksi ajattelemmekin; jota joka päivä näemme.

Mutta:

Oletan, etttä Jeesus puhuu tässä myös sydämen "työstä",  ja kuormista, joita me sillä "kannamme". Jeesus lupasi antaa meille; hänen luokseen tuleville, levon! "Levon sielullenne". Saa jättää ne raskaat taakat. Ja sen raskaan oman "vanhurskauden rakentamisen työn", joka ei voi koskaan valmiiksi  tulla meidän tekemänämme. Sille oli toinen, parempi rakentaja: Jeesus. Me saamme katsoa, kuinka Mestari rakentaa, ja oppia hänestä.

Siunattua "oppilaspäivää" sinulle tänään!