Olen tottunut ajattelemaan itseäni huonona rukoilijana. Rukoukseni ovat yleensä lyhyitä "huokaisuja" Jumalan puoleen milloin missäkin asioissa. Mutta kuka meidät sai mittailemaan rukoustemme "hyvyyttä"? Pituus se mittari ei ainakaan ole, sillä pitkiä litanioita kehotettiin välttämään. Ja jos ajattelee, millaisia olivat ristin ryövärin tai vaikkapa publikaanin rukoukset, tai kanaanilaisen naisen, niin ei niissä turhia höpisty. Tuotiin se sydämessä ollut tarve esille tavan sanoin. Jeesus opetti mallirukouksen. Siinä on varmasti kaikki oikein. Muitakin sanoja voi käyttää.
(Kuva: Piirsin joskus lapsuuden avaimenperää
muistellessani tämän kuvan.)
Sama täällä, monesti ne rukoukset ovat tosiaan huokauksia Jumalan puoleen, Hän kyllä kuulee ne kaikki.
VastaaPoistaOnneksi ei tarvitse sitä mitenkään "hienosti" osata.
Poista<3
VastaaPoista:)
PoistaOlipa vähän hassua... kun tulin tänne vastaamaan kommentteihin, niin siinä vasta huomasin kirjoittaneeni rukoukset parisssakin kohtaa runoudeksi! Nyt on ne kirjoitusvirheet korjattu:)
VastaaPoistaNiin, kyllä ne huokaukset ja lyhyetkin rukoukset kuullaan. Luen juuri Matteuksen evankeliumia, ja siellä oli se kohta siitä, ettei rukousten tarvitse olla pitkiä hokemisia, koska Isä tietää jo muutenkin, mitä me tarvitsemme. Onneksi!
VastaaPoistaNiinpä! Meillä vain taitaa olla taipumus ikäänkuin "varmistella' asiamme perillemenoa monin sanoin.
Poista